UMPILEHMÄT LAITUMELLA

Lypsykauden loppuessa lehmä pääsee pariksi kuukaudeksi ansaittuun joutenoloon. Vai onko se sittenkään lypsykauden loppu – jos se onkin jo uuden kauden alku? Uusimman tiedon valossa moni umpiajan tapahtuma vaikuttaa lehmän terveyteen poikimisen jälkeen, jopa usean kuukauden ajan. Niinpä umpiajan voikin ajatella seuraavan lypsykauden valmennuskaudeksi. 
Kesä antaa mahdollisuuden laiduntamiseen, ehkä myös umpilehmille. Navetalle saadaan tilaa ja väljyyttä, mahdollisuus pestä kunnolla tilat. Umpilehmällä on kuitenkin vaatimuksensa laitumellakin. Terveydenhuollon peruspilareista ei voida tinkiä, sillä niillä on yhteys terveyteen poikimisen jälkeen.  

Huolella umpeen 

Umpeenlaitto on herkkää aikaa utareterveyden kannalta. Lypsyjen harventaminen lisää utaretulehdusriskiä ja rehujen säännöstely stressaa lehmää. Siksi umpeutus kannattaa tehdä nopeasti ja hyvällä seurannalla. Viimeisen lypsyn jälkeen utareen ehtymistä kannattaa seurata vielä sisätiloissa ja päästää laitumelle vasta varmasti kunnolla ehtynyt lehmä. Laitumella seuranta voi olla hankalampaa ja epäsäännöllisempää ja lehmän kiinniottaminen vaatii omat toimenpiteensä. 

Vedinten iho kuivuu 

Ihon kuntoa on syytä seurata, sillä aurinko ja muuttuvat sääolosuhteet ahavoittavat vedinten ihoa. Vedinten iho toimii paikallisen puolustuksen muurina. Haavautumat toimivat porttina utaretulehdusbakteereille ja houkuttelevat kärpäsiä. Myös utareiden kuraantuminen saattaa johtaa tulehduksiin, jotka nähdään tulevalla alkulypsykaudella. Bakteereista mm. Str.uberis on peräisin maasta, mullasta ja kurasta ja voi pesiytyä utareisiin jo umpiaikana.  

Kärpästorjunta 

Kärpäset levittävät utaretulehdusbakteereita ja viihtyvät erityisesti rikkoutuneella iholla. Laidunajan kärpästorjuntaan soveltuvat iholle valeltavat kärpästorjunta-aineet.  

Säänsuoja olis kiva 

Umpilehmän hyvinvoinnin kannalta on tärkeää päästä suojaan säiltä, erityisesti helteeltä. Varjo ja liikkuva ilma pitäisi löytyä laitumelta, katoksesta tai pääsy navetalle antaisi mahdollisuuden hakeutua suojaan. Erityisesti umpilehmä kärsii helteestä tiineytensä aiheuttaman lisärasituksen takia. On todettu myös syntyvien vasikoiden terveyden ja kasvun heikentyneen lopputiineyden hellestressistä.  

Vettä lähellä 

Lehmä on laiska hakeutumaan vesilähteen ääreen. Jo muutama sata metriä saattaa hidastaa siirtymistä. Vesi ja veden laatu ovat kuitenkin erityisen tärkeitä terveyden ylläpitämiseksi ja lämpimällä säällä viilentämisen mekanismina. Jos ryhmä on suuri ja laidunalue laaja, kannattaa juomapaikkoja olla useampia, jotta jokaisella lehmällä on mahdollisuus juoda rajattomasti. 

