Maidon laadun taustalla on karjan utareterveys

Ensiluokkaisen maidon laadun tuottamisen edellytys pitkällä aikavälillä on hyvä utareterveys. Kun lehmät ovat terveitä, saadaan lypsää tuotettu maito tankkiin ja tartuntapaine on alhainen.

Maidon laatu voidaan tehdä myös erottelemalla paljon solumaitoja, mutta silloin tartuntapaine karjassa on korkea. Lehmätasolla se tarkoittaa, että uusia utaretulehduksia syntyy yhä enemmän. Kun utaretulehduksia on paljon, joudutaan lehmiä joko hoitamaan, neljänneksiä umpeuttamaan ja lehmiä poistamaan enemmän kuin utareterveydeltään terveissä karjoissa. Tilanteella on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Perinteinen utareterveyden mittari on tankin solupitoisuus, mutta se ei kerro paljonko maitoa on eroteltu. Meijerimaidon laatutavoite, solupitoisuus alle 250 000 solua/ ml on korkea utareterveyden mittarina, koska silloin karjassa on liikaa tartuntapainetta. Maidon laadunkin kannalta luku on korkea jatkuvana ja johtaa helposti hinnoittelurajan ylittymiseen.

Tavoite erottelumaidon määrälle on tilakohtainen, mutta hyvän utareterveyden tilat erottelevat maksimissaan 4–5 % tuotetusta maidosta. Luomutiloilla ja muilla vasikoille täysmaitoa juottavilla tiloilla määrä on muutamia prosentteja suurempi. Yli 10 % erottelumäärä kielii suuresta hoitomäärästä, esimerkiksi ajotulehdus- tai agalactiae-epidemiasta.

Tunne lehmien tilanne

Lehmäkohtaisten solujen säännöllinen seuranta on tärkeää, jotta pysytään tietoisena solutilanteesta ja sen vaihteluista. Perinteisesti soluseuranta on hoidettu tekemällä solutesti koko karjasta muutaman viikon välein, vähintään kerran kuussa. Edelleen parsinavetat ja asematilat voivat valita tämän toimintatavan. Karjakoon kasvaessa ja robottien myötä useimmille on helpompaa seurata lehmäkohtaisia soluja tuotosseurannan näytteistä ja ottaa ne joka kuukausi. Roboteilla jatkuva solumittaus tilan kaikissa laitteissa on ehdottomasti tilanteen seuraamista helpottava.

Tutki lehmä livenä

Kun lehmistä sitten soluttavia löytyy, tarkastetaan solulehmät solutestillä ja samalla nähdään muutokset maidossa. Uusista soluttavista otetaan näytteet utaretulehdustutkimuksiin, jotta saadaan tieto taudinaiheuttajista, vaikka ei aiottaisikaan lehmää hoitaa antibiootilla. Tuloksen perusteella mietitään ennaltaehkäisevien toimenpiteitä.

Solulehmän tarkastaminen ”livenä” on muutenkin aiheellista. Merkityksellistä on, millaiselta maito näyttää ja missä kunnossa ovat vetimet. Joskus voi soluttava neljännes olla vähässä maidossa ja se voidaan umpeuttaa.

Jos lehmä on kovin karvainen ja likainen, on syytä käyttää karvanleikkuria ja puhdistaa koko utare. Varsinkin robottilypsyssä lehmästä voi nähdä yllättäviä asioita! Jalkojen kunto ja mahdollinen ontuminen voi olla heikentyneen utareterveyden juurisyy vaikuttamalla lypsyjen onnistumiseen ja käyntien säännöllisyyteen. Lämmön mittaus on aina yhtä tärkeää.

Sairas hoitoon ja siirto hyvään paikkaan

Soluttavan lehmän maito on tarpeen erotella, jotta tankin solut eivät nouse ja jotta lehmä ei levitä tartuntaa lypsyssä. Tarvittaessa eläin eristetään sairaskarsinaan tai takakierto-osastoon, jos sillä on riski tartuttaa muita tai jos sen yleiskunto sitä vaatii.

Hoitopäätös tehdään yhdessä hoitavan eläinlääkärin kanssa tai hänen ohjeillaan, kun tulos utaretulehdusbakteerista valmistuu. Ensimmäinen kipulääke on hyvä antaa jo utaretulehdusnäytettä otettaessa, jos neljännes on turvonnut tai maidossa muutoksia tai sairaus näyttää heikentävän lehmän kuntoa.

