Lehmän takalistossa siellä täällä sontaa? Sonta löysällä koko ajan tai ajoittain? Pötsi ei täynnä? Vähentynyt syönti? Epätasainen syönti? Tuotos ei yllä siihen, mitä pitäisi? Huono karva? Rasva-valkuaissuhde alle 1,1?

Onko karjassasi tällaisia lehmiä? Kirjallisuus kertoo, että maailmalla hapanta pötsiä pidetään yleisimpinä ruu­an­sulatuskanavan sairautena lypsylehmillä. Yhdysvalloissa sitä arvioidaan esiintyvän 19-40 % leh­mis­tä riippuen tuotosvaiheesta. Siitymäkaudella esiintyvyys saattaa ylittää jopa 60 %. Hapan pöt­si ei rajoitu vain maitoa tuottaviin lehmiin, vaan sitä on todettu myös vieroitusvaiheessa vasikoilla. Suomen lukuja en tiedä, mutta voisin veikata, että kyllä meiltäkin muhkeita prosentteja tätä löy­tyy.

Mitä siellä pötsissä tapahtuu?

Hapan pötsi jaetaan akuuttiin ja subakuuttiin eli piilevään muotoon. Näistä piilevä hapan pötsi on lypsylehmillä yleisempi muoto. Siinä pötsin pH laskee alle 5,5-5,8, koska haihtuvia rasvahappoja tuo­tetaan viljan tärkkelyksestä enemmän kuin niitä poistuu pötsistä. Tämä aiheuttaa pötsin lima­kal­volle pieniä tulehdusalueita. Normaalia alhaisempi pH aiheuttaa virhekäymisiä, sillä jotkut pöt­sin pieneliöt kuolevat ja toiset lisääntyvät. Tällöin rehun hyväksikäyttö huononee ja vitamiineja muo­dostuu vähemmän.

(Akuutin) happaman pötsin syyt ja seuraukset. Kuva: Virve Korhonen

Mitä väliä tällä on?

Suurimmassa riskissä piilevään hapan pötsiin ovat alku- ja keskilypsykauden lehmät. Piilevästä hapan pötsistä kärsivillä lehmillä on suurempi riski sairastua aineen­vaih­dun­nal­lisiin sairauksiin, kuten juoksutusmahan siirtymään, rasvamaksaan, maksapaiseisiin sekä jäädä ma­ku­reiksi hal­vaan­tu­misen jälkeen. Lisäksi keskustellaan piilevän hapan pötsin osuudesta sork­ka­kuu­meen synnyssä (nykytiedon mukaan ei voi yksinään aiheuttaa, mutta voi olla yhdessä ympäristötekijöiden kans­sa altis­ta­mas­sa). Kaikki tämä maksaa, välillä jopa lehmän hengen.

Pötsin happamoituminen vähentää kuiva-aineen syöntiä. Lisäksi rehu ikään kuin holahtaa ruuan­su­la­tuskanavan läpi liian nopeasti, eikä siitä saada irti kaikkia ravin­to­ai­nei­ta eikä energiaa. Joissain tutkimuksissa päivittäinen maitotuotos on laskenut jopa puoleen al­ku­pe­räisestä ja pysynyt pitkään heikkona. Lehmät, joilla on piilevä hapan pötsi, tuottavat vä­hem­­­män rasvaa.

Tällä hetkellä ei tiedetä, tuottaako lieväkin pötsin seinämän tulehdustila sekä piilevän hapan pöt­sin aiheuttama elimistön tulehdusvaste naudalle kipua tai kuinka suurta kipua. Jat­ku­van ripulin ai­heut­tama likainen perä sekä navettaympäristön kosteuden nousu ainakin heikentävät leh­män hy­vin­vointia ja lisää siten altistusta esim. utaretulehduksille. Joep Driessen (Cow Signals) pitää hapan pötsiä lehmän äänettömänä tap­pajana, koska se altistaa lehmän niin monelle muulle sairaudelle.

Mikä happaman pötsin aiheuttaa käytännössä?

Kuten aiemmin todettiin, pääsyy pötsin happamoitumiselle on se, että haihtuvia rasvahappoja tuotetaan suhteessa enemmän kuin niitä saadaan pötsistä imeytymään. Haihtuvia rasvahappoja syntyy viljan tärkkelyksestä, joten lehmät, joitten eväässä on korkea väkirehuprosentti, ovat suu­rim­massa riskissä. Taustalla voi olla myös se, ettei lehmä pureskele ruokaansa tarpeeksi. Tällöin pöt­sin happamuutta neutraloivaa bikarbonaattia sisältävää sylkeä erittyy vähemmän. Tätä ai­heut­ta­vat ruuassa olevat tekijät: niukasti kuitua, märät rehut, liikaa sekoitettu ape, liian lyhyeksi silputtu karkearehu sekä appeen valikointi. Liian vähäinen makuuaika (makuuparsien mukavuus, ylitäyttö) vähentää märehtimistä, jolloin sylkeä erittyy vähemmän. Muita pötsin pH:ta laskevia syitä ovat säilörehun matala pH, mykotoksiinit ja laiduntaminen hyvällä laitumella. Myös lämpöstressi ja rehun huono maittavuus lisäävät piilevän hapan pötsin esiintymistä.

