MITÄ UUTTA UTARETERVEYDESTÄ? OSA 1. Olisiko teillä hetki aikaa puhua KNS:stä?

Utaretulehdus on edelleen yleisin antibioottihoitoa vaativa lypsylehmien sairaus, ja utaretulehduksen ennaltaehkäisy onkin varmasti yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista lypsylehmän terveydenhuollossa. Utaretulehduksen aiheuttajat, kuten Staphylococcus aureus, E. coli tai Str. uberis, ovat varmasti jo kaikille tuttuja. Tiesitkös kuitenkin tämän: KNS:n rooli utareterveydessä on muuttumassa, ja mitä aikaisemmin pidettiin harmittomana sivulöydöksenä, voikin olla merkitykseltään arvioitua suurempi. Mikä on KNS, miksi me olemme siitä niin kiinnostuneita, ja mitä uusimmilla tutkimuksilla on asiaan sanottavaa? Katsotaanpa.

Koagulaasinegatiiviset stafylokokit eli KNS

Koagulaasinegatiiviset stafylokokit, puhekielessä KNS, tarkoittavat käytännössä ”kaikkia muita stafylokokkeja paitsi S. aureusta”. Englannin kielessä käytetty termi on NAS, ”non-aureus staphylococci”. KNS ei ole yksittäinen utaretulehduksen aiheuttaja, vaan moninainen ryhmä bakteereja, joiden tutkimusten mukaan on havaittu käyttäytyvän hyvinkin eri tavoin, mitä aikaisemmin on arveltu. Ryhmä koostuu yli 50 bakteerilajista, joista noin 20 voivat yleisesti aiheuttaa nautojen utaretulehdusta. KNS liitettiin aiemmin etenkin lieviin piileviin utaretulehduksiin, jotka eivät juuri navetan arkea häirinneet, mutta sittemmin on havaittu, että myös KNS kykenee aiheuttamaan näkyviä utaretulehduksia, maidonmenetystä ja muutoksia utareeseen. Ryhmästä löytyy sekä ympäristöperäisiä lajeja, että lehmästä toiseen tarttuvia lajeja, ja lajien herkkyys mikrobilääkkeille vaihtelee runsaasti. Keskimäärin kolmasosa KNS:stä tuottaa betalaktamaasia (tekee bakteerista resistentin penisilliinille), mutta bakteerikantojen ja eri karjojen välillä vaihtelu on suurta. Lisäksi on syytä muistaa, että S. aureus ja KNS-bakteerien betalaktamaasigeeni on sama, ja bakteerikannat voivat vaihdella sitä iloisesti keskenään. Jos siis maitonäytteiden KNS-tuloksista puolet on penisilliinille resistenttejä, kohta sama tilanne voi olla karjan S. aureus-tuloksissa, jolloin ollaankin vakavamman ongelman edessä.

Tällä hetkellä KNS:eja ei utaretulehdustutkimuksissa tunnisteta lajitasolle saakka, vaan tuloksessa lukee Staphylococcus spp. ja sen arvioitu määrä näytteessä, sekä betalaktamaasigeenin olemassaolo. Koska tunnistus jää vain tälle tasolle, eri karjoissa ja eri eläimissä voi olla eri bakteereita ja eri bakteerikantoja, jotka käyttäytyvät eri tavoin mutta päätyvät silti samaan nippuun toistensa kanssa. Aiemmin käytetyt yleispätevät ohjeet KNS-tartuntojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä eivät siis välttämättä toimi kaikille. Yleisimmät KNS-ryhmän bakteerit maailmalla ovat S. epidermidis, S. simulans, S. chromogenes ja S. haemolyticus. Suomessa utaretulehdusta aiheuttavat yleisimmin S. epidermidis, S. simulans, S. chromogenes ja S. hyicus.

KNS (NAS) – utaretulehdus ja sen merkitys karjassa

KNS:n aiheuttama solutus kannattaa yleensä hoitaa vasta umpikaudella, sillä tämä on usein kustannustehokkain ja järkevin vaihtoehto. Eri KNS-bakteereja voi kuitenkin olla karjassa 1-6 lajia, joiden taudinaiheuttamiskyky, taudinkuva, tartuttavuus ja tartuntalähde voivat vaihdella. Tutkimusten mukaan Staphylococcus chromogenes ja S. xylosus ovat yleisimpiä ensikoiden utaretulehduksesta eristettyjä bakteereja, kun taas S. hyicus aiheuttaa useimmin suurimmat solutukset. Utaretulehdus voi olla myös persistoiva eli jäädä utareeseen, ja näitä tulehduksia aiheuttavat eniten S. hyicus ja S. simulans. KNS-ryhmästä johtuva solutus on ilmeisesti suurinta toisen lypsykauden ja sitä vanhemmilla eläimillä, ja bakteereista yleisimpiä ovat S. simulans ja S. xylosus. Lajista riippuen bakteerit voivat tuottaa biofilmiä eli muodostaa ympärilleen limakerroksen, joka suojaa niitä isännän puolustusreaktiolta ja antibiooteilta.

