MYYTINMURTAJAT OSA 2: OMEPRATSOLI NAUDAN JUOKSUTUSMAHAHAAVAN HOIDOSSA

Naudan heikentynyt ruokahalu on huolta aiheuttava oire, oli se sitten nuorella juottovasikalla tai aikuisella lypsylehmällä. Yhtenä syynä oireilun taustalla voi olla juoksutusmahahaava. Tämä voi pahimmillaan johtaa eläimen kuolemaan, lievimmillään vasikalla kasvun hidastumiseen ja lehmällä maidon tuotannon vähenemiseen. Yhtenä hoidon osana mainitaan kirjallisuudessa mahansuojalääkkeet. Osa meistä on törmännyt siihen, että hevoselle rekisteröityjä mahansuojalääkkeitä, omepratsolivalmisteita (Peptizole, GastroGard) käytetään sekä vasikalle että aikuiselle naudalle juoksutusmahahaavan hoitoon. Osalla onkin vahva kokemus siitä, että omepratsoli on pelastanut eläimen hengen. Aikuisen naudan kohdalla pötsin on epäilty heikentävän suun kautta annostellun valmisteen tehoa. Vasikan osalta tehoa ei ole kyseenalaistettu, sillä maitojuotolla olevaa vasikkaa pidetään pääosin yksimahaisena. Löytyykö omepratsolin käytölle naudan juoksutusmahahaavan hoidossa tieteellisiä perusteita?  

Tutkimuksia omepratsolin käytöstä naudalla löytyy erittäin niukasti, ja aiheesta löytyvät tutkimukset eivät ole kovinkaan laadukkaita (pienet ryhmäkoot, suurimmassa osassa ei sokkoutusta eikä kontrolliryhmiä). Ahmed ym. 2005 tutkivat omepratsolin vaikutusta juoksutusmahan pH:hon maitojauhejuotolla olleilla lypsylehmän vasikoilla. Tässä tutkittiin neljää tervettä 16-19 päivän ikäistä vasikkaa, jotka eivät saaneet ruokintana muuta kuin maitojauhejuomaa ja vettä. Näille annettiin viiden päivän ajan omepratsolipastaa annostuksella 4 mg/kg. Tutkimuksessa pyrittiin varmistamaan märekourun sulkeutuminen antamalla vasikoitten ensin imeä maitojauhejuomaa ja annostelemalla tämän jälkeen omepratsolivalmiste syvälle nieluun. Juoksutusmahan keskimääräinen pH nousi näillä kaikkina viitenä päivänä, mutta pH:n nousu ei ollut niin iso enää viidentenä päivänä.

Tämän tutkimuksen osalta täytyy miettiä tarkemmin sen sovellettavuutta suomalaisiin vasikoihin. Suomessa vasikoille on suosituksena antaa karkea- ja väkirehua heti ensimmäisestä elinpäivästä lähtien, jotta pötsi alkaisi kehittyä. Lisäksi lainsäädäntö vaatii, että vasikka saa kahden viikon iästä alkaen päivittäin korsirehua. Näin ollen suomalaisten juottovasikoitten pötsi kehittyy välillä yllättävänkin nopeasti. Myös vasikan kohdalla joudutaan siis miettimään, mikä on pötsin rooli. Toki annostelulla (heti imemisen jälkeen syvälle kurkkuun) voidaan lisätä todennäköisyyttä, että se ohittaisi pötsin käyttämällä märekourua. Tämä on syytä muistaa, jos omepratsolipastaa aikoo vasikalle käyttää. Lisäksi kannattaa huomioida, että omepratsoli voi nostaa vasikan juoksutusmahan pH:n luonnottoman ylös (tukimuksessa havaittiin jopa pH 6), mikä hidastaa juoksutusmahan tyhjenemistä, ja voi tätä kautta aiheuttaa vasikalle mahanpuruja. Lisäksi liian korkea juoksutusmahan pH voi estää maidon/maitojuoman juoksettumista, joka puolestaan voi aiheuttaa vasikalle ripulia. Kannattaa muistaa, että juoksutusmahan matalan pH:n tarkoituksena on tappaa ruuansulatuskanavan kautta elimistöön pyrkiviä taudinaiheuttajia. Jos juoksutusmahan pH:ta nostetaan, saattaa alttius ripulille lisääntyä myös tätä kautta. Mikäli omepratsolia päätyy käyttämään juottovasikalla, Ahmed ym. tutkimuksen perusteella sopiva hoitoaika vaikuttaisi olevan 4 päivää.