Myös piilevän hapan pötsin kohdalla palataan siirtymäkauteen, eli tärkeisiin VIC-lehmiin. Lehmän kuiva-aineen syönti vähenee noin kolmanneksen viimeisellä viikolla ennen poikimista. Lihavilla leh­mil­lä sekä lehmillä, joita ruokitaan väkevällä ruualla umpikaudella, tämä lasku on suurempi. Poi­kimisen jälkeen tapahtuva kuiva-aineen syönnin kasvu lisää riskiä happamalle pötsille. Mitä isom­pi lasku (eli mitä lihavampi umpilehmä/hieho) on ollut, sitä suurempi riski. Jois­sain lähteissä todetaan myös, että riittämätön tunnutusruokinta lisää entisestään riskiä hapan pöt­sil­le etenkin, jos poikineen lehmän väkirehuannoksia nostetaan nopeasti.

Mitäs sitten tehtäisiin?

Käytännössä karjan piilevää hapan pötsi -ongelmaa voidaan tutkia vatsaontelon ja pötsin seinämän läpi ruiskulla ja neulalla otettavilla pötsinäytteillä. Lisäksi voidaan analysoida lehmäkohtaisia rasva-valkuaissuhteita. Jälkimmäisiä tutkiessa tulee muistaa, että alkulypsykaudella maidon rasvan mää­rä voi vaihdella alkulypsykauden energian puutteen aiheuttaman rasvan irrottamisen takia.

Poikineen lehmän ruokinnan suunnittelu on tasapainoilua maitotuotoksen ja pötsin toiminnan välillä. Lehmä tarvitsee toisaalta paljon energiaa maitotuotoksen noustessa, jotta se ei sairastu ketoosiin. Toisaalta sen pötsi ei kestä liian voimakasta ruokintaa. Lehmät, jotka ovat kerran sairastuneet piilevään hapan pötsiin, sairastuvat helposti uudelleen entistä pahemmin. Näin ollen alkulypsykauden piilevä hapan pötsi lisää riskiä itselleen myös myöhemmin lypsykaudella. Ensikot vaikuttavat olevan herkempiä kuin useamman kerran poikineet. Herkkyydessä on todettu myös yksilökohtaisia vaihteluita: toiset ovat herkempiä kuin toiset.

Mikäli lehmillä vaikuttaa olevan hapanta pötsiä, heinän tai oljen antaminen hoitaa pötsiä. Kuitu täyt­tää pötsiä ja stimuloi pötsin liikkeitä. Tällöin haihtuvat rasvahapot imeytyvät paremmin pöt­sis­tä ja pH normalisoituu. Tilanteen ollessa päällä voidaan myös käyttää lisäaineita rehuun (esim. hii­vat, natriumbikarbonaatti) tulipalon sammutukseen, mutta muutoin katse kannattaa suunnata pi­dem­­mälle. Ruokintasuunnitelman noudattamisen lisäksi avainasemassa ovat riittävä kuitu ruo­kin­nassa, umpilehmien ja hiehojen pötsien kasvattaminen, ruokinnan esteiden poistaminen sekä riittävän makuuajan, juomaveden ja raikkaan ilman takaaminen. Eli tälläkin kertaa palataan perusasioihin.

Sonta kertoo paljon kun sitä tutkii! Tuleeko mukana suolen limaa, sulamatonta rehua, murskaantuneita jyviä? Onko se löysää? Kaikki merkkejä happamasta!

Kuulostiko tutulta? Piilevän hapan pötsin selättämisessä apunasi on

Lehmälääkärit.com terveydenhuoltoeläinlääkäri Heidi Kyösti 😉sekä muut Lehmälääkärit

PS: Luennoin aiheesta VIC kurssilla sekä Ylivieskassa 2.12.2019 että Hämeenlinnassa 8.11.2019! Katso lisätiedot tästä ja tule mukaan!! https://kauppa.lehmalaakarit.com/tuote-osasto/kurssit-ja-tapahtumat/

 

 

Lähteet:

https://www.cowsignals.com/blog/rumen_acidosis_is_the_silent_killer_of_cows_and_good_farm_advisors_will_do_something_about_it

Coon R.E. et al. Risk of subacute ruminal acidosis affects the feed sorting behavior and milk production of early lactation cows. J. Dairy Sci. 102: 652-659.

Green M. Dairy Herd Health. CAB International 2012.

Gregory B. Penner. Disorder of digestion and metabolism in dairy cattle: the case of subacute rumen acidosis. Achieving sustainable production of milk, Volume 3: Dairy herd management and welfare. Burleigh Dodds Science Publishing, 2017.

Hulsen J., Aerden D. Ruokintahavaintoja. ProAgria Keskusten Liitto 2014.

Humer E. et al. Practical feeding management recommendations to mitigate the risk of subacute ruminal acidosis in dairy cattle. J. Dairy Sci 101:872-888.

Jääskeläinen Kaisa, Subakuutin pötsiasidoosin vaikutus naudan terveyteen, Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma, HY/ELTDK 2013.

Kyntäjä ym. Lypsylehmän ruokinta. ProAgria Keskusten Liitto 2010.