Riippuen karjan tilanteesta ja utaretulehdusta aiheuttavasta lajista, hoito lypsykaudella voi olla kustannustehokas, mikäli utaretulehdus uusii tai oireettoman lehmän solutus yltää toistuvasti miljooniin. Karjan KNS-tilanne kannattaakin selvittää perinpohjin tilan oman terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa, ja suunnitella hoito- ja umpeenpanokäytännöt sen mukaan. KNS voi aiheuttaa jatkuvaa solutusta ja vaurioita utareeseen, joten uusiutuvien utaretulehdusten kohdalla hoito on usein järkevää. Uusiutuvat utaretulehdukset toimivat nimittäin myös riskinä muille eläimille sairastuneiden levittäessä bakteereja lypsykoneen tai parteen valuneen maidon välityksellä. Hoitotulos on KNS-tartunnoissa usein erinomainen. Piilevien utaretulehdusten eli oireettomien soluttelijoiden hoito katsotaan oman TH-eläinlääkärin kanssa aina tapauskohtaisesti.

On saatu viitteitä, että KNS-utaretulehdus vaikuttaa negatiivisesti tuotokseen, vaikkakin maidonmenetys on pientä verrattuna vakavampiin utaretulehduksen aiheuttajiin. Tutkimukset ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja tärkeimpänä asiana tulee muistaa, että keskiarvoisesti 200 000 – 400 000 solua/ml soluttavat lehmät menettävät koko tuotoskauden maitomäärästä noin 5% ja 400 – 800 000 solua/ml soluttavat noin 7%. Utareterveyden ylläpito on siis rahanarvoista työtä.

KNS ja hiehojen utareterveys

S. choromogenes löytyy usein iholta, vetimistä, sierainten alueelta ja karvasta jopa 10 kk ikäisiltä hiehoilta. 28 % poikivista hiehoista on poikimahetkellä KNS:n aiheuttama utaretulehdus. Onneksi näistä tulehduksista 32-72 % paranee itsestään. Mikäli solut nousevat miljooniin, solutus on toistuvaa tai ilmenee utaretulehduksen oireita (utareen turvotus, muuttunut maito, kipu), hoito on suositeltavaa. Vaikka KNS olisi ollut utareessa pidempään, hoidon ennuste on erinomainen sillä KNS-ryhmän edustajat ovat (tietyin poikkeuksin) maitotilan bakteereja. Mikäli KNS alkaa yleistyä juuri poikineiden hiehojen keskuudessa, kannattaa tarkastaa tiineiden hiehojen olosuhteet: onhan hiehoilla puhdas ja mukava osasto tiineyden ajan? Eiväthän ne ole lypsykarjaosastossa ennen poikimista? Onhan syönnistä ja oikeanlaisesta ravinnosta huolehdittu? Eiväthän hiehot stressaa itselleen utaretulehdusta? Utareterveyden kannalta hiehoja ei kannata päästää harjoittelemaan lypsypuolelle ennen poikimista, sillä jopa 60 %:lla tiineistä hiehoista vetimen päässä ei ole keratiinitulppaa viimeisen 2 tiineyskuukauden aikana, mikä mahdollistaa taudinaiheuttajan pääsyn utareeseen. Urheiluhenkisemmät voivat toki harkita vahatulppia hiehoille lopputiineyden ajaksi, jos tulee olo, että polvinivelet toimivat hieman liian hyvin… Vielä vinkkiviitonen loppuun: hiehon tullessa poikimaan tai ensimmäiselle lypsylle karvo utare ja pyyhi se kauttaaltaan ensin lypsyliinalla ja vielä desinfioivalla liinalla. Näin utareessa istuvat taudinaiheuttajat eivät pääse livahtamaan vetimistä sisään ensilypsyjen aikana.

KNS ja ympäristö

KNS-ryhmää on pidetty lehmien välillä leviävänä taudinaiheuttajana, mutta osa kannoista on myös ympäristöperäisiä. Lehmien ulosteessa esiintyvät KNS-kannat voivat aiheuttaa utaretulehdusta joutuessaan vedinten iholle. Lypsykarjassa KNS-bakteereita on löydetty myös vasikka-automaattien tuteista. Lisäksi KNS-bakteereja voi löytyä vesikupeista tai -altaista ja kastuneesta kuivikkeesta. Myös tässä tapauksessa utareterveyden hallinta lähtee ympäristöstä: vesialtaiden pesu ja desinfiointi joka päivä, sorkkapallin puhdistus ruokintapöydän edestä, riittävä kuivitus ja ilmanvaihto ja ahkerasti toimiva lannanpoisto vähentävät kaikkien taudinaiheuttajien määrää ympäristössä.