Kivennäisistä ei voi tinkiä 

Umpilehmien laiduntamisessa kivennäisruokinta haastaa usein eniten. Luomutiloilla katkos seleenin saannissa heikentää emän ja vasikan vastustuskykyä. Tavanomaisella tilalla laidunten säännöllinen lannoitus seleenipitoisilla lannoitteilla on hyvä muistaa ja varmistaa näin laiduntavan lehmän orgaanisen seleenin saanti. Umpilehmä on viimeisellä tiineyskolmanneksella, jolloin seleenin tarve lisääntyy vasikan napatessa istukan läpi emän seleenivarat. Laskennallinen tarve olisi vähintään 0,5mg/KA kg vrk, mikä tarkoittaa karkeasti 7-10mg seleeniä päivässä. Tästä määrästä vähintään puolet tulisi olla orgaanisessa muodossa. 
Ratkaisut kivennäisten syönnin varmistamiseen ovat tilakohtaiset ja vaativat usein lisäruokintaa, jonka mukana umpilehmän terveyden edellyttämät kivennäiset varmasti tulevat syödyksi. Kuumalla säällä myös umpilehmä kuluttaa suolaa ja tarvitsee siitäkin syystä kivennäisiä.  
Kivennäisten syöntiä voi varmistella tarjoamalla lehmille useampaa eri vaihtoehtoa. Esimerkiksi rakeista kivennäistä kivennäispiiasta ja umpikauden nuolusankoja. Lisäruokinta ja rehun päälle jaettu kivennäinen, niin että kaikki pääsevät yhtä aikaa syömään on ehkä se varmin tapa saada kaikki syömään tasapuolisesti ja riittävästi kivennäistä ja voidaan varmistua todellisesta kivennäisten ja hivenaineiden saannista.  
Umpikauden boluksia on markkinoilla, mutta kivennäistarvetta ne eivät voi täyttää jo kokonsa puolesta. Hivenaineiden, kuten seleenin osalta tilanne voi olla parempi. Näyttöä boluksien todellisesta imeytymismäärästä ja ajasta on hankala saada. Kivennäisten jaon yhteydessä saa myös hivenaineet ja vitamiinit menemään lehmään samalla vaivalla. Tarvittaessa voi jakaa umpikivennäisen lisäksi seleeni ja vitamiinilisiä ohjeen mukaan. 
Monet ovat päätyneet ottamaan viimeisten tiineysviikkojen eläimet täysin tai osittain sisätiloihin tai sisäruokintaan, jotta oikeaoppinen kivennäisruokinta saadaan toteutettua. Poikimahalvaus tai lievemmässä muodossa piilevä kalsiumin puute johtaa usein moniin muihin sairauksiin poikimisen jälkeen.  Kun halutaan ennaltaehkäistä piilevää tai kliinistä kalsiuminpuutosta, ketoosia ja näistä johtuvia muita tuotannollisia ongelmia, kuten huonoa hedelmällisyyttä, rakkuloita ja jälkeistenjääntiä ym., on umpilehmien rehustuksen kivennäis- ja energiatasot laskettava huolella.  
Sisätiloissa on myös helpompi tarkkailla riittävää kuiva-aineen syöntiä poikimista odottavilla lehmillä. Umpilehmän pitäisi syödä päivittäin 12-15 kuiva-ainekiloa rehua ja koko dieetin energia tulisi olla 9-9,5MJ, jotta syöntiä ei tarvitse rajoittaa. Vahva nurmi ei ole umpilehmälle optimaalista rehua, koska siinä on liikaa energiaa sekä mahdollisesti kaliumia ja kalsiumia. 
Umpikaudella päivittäisen kalsiumin saanti tulisi olla rajoitettu, suositus on alle 40g/vrk. Tämä on mahdoton toteuttaa säilörehulla, joten monet ovatkin päätyneet umpilehmille tarjottavaan kokoviljasäilörehuun sekä seosrehuihin, joissa säilörehuun sekoitetaan olkea tai heinää. Kationi-anioni dieettejä voi myös kokeilla. Myös dieetin alhainen kalium on tärkeä, koska se vaikuttaa kalsiumin ja magnesiumin imeytymiseen. Kaliumtaso rehussa tulisi olla alle 20g kg KA. Magnesiumin päiväsaanti taas tulisi ylittää 4g kg KA. Fosforin tavoitearvo on 3-3,5g kg KA. Valkuaisen saanti on tärkeä pötsin toiminnan ylläpitämiseksi, lehmän vastustuskyvylle, vasikan elinvoimaisuudelle sekä ternimaidon laadulle. Valkuaisen tavoite koko rehustuksesta on 12-14%. 

