Keskellä kesän työkiireitä sain mahdollisuuden ottaa osaa amerikkalaisen NMC:n järjestämään vuosittaiseen utareterveyskonferenssiin, tällä kertaa vanhan mantereen upeassa Milanossa. Itselle matka oli ensimmäinen työn puolesta ulkomaille tehty reissu, joka lunasti kaikki odotukset ylivoimaisesti!

Itse Leonardo da Vinci tarkkaili toimintaamme

Matkaseurueemme toinen osapuoli oli eläinlääkäri Heidi Hiitiö, jonka posteri näytteenottomenetelmän vaikutuksesta PCR:n tulokseen esiteltiin konferenssissa.

Itse tapahtuma oli kaksipäiväinen, jonka lisäksi kolmantena päivänä yleisölle tarjottiin valittavaksi liuta erilaisia työpajoja, aiheiden vaihdellessa lypsyn terveysvaikutuksesta lypsyrobotin maidonlaatuun. Tänä vuonna teemoina oli aina ajankohtainen mikrobilääkeresistenssi, kuivikkeen valinta utareterveyden kannalta ja utareen mikrobiomin olemassaolo.
Lensimme kohteeseen jo sunnuntaina, ja vietimme rentouttavan päivän ostosten ja hyvän ruuan parissa. Sen lisäksi, että kyseessä on vanha yliopistokaupunki, Milanosta tunnetusti tulee iso osa maailman kuuluisimmista muotimerkeistä. Loistavat shoppailumahdollisuudet yhdistettynä ihanaan italialaiseen ruokaan ovat vaarallinen yhdistelmä, mikäli vapaa-aikaa jää liikaa. Sainkin kiittää matkustamoon mitoitettua matkalaukkuani siitä, etten höylännyt luottokorttiani puhki. Sään helliessä kiertelimme kauppoja ja kaupunkia, söimme maittavan illallisen hurmaavassa ravintolassa ja olimme jo hyvissä ajoin hotellilla valmistautumassa konferenssipäivään.

Hurmaava jälkiruoka peri-italialaisessa ravintolassa

Maanantaina kantavina teemoina toimi antibioottiresistenssi. Milanon vanhan yliopiston luentosalissa saimme uutta tietoa mm. muiden maiden mikrobilääkekäytännöistä, ja resistenttien bakteereiden käyttäytymisestä navettaympäristössä. Vasta nyt ymmärsin kunnolla, kuinka valveutuneita me suomalaiset olemme hoitokäytäntöjen ja näytteenoton kanssa. Nopeasti tuloksia antava PCR on monelle maalle vain teoriaa, eikä se ole siirtynyt päivittäiseen eläinlääkärityöhön samalla tehokkuudella kuin meillä. Kun meillä penisilliini on ensisijainen lääke moneen vaivaan, puhutaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopan eteläosissa huomattavasti laajakirjoisemmista valmisteista. Nuorelle eläinlääkärille konferenssi oli pelkästään tästä näkökulmasta todella silmiä avaava kokemus. Eräänkin luennon pääasia oli painottaa yleisölle näytteenoton tärkeyttä ennen hoitopäätöstä, sillä tutkimusten mukaan näin hoito on kaikkein kustannustehokkainta, mikrobilääkkeiden käyttöä vähennetään tehokkaasti eikä eläinten terveys tai tuotos kärsi. Suomalaiselle tämä on jo hieman itsestään selvää kuultavaa, mutta samalla oppii arvostamaan maamme hoitokäytäntöjä.