KNS ja umpikausi

Olemassa olevat KNS-tulehdukset kannattaa hoitaa umpituubein, kun lehmällä on aika mennä umpeen. Tietyt KNS-kannat saattavat pysyä utareessa umpikauden yli ja aiheuttaa tulehduksen myös seuraavalla lypsykaudella. Mikäli karjan KNS-tilanne on jatkunut jo pitkään, soluttelijoita on paljon ja piileviä utaretulehduksia nousee esiin pitkin lypsykautta, harkitkaa terveydenhuoltoeläinlääkärinne kanssa kaikkien eläinten hoitamista antibioottituubein umpikaudella. Tehokas ajanjakso (esimerkiksi vuosi) voi rauhoittaa tilanteen, jonka jälkeen valikoivaan umpihoitokäytäntöön voidaan jälleen siirtyä. Umpiantibiootti ei ole kuitenkaan automaattinen avain onneen, vaan touhussa tulee olla järki päässä, muuten lopputuloksena on rahanmenoa ja aivan turhaa antibioottien käyttöä. Umpiantibiootti valitaan lypsykauden ut-näytteiden ja lehmän solutushistorian mukaan. Yhteisnäytteitä otettaessa on riski, että tuloksessa näkyy ainoastaan näytteenottajan käsistä ja utareen ihosta sekä vedinkanavasta löytyvät taudinaiheuttajat, joten mikäli umpeenpanohetkellä lehmä soluttaa jostain/joistain neljänneksistä poikkeavasti, ota näyte vain tästä neljänneksestä. Vahatulpat kuuluvat umpeutuskäytäntöön etenkin kestokuivikepohjaisilla umpiosastoilla, sillä umpiantibiootin vaikutus utareessa kestää parhaimmillaankin vain neljä viikkoa, ja suurella osalla lypsylehmistä vetimen keratiinitulppa puuttuu, jolloin utareeseen voi päästä taudinaiheuttajia.

Lopuksi

Miksi me yleensäkään puhumme eri KNS-lajeista, kun niitä ei kerran saada utarenäytteestä selville? Se, miten KNS-tulehdus käyttäytyy navetassanne, minkä ikäisiin eläimiin se iskee, missä vaiheessa lypsykautta ja miten vakavina tulehduksina, antaa meille viitteitä siitä, miten tilannetta kannattaa lähteä selvittämään. Se voi myös ohjata hoitosuunnitelmaa, jos tulehdukset eivät jää vain piilevän solutuksen tasolle ja tarvitaan järeämpiä toimia. Mikäli lypsykauden näytteissä alkaa vilkkua kolme tuttua kirjainta, ja tankkimaidon solut senkun nousee, keinoja tilanteen hallintaan on jo lypsykaudella. Tässä vaiheessa ongelman ääreen kannattaa pysähtyä: ota aihe puheeksi terveydenhuoltoeläinlääkärisi kanssa, sillä KNS-tulehduksen vähentämiseen tähtäävä utareterveyssuunnitelma parantaa usein myös yleistä utareterveyttä. Lehmälääkärit.comin terveydenhuoltoeläinlääkärit ovat apunasi myös utareterveyteen liittyvissä asioissa, joten ota rohkeasti yhteyttä!

Iloista alkutalvea ja joulunodotusta!

Noora

Lähteet:

Condas et al. Distribution of non-aureus staphylococci species in udder quarters with low and high somatic cell count, and clinical mastitis. J. Dairy Sci. 2017

Condas et al. Prevalence of non-aureus staphylococci species causing intramammary infections in Canadian dairy herds. J Dairy Sci 2017

De Visscher et al. Intramammary infection with coagulase-negative staphylococci at parturition: Species-specific prevalence, risk factors, and effect on udder health. J Dairy Sci. 2016.

Goetz et al. Coagulase-negative staphylococci species affect biofilm formation of other coagulase-negative and coagulase-positive staphylococci. J Dairy Sci 201

H. Hiitiö. KOAGULAASINEGATIIVISTEN STAFYLOKOKKIEN AIHEUTTAMA UTARETULEHDUS NAUDALLA. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011

Heikkilä et al. Pathogen-specific production losses in bovine mastitis. J. Dairy Sci. 2018

Nobrega et al. Antimicrobial resistance in non-aureus staphylococci isolated from milk is associated with systemic but not intramammary administration of antimicrobials in dairy cattle. J. Dairy Sci. 2018

Nyman et al. Intramammary infections with different non-aureus staphylococci in dairy cows. J. Dairy Sci. 2017

Rowe et al. Postcalving udder health and productivity in cows approaching dry-off with intramammary infections caused by non-aureus Staphylococcus, Aerococcus, Enterococcus, Lactococcus, and Streptococcus species. J Dairy Sci 2021.

Taponen et Pyörälä: Coagulase-negative staphylococci as cause of bovine mastitis – not so different from Staphylococcus aureus? Veterinary Microbiology 134(1-2):29-36. 2008

Valckenier et al. Effect of intramammary infection with non-aureus staphylococci in early lactation in dairy heifers on quarter somatic cell count and quarter milk yield during the first 4 months of lactation. J Dairy Sci 2019

Vanderhaeghen et al. Invited review: Effect, persistence, and virulence of coagulase-negative Staphylococcus species associated with ruminant udder health. J. Dairy Sci 2014

Wuytack et al. Fecal non-aureus Staphylococci are a potential cause of bovine intramammary infection. Vet Res 2020