Hoito on muutakin kuin antibioottia

Osalle soluttavista neljänneksistä voidaan antibioottihoidon sijaan tehdä neljänneksen umpeutus ensin harventamalla lypsykertoja ja sitten hiljalleen jättämällä neljännes lypsämättä. Onnistumisen mittarina toimii neljänneksen tarkastelu lypsyn jälkeen. Jos se tyhjenee ja kuivuu kerta kerralta, voidaan jatkaa umpeutusta, vaikka kyseisen neljänneksen maito muuttuukin koostumukseltaan. Jos neljännes kovettuu, on syytä lypsää se päivittäin, mieluiten käsin tai ihmisen valvonnassa. Näin nähdään tilanteen muuttuminen ja voidaan reagoida nopeasti. Jos muidenkin neljännesten maito vähenee tai lehmän yleiskunto heikkenee, on syytä keskustella eläinlääkärin kanssa, aloitetaanko hoito antibiootilla.

Kroonikoita ei kannata keräillä

Soluttava lehmä voi olla myös kroonikko, jonka hoitoennuste on olematon. Jos samaa bakteeria on jo kokeiltu hoitaa saman kauden aikana, hoito harvoin auttaa uudelleenkaan annettuna. Jos useampi neljännes on solutellut ja hoidettu, voi tilanne olla sama. Penisilliiniresistentit utaretulehduksen aiheuttajat ovat hankalia, eikä niitä kantavia lehmiä kannata keräillä. Umpeutus tai umpeenlaitto voi pitkittää niiden elinikää, mutta tartuntariskin takia niitä ei kannata pitää lypsyssä.

Kroonikoiden tunnistaminen ja poisto ajoissa on tärkeää, jotta karjan tartuntatilanne pysyy hallinnassa. Tilanteissa, joissa kroonikoita on useita, on parasta poistaa ne kerralla eikä yksitellen. Yksitellen poistettuna karjaan tulee nopeasti uusi tartuntalehmä samaa tahtia kuin poistot etenevät, joten tilanne säilyy ennallaan. Hankalissa tartuntatilanteissa pyritään tekemään kaikki teurastukset, umpeutukset, umpeenlaitot ja hoidot samanaikaisesti, jotta tartuntalähteet sammutetaan kerralla.

Nopea reagointi uusiin havaintoihin ja poikineisiin

Kerran kuussa tehtävän soluseurannan lisäksi on reagoitava yksittäisten lehmien muutoksiin nopeasti. Soluja nostavat lehmät tarkastetaan ja otetaan näytteet, mikäli näytettä ei ole hiljattain otettu. Jatkuva solumittaus roboteilla on erittäin tärkeä, jotta uudet löytyvät.

Poikineiden tarkastaminen aina ennen ensimmäistä lypsyä on tärkeää monestakin syystä. Karvanajo utareista ja häntien siistiminen helpottaa puhtaana pysymistä ja edistää terveyttä.  Solutestin tulos kannattaa kirjoittaa valko- tai liitutaululle. Soluttavasta neljänneksestä kannattaa ottaa näyte jo tässä vaiheessa. Useinkaan soluttaminen ei johda hoitoon, mutta tarvittaessa tiedetään tulos nopeasti ja päästään aloittamaan hoito. Tieto siitä, mitä utaretulehduksen aiheuttajia poikineilla esiintyy, auttaa miettimään ennaltaehkäisyä umpeenlaitossa, umpiosastossa sekä poikimatiloissa.

Seuraavilla lypsyillä poikineista seurataan soluttamisen muutoksia. Antibioottisen umpihoidon saaneilta otetaan myös näyte antibioottitestiin.

Umpiaika on tärkeä utareelle

Yksi lypsykauden riskiajoista on umpeenlaitto. Lypsyä harvennettaessa bakteerit eivät huuhtoudu lypsyn mukana ulos vetimestä. Riskiä lisää likaantuminen, mitä tapahtuu varsin helposti varsinkin, jos lehmät valuttavat maitoa. Viimeisillä lypsyillä utareen puhdistamiseen kannattaa nähdä vaivaa, erityisesti robotin puhdistuskyvyt eivät aina ole riittävät. Lika vetimenpäässä joutuu lypsyssä vetimeen ja päästää taudinaiheuttajat sisälle vedinaukosta.

Umpeenpanon nyrkkisääntö on, että yli 200–250 000 soluttaville harkitaan antibioottisen umpihoidon käyttöä. Niiden historiatiedot tutkitaan ja ellei näytettä ole, otetaan soluttavasta neljänneksestä näyte. Tuloksen perusteella päätetään umpihoito.