Pääareenana toimi yliopiston suuri luentosali

Huoli resistenssin kasvusta mikrobilääkkeille tuli selvästi esille kaikissa luennoissa. Alankomaissa on usean vuoden ajan käyty agressiivista taistelua antibioottiresistenssiä vastaan asettamalla tiukkoja kriteerejä lääkkeiden käytölle ja lääkevalinnoille. Näillä keinoilla maan mikrobilääkekäyttöä on saatu vähennettyä 65 %. Toki tämä kertoo myös lääkemääristä, mitä maassa määrättiin eläimille ennen tiukkojen määräysten toimeenpanoa. Erittäin mielenkiintoinen luento kuultiin myös LA-MRSA:sta, eli tuotantoeläimistä lähtöisin olevasta resistentistä Staphylococcus aureuksesta. Tutkimuksessa oli todettu, että päästyään navettaan MRSA voi adaptoitua olosuhteisiin siten, että sitä on lähes mahdotonta saneerata tiloista. Näytteenotossa havaittiin, että miltei kaikki näytteet navetan pölystä lähtien olivat saastuneet resistentillä aureuksella, eikä positiivisten lehmien lopettaminen poistanut kokonaan uusintainfektioiden esiintymistä. Myös lypsylaitteiston havaittiin tartuttavan resistenttiä bakteeria (Barberio et. al 2018)
Illan huipensi lääkeyhtiö Hipran uuden Streptococcus uberista vastaan kehitetyn rokotteen lanseeraaminen. Str. uberis on maailmanlaajuisesti merkittävä utaretulehdusten aiheuttaja, joka voi viedä lehmän todella huonoon kuntoon riippuen kannasta. Yhtiön mukaan kolmen rokotteen sarja vähentää ainakin laboratorio-olosuhteissa bakteerin kiinnittymistä kudokseen, vähentää tutkimuksissa oireilevien utaretulehdusten määrää ja lyhentää oireiden kestoa. Lisäksi yhtiö raportoi rokotettujen eläinten maitotuotoksen olevan kontrolliryhmää suurempi. Lupaavat tutkimustulokset ansaitsevat selkeästi tarkempaa tutkimista, ja aika näyttää, saadaanko valmisteesta kustannustehokas ase uberis-tulehduksia vastaan.
Tiistaina päivän aiheina oli utareen mikrobiomi (onko sitä?) ja utareen immunologia. Nykyaikaisen korkeatuotoksisen lypsylehmän riski sairastua tuotossairauksiin, kuten ketoosiin ja utaretulehdukseen on merkittävä, ja aineenvaihdunnallinen stressi aiheuttaa haasteita immuunipuolustuksen toiminnalle etenkin siirtymäkauden aikana. Tutkimuksissa havaittiin, että mm. holstein-friisiläisen jalostuksen tuloksena tiettyjä geenejä on menetetty, minkä tuloksena utareen puolustus heikkenee (Curone et. al 2018) Tärkeää on kuitenkin muistaa, että solujen lisääntyminen maidossa on elintärkeä reaktio taudinaiheuttajaa vastaan, ja kertoo elimistön puolustautuvan asianmukaisesti. Esimerkiksi E. coli aiheuttaa utareessa puolustusreaktion viivästymisen vaikuttamalla valkosolujen toimintaan, joka osaltaan selittää oireiden hengenvaarallisuuden.
Tiistaina todistimme myös kiihkeää väittelyä kahden koulukunnan välillä, jotka molemmat ovat mielestään oikeassa: onko utareessa luontaista mikrobipopulaatiota, kuten esimerkiksi suolistossa, vai onko utare terveenä täysin steriili ympäristö? Vastakkain mielipiteinensä olivat tohtori Pascal Rainard Ranskasta ja tohtori George Oikonomou Liverpoolin yliopistosta. Tutkimustulokset ovat moniselitteisiä, ja kummankin tuloksen oikeaksi todistamista vaikeuttaa täysin puhtaan näytteen oton mahdottomuus: ihon, vedinkanavan ja ihonalaiskudosten vaikutusta ei mitenkään voida sulkea nykytekniikoilla pois. Keskustelu oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, ja yleisö viihtyi loistavasti.

