Mistä oikein puhutaan kun puhutaan mahahaavoista naudoilla? Alla eläinlääkäri Virve Korhosen kattava kirjoitus nautojen juoksutusmahahaavaumista. Näitä ei siis pidä sekoittaa ns. “naulaan”, jossa jokin terävä esine on työntynyt verkkomahan läpi, aiheuttaen erilaisia ongelmia – niistä teemme ihan oman kirjoituksen! Lukuiloa!

Juoksutusmaha tuottaa ruuansulatuksessa tarvittavia happoja kuten meidän ihmistenkin mahalaukku. Normaalisti mahan limakalvo on suojassa happojen vaikutuksilta, mutta joskus suojamekanismit kuitenkin pettävät ja limakalvo vaurioituu. Juoksutusmahan haavaumia esiintyy kaiken ikäisillä naudoilla ja kaikissa tuotantomuodoissa.

Mistä juoksutusmahan haavauma johtuu?
Juoksutusmahan haavaumien syntymekanismeista on monenlaisia teorioita, mutta todellisuudessa syytä ei varmuudella edelleenkään tiedetä. Vaikka mitään ei siis ole voitu aukottomasti todistaa, on haavaumien syyksi epäilty mm. paikallista traumaa limakalvolla (esim. karkearehun aiheuttama), bakteeri- tai sieni-infektiota, sairauden/kivun/kuljetuksen/poikimisen ym. stressin vaikutusta ja lääkeaineita (kortisoni, tulehduskipulääkkeet). Lypsylehmillä juoksutusmahan haavaumat on liitetty myös voimakkaaseen väkirehuruokintaan poikimisen jälkeen. Toisaalta on myös tutkimuksia, joissa haavaumia todettiin esiintyvän eniten laidunkaudella. Muut sairaudet, kuten juoksutusmahan laajentuma/kiertymä, voivat johtaa myös juoksutusmahan haavaumaan.

Vasikoilla juoksutusmahan haavaumien syntyyn uskotaan altistavan ruokinnan muutokset (esim. stressaava juotolta vieroittaminen), suuret maidon kerta-annokset tai karkearehun aiheuttama juoksutusmahan mekaaninen ärsytys. Aiemmin uskottiin, että karvakertymät juoksutusmahassa olisivat vasikoiden haavaumien syynä, mutta nykytietämyksen valossa näin ei tuskin kuitenkaan ole, sillä karvaa löytyy myös muihin sairauksiin kuolleiden vasikoiden juoksutusmahoista.
Helikobakteeri ei ole nautojen juoksutusmahan haavaumien kehittymisen taustalla kuten ihmisten mahahaavoissa.

Haavaumien jaottelu
Haavauma voi olla krooninen tai akuutti ja niitä voi olla yksi tai useampia (yleensä useampia kuten ylläolevassa kuvassa). Haavaumat voidaan jaotella niiden vakavuuden/syvyyden mukaan.

Tyyppi I Haavauma, joka ei lävistä limakalvoa. Ei merkittävää verenvuotoa.
Tyyppi II Haavauma ei lävistä limakalvoa, mutta rikkoo juoksutusmahan seinämässä verisuonen, mikä johtaa vakavaan verenvuotoon juoksutusmahan sisälle.
Tyyppi III Haavauma, joka lävistää juoksutusmahan limakalvon. Juoksutusmahan sisältöä pääsee valumaan syntyneestä reiästä vatsaonteloon, mistä aiheutuu akuutti, paikallinen vatsakalvontulehdus. Tulehduksen seurauksena juoksutusmaha ikään kuin liimautuu ympäröiviin kudoksiin, rasvaiseen vatsapaitaan tai vatsaontelon seinämään. Vatsapaitaan voi syntyä paise.
Tyyppi IV Haavauma, joka lävistää juoksutusmahan limakalvon. Tulehdusreaktio ei jää kuitenkaan paikalliseksi vaan eläimelle kehittyy yleistynyt vatsakalvontulehdus.

Kuinka yleisiä haavaumat ovat?
Arviot haavaumien yleisyydestä nautapopulaatiossa vaihtelevat suuresti riippuen siitä, millä menetelmällä haavaumia on tutkittu ja kuinka haavaumat on luokiteltu. Tyypin I eli lieviä haavaumia on teurastamoilla tehdyissä tutkimuksissa todettu noin 20-50%:lla teurastetuista naudoista. Tyypin I haavaumat ovat huomattavasti yleisempiä kuin vakavammat tyypin II-IV haavaumat ja voidaankin sanoa, että merkittäviä oireita aiheuttavat haavaumat ovat melko harvinaisia. Useimmat oireilevat, aikuiset naudat ovat kuukauden sisällä poikineita lehmiä, joilla on jokin muukin sairaus (mm. utaretulehdus, kohtutulehdus, ketoosi).
Myös vasikoilla haavaumia tavataan teurastamolöydöksinä oireettomillakin vasikoilla. Joskus akuutteja vertavuotavia haavaumia esiintyy jo alle kahden viikon ikäisillä vasikoilla. Vanhemmilla vasikoilla esiintyy enemmän puhjenneita haavaumia, joissa taustalla on useimmissa tapauksissa juoksutusmahan siirtymä.