Alle 200–250 000 soluttavat laitetaan umpeen joko ilman mitään hoitoa tai käytetään vahatuubeja. Vahojen käyttö on yleistynyt viime vuosina hyvin kokemusten myötä. Niiden tarkoitus on suojata avointa kanavaa tukkimalla se silikonitulpalla. Suojaus on erityisen tärkeää, jos umpilehmät ovat kestokuivikepohjalla.

Umpilehmien tarkkailu on tärkeä osa karjan utareterveyden seurantaa. Päivittäinen utareiden silmäily ja tarvittaessa tunnustelu umpiosastossa auttaa löytämään ajoissa ongelmat. Usein tulehdus näkyy aluksi vetimen kiiltämisenä ja täyttymisenä ja etenee neljänneksen turpoamiseen. Erityisesti umpeen jätettyjä on tarpeen seurata, koska niillä on riski tulehtua.

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Lypsylaitteen kunto on erityisen suuri altistava tekijä utareterveydelle. Jos karjan tilanne heikkenee, on aina ensimmäinen toimenpide tarkistaa laitteistot. Lypsyn ongelmista kertoo erityisesti vauriot vetimenpäissä. Kaikki toimet, jotka johtavat tyhjälypsyyn tai paineiskuihin voivat vaurioittaa vedinten limakalvoja.

Lypsyhygienian ylläpidolla on myös olennainen merkitys utareterveydelle. Jos vedinten puhdistaminen epäonnistuu tai laitteisto levittää taudinaiheuttajia, on vastassa utaresairauksien lisääntyminen. Vedinkastolla on myös tärkeä rooli tartuntojen leviämisen estämisessä.

Lehmän hyvinvointi

Lehmän vastustuskyky on parhaimmillaan, kun se saa rauhassa ja ilman kilpailua maata, syödä ja juoda. Makuupaikan puhtaus vaikuttaa utareen puhtauteen eli kuivikkeen laadulla on väliä. Utare voi likaantua myös lantaisilla ja kosteilla käytävillä.

Juomaveden merkitys utaretulehdusten lähteenä on viime vuosien tutkimusten valossa entistä tärkeämpi. Tiedetään, että yhä useampi taudinaiheuttaja on luonteeltaan osin ympäristöperäinen ja leviää lannan välityksellä. Altaiden riski likaantua on sitä suurempi, mitä ahtaammissa paikoissa ne sijaitsevat. Siksi pesujen tiheyteen ei ole kaikenkattavaa vastausta. Terveyttä edistää vedensaannin maksimointi ja kaikissa navetoissa kannattaa etsiä paikkaa vielä yhdelle uudelle altaalle.

Tartuntatilanteen purkaminen

Kun karjan utareterveyden tilanne on heikentynyt, kannattaa selvittää kunnolla niin lehmien tilanne kuin mahdollisuudet parantaa ennaltaehkäisyä ja tukea lehmien vastustuskykyä. Tilanteita on hyvin erilaisia: osa liittyy vuodenaikaan ja osa lehmien ikärakenteeseen tai tartuntatilanteen heikkenemiseen hiljalleen. Joskus hankala tartunta, kuten Streptococcus agalactiae ilmestyy karjaan äkkinäisesti tuntemattomasta syystä. Joskus taas solutilanne ei johdu ollenkaan tartuntojen lisääntymisestä vaan karjan tuotantovaiheesta. Jos valtaosa karjasta on ehtymässä ja menossa umpeen, on pikkumaitoisten ja soluttavien osuus merkittävä.

Hankalien tilanteiden kanssa ei kannata jäädä yksin eikä aina kaksinkaan. Osassa tilanteita oman eläinlääkärin lisäksi on eduksi käyttää terveydenhuoltoeläinlääkäriä. Usein tilan väkeä ja jopa omaa eläinlääkäriä vaivaa tilasokeus, erityisesti jos tilanne on pikkuhiljaa pahentunut, eivätkä omat toimet ole tuottaneet tulosta.

1. Soluttavan ensihoito

-solutesti

-ut-näyte

-kipulääke tarvittaessa

-päätös antibioottihoidosta ut-tuloksen valmistuttua

2. Soluttavasta lehmästä kannattaa tarkistaa aina kaikki taustatiedot, erityisesti ennen päätöstä antibioottihoidosta:

-tuotostiedot koko lehmän osalta sekä neljänneksittäin

-tiineystilanne ja tuotantovaihe

-hoitohistoria terveyskortista tai Nasevasta,

-soluhistoria tusenäytteistä tai robotilta

-lehmän arvo karjassa

Kirjoittajan tiedot:

Mervi Yli-Hynnilä

tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri

terveydenhuoltoeläinlääkäri/Lehmälääkärit.com

mervi.yli-hynnila@lehmalaakarit.com