Mitä vasta-aineet ovat?

Vasta-aineet eli immunoglobuliinit, ovat tärkeä osa elimistön puolustusjärjestelmää. Rajusti yksinkertaistettuna niiden tehtävä on tunnistaa elimistölle vieraita aineita (antigeeneja), jotka aktivoivat elimistön puolustusjärjestelmän. Näitä aineita esiintyy esim. virusten ja bakteerien pintarakenteissa. Vasikan emä on elämänsä aikana kohdannut useita viruksia ja bakteereita, ja muodostanut niiden varalle vasta-aineita. Jos tällainen, jo kertaalleen kohdattu bakteeri tai virus tunkeutuu elimistöön, elimistö reagoi nopeasti ja tehokkaasti, tuhoten tunkeutujan.  Joillakin eläinlajeilla vasta-aineet siirtyvät istukan kautta jälkeläiseen, mutta naudoilla tämä ei onnistu. Vasikka syntyykin täysin ilman vasta-aineita, ja ainoa reitti saada nämä emän elimistön muodostamat vasta-aineet on ternimaito. Vasikan oman vasta-ainetuotannon kehittäminen riittävälle tasolle lähtötasosta, joka oli se pyöreä nolla, kestää 3-4 viikkoa! Ilman ternimaidon vasta-aineita koko ensimmäinen kuukausi on siis taistelua taudinaiheuttajia vastaan, ja valitettavan huonolla menestyksellä.

Vasta-aineiden lisäksi ternimaidossa on paljon muitakin vasikan kasvulle ja kehityksen alkusysäykselle tarvittavia aineita! Yksi tärkeimmistä näyttäisi olevan IgF-I, joka on pääarkkitehti suoliston ja pötsin kehityksessä!

Kuva 1. Kuvassa on Godden ym. 2008 artikkelissa julkaistu koostekuva, miten ternimaidon pitoisuudet ja tärkeiden aineiden määrät muuttuvat lypsykertojen mukaan!

Mitkä tekijät vaikuttavat ternimaidon vasta-ainepitoisuuksiin?

Ternimaidon vasta-ainepitoisuuksissa on todella suurta vaihtelua lehmien ja karjojen välillä. Tutkimusten mukaan 25 – 60 % lehmistä on riittämätön vasta-ainepitoisuus. Vaihtelu karjan sisälläkin voi olla 4 – 235 g/litra! Tavoite on, että vasta-ainetaso ylittää 50g/litrassa (vastaa 22% Brix lukemaa). Muistathan että ternimaidon väri ei kerro laadusta mitään. Kellertävä väri on peräisin karotenoidista, punertava taas verisoluista. Paras ternimaidon laatu saadaan lypsämällä lehmä muutaman tunnin sisällä poikimisesta. Ternimaidoksi voi kutsua vain ensimmäisen lypsyn maitoa.

Jos terniä tulee emältä paljon ja se on hyvälaatuista – pakasta talteen! Litteät minigrip pussit ½ litran tai litran paketeissa ovat näppäriä pakastaa ja sulattaa, valmiitakin ternimaitopusseja tutilla tai letkulla on saatavilla. Suurella tilalla ColoQuickin tapaiset järjestelmät ovat hyväksi havaittuja. Ternimaito säilyy hyvänä pakkasessa vuoden ajan. Merkitse pussiin ternin Brix -lukema ja päivämäärä. Muista, että sulatus pitää olla maltillista ja tapahtua vesihauteessa! Muutoin vasta-aineille, jotka ovat proteiineja, käy kuin kananmunalle kuumassa vedessä – klimppiytyy ja tuhoutuu. Vesihauteen lämpötilan pitää pysyä alle 50 asteen.

Vain mittaamalla pitoisuudet voimme varmistua siitä, että vasta-aineita on riittävästi. Ternimaidon pitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä on pitkä lista, ja niistä on myös ristiriitaista tietoa.