Aikuisilla naudoilla omepratsolin käytöstä ei löydy yhtään tutkimusta. Suun kautta annosteltuna omepratsolia on tutkittu laamalla (Poulsen ym. 2005). Tässä tutkimuksessa todettiin, ettei 4 mg/kg, 8 mg/kg eikä 12 mg/kg annostelulla saavutettu riittäviä plasmapitoisuuksia tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta sillä olisi kliinistä tehoa kamelideilla. Tutkijat laskivat, että suun kautta annosteltuna omepratsolin imeytyminen oli ainoastaan 2,95 %. Laaman ruuansulatus muistuttaa märehtijöiden ruuansulatusta, joten tämän tutkimuksen tulos antaa viitettä, miten omepratsoli toimii (tai ei toimi) aikuisella naudalla. Omepratsolia on tutkittu myös alpakalla, annosteltuna peräsuolen kautta (Marmulak ym. 2010). Kaikilla tavoin plasman pitoisuudet olivat niin pieniä, että tutkijat totesivat rektaalisesti annostellun omepratsolin imeytymisen olevan alpakalla huonoa, eikä tämä annostelutapa ole tehokas.

Pötsin voisi kiertää myös suonensisäisellä annostelulla. Yli kolmen kuukauden ikäisillä vasikoilla omepratsoli 2 mg/kg suonensisäisesti annosteltuna neljän päivän ajan nosti juoksutusmahan pH:ta, mutta aiheutti vasikoille myös ruokahaluttomuutta (Fox ym. 2002). Hevosilla, joilla oli mahalaukun haavauma, omepratsoli annosteltuna suonensisäisesti 5 päivän ajan nosti mahanesteen pH:ta (Adrews ym. 2006), lisäksi haavaumien määrä väheni, mutta vakavuus ei muuttunut. Näitten tutkimusten perusteella laskimoon annosteltu omepratsoli saattaisi toimia myös aikuisella naudalla. Suomessa ei ole tällä hetkellä tuotantoeläimille hyväksyttyä injektiovalmistetta omepratsolista.

Molempien Suomessa myyntiluvallisten hevoselle rekisteröityjen omepratsolivalmisteiden pakkausselosteessa todetaan, ettei valmistetta saa käyttää tammoille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi. Todennäköisesti taustalla on se, ettei maidon osalta ole tehty jäämätutkimuksia. Tämän kiellon perusteella lienee kuitenkin oikeutettua kysyä, miksi valmistetta saisi käyttää maitoa elintarvikkeeksi tuottavalle lypsylehmälle.

Lain mukaan eläimen lääkehoidon on oltava eläinlääketieteellisesti tai eläinten hyvinvoinnin kannalta perusteltua (MMMa 17/2014, liite 2, luku 1, kohta 1). Tämän kohdan äärellä herää kysymys, toteutuuko tämä säädöskohta, jos omepratsolin suun kautta annostelun toimivuudesta aikuisella naudalla ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Kaskadisäädösten mukaan omepratsolivalmistetta voidaan käyttää naudalle, koska sillä on teurasvaroaika hevoselle (MMMa 17/2014, liite 2, luku 2). Eläinlääkäri voi käyttää lääkkeitä kaskadisäännösten mukaan omalla vastuullaan. Maidon varoajan on oltava kaskadikäytön vuoksi vähintään 7 vrk, lihan 28 vrk. Voidaan siis todeta, ettei tutkimusnäyttöä omepratsolin tehosta naudan juoksutusmahahaavan hoidossa ole. Yleisesti ottaen on hyvä pitää mielessä, että mahansuojalääkkeet ovat osa juoksutusmahahaavan hoitoa, eivät ainoa hoito. Mikä merkitys pH:n nousulla ylipäätään on haavauman paranemisessa? Näissä tutkimuksissa ei mainittu varsinaisia haittoja käytetyillä omepratsolilääkityksillä. Suomessa pitkät varoajat voidaan ajatella mahdolliseksi haitaksi, samoin lääkityksen korkeahkot kustannukset etenkin, jos hoidetaan aikuista nautaa.

Eläinlääkäri Heidi Kyösti, 

Lehmälääkärit.com

Lähteet:

Ahmed AF, Constable PD, Misk NA. J Vet Med A Physiol Pathol Clin Med. 2005 Jun;52(5):238-43.
Effect of orally administered omeprazole on abomasal luminal pH in dairy calves fed milk replacer.
Adrews FM, Frank N, Sommardahl CS, Buchanan BR, Elliot SB, Allen Va. J Vet Intern Med 2006 Sep-Oct; 20(5):1202-6. Effects of intravenously administered omeprazole on gastric juice pH and gastric ulcer scores in adult horses.
Fox MT, Uche UE, Vaillant C, Ganabadi S, Calam J. Vet Parasitol. 2002 May 10;105(4):285-301. Effects of Ostertagia ostertagi and omeprazole treatment on feed intake and gastrin-related responses in the calf.
Marmulak T, Stanley S, Kass PH, Wiebe V, McKemie D, Pusterla N. Journal of Veterinary and Therapeutics. July 2010;33(4):371-375. Pharmakokinetics of intrarectal omeprazole in alpacas.
Poulsen KP, Smith GW, Davis JL, Papich MG. Journal of Veterinary and Therapeutics. 2005 December;28(6):539-543. Pharmacokinetics of oral omeprazole in llamas.