SUKUPOLVIKOKEMUS: NAUTOJEN HYVINVOINTI

Kiertelen pihattoa terveydenhuoltokäynnillä pitkäaikaisen asiakkaani kanssa. Keskustelut lehmien olosuhteista saavat meidän kiihtymään. Tilan lehmät märehtivät raukeina maatessaan turvekasassa parsipedillä. Niitä ei meidän innostuva ääni saa hämmentymään, korkeintaan joku nousee kuullessaan robotin vapautuvan.

Onko lehmien olosuhteissa tapahtunut parannusta? Mitä olemme saaneet todistaa 30-40-vuotisen uramme aikana? Onko meidän sukupolvemme saanut mitään aikaan? Toteamme, että viestinnästä voisi saada kuvan, että kaikki on huonosti eikä mikään ole kehittynyt. Vähintään juuri nyt kaikkien pitäisi siirtyä hiekkaparsiin.

80-luvun lopulla alalle tulleista harva oli käynyt pihatossa. Uusimmat navetat olivat siistejä ja puhtaita parsinavettoja, jossa lehmät olivat päät vastakkain ja ruokintapöytä keskellä. Putkilypsy oli helpottanut arkea. Parret olivat betonista ja kalusteet rautaa. Parsimatot olivat harvinaisia ja kuivikkeita käytettiin ripottelemalla. Helppo puhtaanapito oli ajan henki. Tavoite oli, että lypsää sai t-paidalla eli lämpötila oli säädetty ihmiselle. Myöhemmin muotiin tulivat ruokkijat, jolloin väkirehut pystyttiin jakamaan useasti päivässä. Uudistus vähensi lehmien ruokintahäiriöitä ja asetonitauteja.

Pihattokuumetta koettiin nuorten tuottajien piirissä. Kokemusta haettiin korkeintaan naapuripitäjästä. Ensimmäisistä pihatoista tuli ahtaita ja betonisia, ikuisiksi tehtyjä. Lehmät niissä olivat yllättävän kuluvaa tavaraa, samasta syystä johtuen. Sukupolvemme oli lähtenyt tielle, jolla etsiminen on ikuista. Ahtaita ja kovia olosuhteita paranneltiin ensin väljentämällä kalusteita ja hankkimalla parsimattoja. Myöhemmin tulivat pedit. Lehmät vastasivat tuotoksen nousulla ja paremmalla viihtyvyydellä, joten uskalsimme lähteä laajentamaan. Suomi oli liittynyt EU:n ja saimme luvan laajentaa. Investointituet toivat uuden ulottuvuuden.

Maailma pieneni ja uskaltauduimme retkeilemään ensin Ruotsissa ja Tanskassa, sitten Keski-Euroopassa ja viimein Amerikan mantereella. Pihatot olivatkin korkeita ja avoimia, tilaa oli paljon. Karjat ja lehmät avasivat silmämme jalostukselle. Lypsyrobottien lanseeraus mullisti tajunnan. Retkien ansiosta uskaltauduimme rakentamaan uutta ja avaraa. Lehmille avautui vapaus liikkua avarammissa tiloissa ja automaattilypsyn myötä jonottaminen muuttui valinnanvapaudeksi. Kenties mullistavinta oli Kanadan tuliaisina tuodut verhoseinät, mikä avasi ilmanvaihdon pullonkaulat.

Kehityksen muisteleminen saa meidän kiihtymyksemme muuttumaan liikutukseksi. Todellakin, olemme saaneet aikaan jotakin. Olosuhteiden parantamisen lisäksi olemme muuttaneet myös toimintatapojamme. Yksilölehmien hoidosta on tullut koko karjan terveydenhuoltoa. Projektit ja tiimityöt ovat muuttaneet maailmaa pysyvästi. Ennen olimme ylpeitä, että jokaisella lehmällä on oma terveyskortti. Nyt jokaisella karjalla on Naseva.  Karjojen terveys- ja tuotostilanne on kehittynyt huikeasti.  Onneksi olkoon meidän sukupolvi!