Kulkureitit kunnossa 

Sorkkaterveyden suhteen kuivat ja puhtaat kulkureitit ovat yhtä tärkeät. Pahimmillaan jopa ajotulehdusepidemian on nähty alkaneen kurakoista. Kävelyalueiden materiaalit eivät saisi vaurioittaa sorkkia ja sorkkavälin ihoa, sillä vaurio toimii porttina sorkan tulehduksille. Myös juomapaikkojen ja mahdollisten lisäruokintapaikkojen ympärystät kuluvat ja sateisilla säillä muuttuvat hankaliksi. 

Sorkkahoito 

Sorkkaviat ovat merkittävä ontumisen aiheuttaja umpiaikana. Ontuminen vähentää liikkumista syömään ja juomaan, mikä johtaa helposti laihtumiseen ja sairastumiseen poikimisen jälkeen. Yksi sorkkahoitokerta kannattaa ajoittaa lypsykauden loppupuolelle. Vikojen hoito, mahdollinen kengitys ja vähintään osaava muotoilu varmistavat, että umpilehmä ei onnu. Hyvässä lykyssä myöskään poikinut lehmä ei onnu, mikä taas on lupaava alku lypsykaudelle.  

Kuntoluokka kohdillaan 

Umpilehmä ei saa laihtua laitumellakaan, sillä rasvan mobilisaatio rasittaa maksaa ja verottaa siten poikivan terveyttä ja vastustuskykyä. Umpiaikana laihtunut lehmä on altis tulehdussairauksille, kuten kohtu- ja utaretulehdus ja ternimaidon laatu voi kärsiä. 
Jos laitumen rehu ei riitä ja tarjotaan lisäruokintaa, voi kilpailu rehusta johtaa laihtumiseen ryhmän alempiarvoisilla ja aroilla lehmillä. Laihtuminen voi johtua muustakin kuin rehuista, tyypillisimmin ontumisesta. 

Tarkkailu auttaa onnistumaan 

Laiduntavien tai ulkoilevien umpilehmien terveystarkastus kannattaa tehdä joka päivä. Vesiastioiden puhtaus tulee katsottua samalla.  
Silmät on hyvä kohdistaa utareisiin: katso lohkojen ja vedinten täyttyneisyyttä ja ihon kuntoa. Alkava utaretulehdus umpilehmällä näkyy ensin pullottavana vetimenä, jonka iho voi kiristyä kiiltäväksi. Kesiminen, rohtuminen ja haavaumat iholla aiheuttavat seurantaa ja tarvittaessa puhdistusta, rasvausta tai hoitavaa vedinkastoa.  
Katsomalla mahoja lehmän takaapäin voi päätellä miten lehmä on syönyt. Terve lehmä on päärynän muotoinen eli molemmat puolet alavatsasta pullottavat puolikaaren muotoisena. Huonosti syönyt lehmä näyttää silakalta. Vasemmalla nälkäkuopan kohdassa on nähtävissä ”varoituskolmio”. Epäilyttävä lehmä kannattaa ottaa navetalla syönnin seurantaan ja tarvittaessa tarkemmin tutkittavaksi. 
Eläinten liikkuessa ontuminen on helppo havaita. Pahoin ontuva lehmä saattaa jäädä laumasta eroon makailemaan. Ontuvat on hyvä ottaa sorkkahoitoon nopeasti. Mitä nopeammin paraneminen saadaan alkuun, sitä vähemmillä lisävaivoilla lehmä selviää.

 
Poikiva kertoo onnistumisesta 

Poikineen terveys ja ternimaidon laatu kertovat paljon umpiajan onnistumisesta. Mittaamalla poikineen solut, tarvittaessa ut-bakteerit sekä ternimaidon määrä ja laatu saadaan arvokasta tietoa umpiajan onnistumisesta. Löydökset kannattaa kirjata ja tarkastella niitä aika ajoin osana terveydenhuoltoa. Reagointi ajoissa auttaa välttymään isoilta ongelmilta, jos ratkaisut korjauksiin löytyvät ajoissa. Terve utare ja maidon saanti tankkiin pian poikimisen jälkeen on hyvä palkka. 
 
Hyvää kesää toivottaen, Mervi ja Sanni