Posterialueella oli iltapäivän kahvitauon aikaan tungosta

Iltapäivän kulutimme kaupungilla nähtävyyksiä ihastellen ja ostoskeskusten tarjontaan tutustuen, ja pian koitti konferenssin viimeinen päivä. Olin itse ilmoittautunut TCH Animal Healthin työpajaan utaretulehduksen torjunnasta ja lypsyn vaikutuksesta hyvinvointiin. Vaikka jälleen koin suomalaisena tietyt keskustelunaiheet erikoisena (kuinka tunnistaa Mycoplasma bovis utaretulehduksen aiheuttajana on kumma puheenaihe kun kukaan ei oikein käytännössä pidä PCR-tutkimusta käytännönläheisenä asiana), oli työpaja hyödyllinen. Perehdyimme vedinkaston ja utareen valmistelujen tärkeyteen terveyden kannalta, ja kuuntelimme luentoja umpihoitojen taloudellisuudesta ja lypsykoneen huollon merkityksestä. Itselle parasta antia työpajassa tarjosi viimeinen, utareen immunologiaa käsittelevä luento. Vielä tuntemattomasta syystä utareessa ei kehity hankittua immuniteettia, joka välittömästi tunnistettuaan taudinaiheuttajan käynnistäisi sitä varten suunnitellun puolustusreaktion. Sitä vastoin utareen ja muun elimistön välillä näyttää olevan vielä tuntematon ”muuri”, joka pysäyttää hankitun immuniteetin kehittymisen niille taudinaiheuttajille, jotka kaiken järjen mukaan esiintyvät navettaympäristössä jatkuvasti ja joita vastaan elimistön olettaisi osaavan puolustautua. Täten utare puolustautuu aina synnynnäisen puolustuksen turvin, eli käytännössä syöjäsolujen ja neutrofiilien turvin. Poikimisen aikaan synnynnäinen immuniteetti vastaa miltei kaikesta puolustuksesta, sillä hankittu puolustus hiljenee liittyen luonnollisiin syihin siirtymäkaudella (negatiivinen energiatase, rasvahappojen määrä veressä jne.). Tiesittekö lisäksi, että neutrofiilien toimintaan vaikuttaa veren kalsiumtaso? Oireetonkin kalsiuminpuutos voi siis heikentää immuunipuolustusta lisäten riskiä tulehdussairauksille. Onneksi kyseisellä luennoitsijalla oli tähänkin tilanteeseen ratkaisu: Elancon lanseerama Imrestor-valmiste, joka pistoshoitona annettuna lisää immuunipuolustuksen aktiivisuutta ja neutrofiilien määrää elimistössä vähentäen näin tulehdussairauksien esiintyvyyttä poikimisen jälkeen. Kuten aiemman, taajaan hehkutetun lääkevalmisteen kohdalla, myös tämän kanssa pidämme tuntosarvet koholla ja otamme selvää, lunastaako valmiste kovat odotukset.
Työpajan venyttyä yli puolitoista tuntia merkittyä pidemmäksi (liekö syynä italialaiset aikataulut?) emme ehtineet tutustua kauniiseen Milanon katedraaliin, vaan myöhäisen lounaan jälkeen lentokenttä kutsui, ja pian laskeuduimmekin yönkähmyiseen Suomeen. Itsellä edessä oli vielä yöllinen bussimatka Kuopioon, minkä kruunasi työpäivä. Vaikka mehut oli puristettu viimeistä pisaraa myöten, mielessä päällimmäisenä kihisi innostus. Kokemus oli huikea ja mieleenpainuva, ja tulevaisuudessa siintää jo toivo seuraavasta työmatkasta. Mielessä on enää vain yksi kysymys: Maistuuko mozzarella ja Prosecco yhtä hyvältä Suomen kamaralla?


ELL Noora Forsblom
Kirjoittaja työskentelee kunnaneläinlääkärin sijaisena Kuopion alueella ja Lehmälääkärit.com terveydenhuoltoeläinlääkärinä Itä-Suomessa. Matkaa varten hän sai Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistykseltä apurahan – kiitos!