Kokemus ei tee mestaria

Istuttiin eilen kivalla porukalla miettimässä parhaita mahdollisia toimintatapoja tilan kehittämiseen. Tiimissä oli tilalta kahden sukupolven edustajia ja meitä eläinlääkäreitä samoin eri ikäisiä. Vanhimmilta osallistujilta tuli hyvä aloitus pohjalaiseen tyyliin: ” Ennen me kehuttiin toisiamme ja kuinka hyviä me oltihin. Nyt valitetaan vaivojamme.”

Paluumatkalla mieleeni tuli vastavalmistuneen eläinlääkärin tuska kokeneiden kollegojen seurassa. Se miten ikinä voi tulla yhtä hyväksi ja kaiken nähneeksi. Mutta myös se, miten eri tavoin eri kollegat nuoriin suhtautuivat. Monia ei mitenkään kiinnostanut keskustelu hoitotavoista eikä mahdollisuus kysyä miten asiat oli meille juuri koulusta tulleille opetettu. Toiset taas hyödynsivät tilanteen päivittämällä kaiken mahdollisen uuden tiedon ja mikä parasta, puntaroivat eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.

Keskustellessa eri ihmisten kanssa olen joutunut tilanteeseen, jossa kokenutta kollegaa arvostellaan. Syy on milloin mitäkin, mutta yhteinen nimittäjä on, että arvostelun kohde on kouluaikainen tuttu. Apua! Nyt olen sitä sukupolvea, jotka ovat vaikeita ja kaavoihin kangistuneita kalkkiksia. Kaikkea sitä, mitä aiemmin kammoksuimme porukalla ja vannoimme, ettei ikinä.

Uran alkupuolella muistan miettineeni, millainen haluaisin itse olla sitten, kun olen se vanhempi kollega. Ihailin kokemuksen tuomaa mielen rauhaa samalla, kun jännitin keskustellessani osaavien emäntien ja isäntien kanssa. Vihdoin me untuvikot pääsimme myös koulutuspäiville, jossa kaikenikäiset kuuntelivat esitelmiä ja keskustelivat uusista tutkimustuloksista. Konkareista erottuivat ne, joista syntyi idoleita. 

Kokemus on varsin monipuolinen taito. Sitä kehittyy hiljalleen ja vaihtelevasti, mutta jossain vaiheessa tunnet olevasi huipulla. Voisit kertoa useammastakin eri elämänalueesta oman versiosi ainoana totuutena. Mutta kuinka ollakaan, juuri kun koet omaavasi sanottavaa, kuulijoita ei kiinnosta. Ikävästi sanottuna kokemus on aivan turhaa: kun sitä olisi, ei sillä ole mitään virkaa. Yritäpä vaikka saada viestisi perille nuorten asioiden hoitoon – lopputulos on kuitenkin se, että heidän pitää itse saada kokea tekemistensä seuraukset. Tai opasta uutta innostunutta alan ihmistä kertomalla, että ”ei tuu onnistumaan”. Ei, asiat eivät ole suoraviivaisia. Kokemusten jakaminen on vaativaa viestintää, jossa ei ikinä tule valmiiksi.

Parhaita ovat tiimit, joissa on eri ikäisiä ammattilaisia, mutta samat kiinnostuksen kohteet. Osaaminen ja kokemus tulee koetelluksi jatkuvasti. Uusi tieto ja uudet ideat koettelevat ja jalostavat kokemusta. Toisaalta viestinnän onnistuessa kokemus voi auttaa välttämään turhia reitinvalintoja tai ohjaamaan varmemmin maaliin. Vuorovaikutuksen on oltava avointa ja arvostavaa molemmin puolin, että uskalletaan olla omia itseämme pelkäämättä eri ikäisten kommentteja.

Rakennemuutoksen myötä tiloja johdetaan usein kahden sukupolven tiimissä. Nuoruuden into yhdistyy kokemukseen. Myös eläinlääkärit ovat löytäneet yhteistyön vahvuuden ja luopuneet tarkoista reviireistään. Kehittämistehtävissä parhaita tiimejä ovat eri ammattilaisten yhdistelmät, joissa eri ikäiset miettivät keinoja päästä tavoitteisiin.  Eilisessä palaverissa meillä oli kuten Putte Possun synttäreillä – voi kun olisivat muutkin saaneet olla mukana.