  • Poikimakerta
    • 4 tai useamman kertaa poikineilla korkeimmat
    • ja 2. kertaa poikineilla huonoimmat – mutta hiehokin voi yllättää!
  • Vuodenaika
    • Syksyllä korkeimmat pitoisuudet? Vaihtelua tutkimusten (maan ja tuotanto-olosuhteiden?) mukaan.
  • Valuttelu ennen poikimista
    • maitoa valuttaneen lehmän ensimmäinen lypsy ei ole ternimaitoa: huolehdi vasikalle pakkasesta hyvää terniä
  • Perinnöllisyys
    • Periytymisaste 0,10 (Conneely ym. 2013)
  • Solutus
    • Mitä korkeampi soluluku sen huonompi vasta-ainepitoisuus
  • Umpikauden pituus
    • Pyri pitämään lehmiä 6-8 viikkoa ummessa – ei lyhyempiä eikä pidennettyjä kausia
  • Lehmän yleinen terveystilanne
  • Lihavuus
    • lihavilla lehmillä heikommat ternit ja heikommat vasikat
  • Rotu?
    • Lehmäkohtainen vaihtelu suurta rodusta huolimatta
    • Guernsey paras – Holstein huonoin?
  • Umpiruokinta
    • valkuaisvaje (tavoite, että lehmän umpidieetissä on 12-14% valkuaista)
      • nostamalla 12—14% ei vaikutusta enää havaita, mutta pelkästä olkidieetistä valkuaistason nosto tavoitetasolle on näyttäytynyt voimakkaana nousuna vasta-ainepitoisuuksissa
    • seleenipuutos?
  • Rokotukset mm. rotavirusta vastaan

Paljonko vasikka tarvitsee?

Vasikka tarvitsee tutkimuslähteestä riippuen 150 – 200g vasta-aineita suun kautta 2 – 4 tunnin sisään syntymästä. Hyvälaatuisen ternimaidon raja-arvo on 50g vasta-aineita litrassa maitoa, mikä vastaa Brix-ternimaitomittarin raja-arvoa 22%.

Jos vasikka ei jostain syystä juo, ternimaito tulee annostella letkuttamalla. 3 litraa hyvänlaatuista pienelle – 4 litraa isolle vasikalle. Katso Youtube-kanavaltamme letkutusvideo!

Alla olevassa taulukossa on suositellut litramäärät miten paljon vasikka tarvitsee ternimaitoa riippuen Brix-lukemasta!

Taulukko 1: Taulukossa on kerrottu, mitä vasta-ainepitoisuutta mikäkin Brixin %-lukema vastaa ja siitä suoraan laskettu minkä verran minimissään vasikka tarvitse saadakseen a) 150g ja b) 200g vasta-aineita.

Brix lukema

%

Vastaten vasta-aineiden määrää (g/litra) Minimäärä mitä vasikka tarvitsee kyseistä ternimaitoa (IgG 150 g/L)

 

Suositusmäärä mitä vasikka tarvitsee kyseistä ternimaitoa (IgG 200 g/L)
18 40 3,8 5
20 45 3,3 4,4
22 50 3 4
24 54 2,8 3,7
26 59 2,5 3,4
28 63 2,3 3,2
30 68 2,2 2,9

 

Lähteitä ja lisälukemista:

Godden S. 2008. Colostrum Management for Dairy Calves. Vet Clin Food Anim 24 (2008) 19–39.

Gulliksen, S. M., K. I. Lie, L. Sølverød, and O. Østerås. 2008. Risk factors associated with colostrum quality in Norwegian dairy cows. J. Dairy Sci. 91:704–712.

Conneely, M., D. P. Berry, J. P. Murphy, I. Lorenz, M. L. Doherty, and E. Kennedy. 2014. Effect of feeding colostrum at different volumes and subsequent number of transition milk feeds on the serum im- munoglobulin G concentration and health status of dairy calves. J. Dairy Sci. 97:6991–7000.

Conneely, M., D. P. Berry, R. Sayers, J. P. Murphy, I. Lorenz, M. L. Doherty, and E. Kennedy. 2013. Factors associated with the con- centration of immunoglobulin G in the colostrum of dairy cows. Animal 7:1824–1832.

Kaisa Hartikainen, Tuomas Herva ja Helena Rautala. 2012. Ternimaidon laatu, juotto ja passiivisen immuniteetin mittaaminen vasikoilla – kirjallisuuskatsaus. Suomen Eläinlääkärilehti 118:5.

Jaster EH. 2005. Evaluation of Quality, Quantity, and Timing of Colostrum Feeding on Immunoglobulin G1 Absorption in Jersey Calves. J. Dairy Sci. 88:296–302

CowSignals blogi: https://www.cowsignals.com/blog/at_which_age_do_calves_starts_with_antibodies_production_in_its

Brian A. McGrath& Patrick F. Fox&  Paul L. H. McSweeney& Alan L. Kelly2016. Composition and properties of bovine colostrum: a review. Dairy Sci. & Technol. (2016) 96:133–158

http://www.calfnotes.com/pdffiles/CN013.pdf