 

Kuvassa (vas) useita juoksutusmahahaavaumia. Ne näkyvät punoittavina, verta tihkuttavina muutoksina juoksutusmahan pinnalla. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa erittäin syvä, lähes puhki syöpynyt haavauma.

Juoksutusmahahaavauman oireet

Oireet ovat usein epämääräisiä ja ne vaihtelevat riippuen haavauman vakavuudesta; osa eläimistä ei osoita minkäänlaisia oireita, osa on kroonisesti sairaita ja osa kuolee ilman edeltäviä oireita.
Tyyppi I Oireeton tai lieviä oireita. Ruokahalu voi olla heikentynyt, samoin pötsin toiminta. Lievä puhaltuminen on mahdollista. Sonta on normaalia (määrä voi olla normaalia vähäisempää). Oireiden perusteella ei voi tehdä haavaumadiagnoosia.
Tyyppi II Anemian oireita (syömätön, apaattinen, normaalia tiheämpi hengitys, vaaleat limakalvot, verinen/musta/tervamainen sonta, kylmät raajat) tai jopa sokki muutamassa tunnissa. Normaalin värinen sonta ei poissulje haavaumaa, sillä vakavassa, akuutissa verenvuodossa eläin kuolee ennen kuin veri on ehtinyt suoliston loppupäähän.
Tyyppi III Heikentynyt ruokahalu/täysin syömätön, lievä kuume, yhtäkkiä alentunut maitotuotos, heikentynyt/lakannut pötsin toiminta, lievä puhaltuminen, vatsaontelokipu (oireet muistuttavat naulalehmän oireita). Oireet voivat hellittää muutamassa päivässä, mutta voivat kestää myös pidempään, jolloin eläimellä on ajoittain kuumetta ja ripulia sekä syömättömyyttä. Eläin laihtuu eikä sen tuotos vastaa odotuksia.
Tyyppi IV Nopeasti alkavat, vakavat oireet; täysin syömätön, koko ruuansulatuskanava pysähdyksissä, narskuttaa hampaita, silmät kuopalla, alkuun kuumetta, loppuvaiheessa alilämpöinen, makaava ja valittava. Vatsaontelo voi olla laajentunut. Johtaa kuolemaan muutamassa päivässä.

Hoito
Hoito on lähinnä oireenmukaista. Samalla korjataan ruokintaa (väkirehujen antoa tulee vähentää, hyvälaatuista heinää tarjotaan vapaasti), vähennetään stressitekijöitä ja hoidetaan mahdolliset muut sairaudet. Rehumassa puskuroi happoja, joten normaalin ruokahalun palauttaminen on tärkeää.
Yksimahaisiin eläimiin verrattavissa olevilla pikkuvasikoille voidaan käyttää magnesiumoksidia (neutraloi happoja), Antepsin-tabletteja (tekee mahan limakalvolle suojaavan kalvon) ja hevosille tarkoitettuja mahansuojalääkkeitä. Tutkimukset näiden aineiden vaikutuksesta juoksutusmahan happamuuteen on tehty terveillä vasikoilla eikä varmaa tietoa niiden avusta haavaumista kärsivillä vasikoilla ole. Aikuisilla naudoilla ennen juoksutusmahaa oleva pötsi laimentaa ko. aineet niin, että niiden teho juoksutusmahan pH:n nostoon on kyseenalainen.
Verensiirto ja nestehoito saattavat olla tarpeen, jos haavauma aiheuttaa akuutin verenvuodon, mutta huonon ennusteen vuoksi osa kuolee hoidosta huolimatta, joten lopetus saattaa olla armeliaampi ja taloudellisempi ratkaisu. Vatsakalvontulehdusta hoidetaan antibiootein, mutta suurta reikää juoksutusmahassa ja yleistynyttä vatsakalvontulehdusta ei usein paranna enää mikään hoito.

Ennuste
Lievät haavaumat jäävät usein huomaamatta ja paranevat itsestään arpikudoksella. Jos haavauma lakkaa vuotamasta verta tai on muodostanut vain paikallisen vatsakalvontulehduksen, parantuminen muutamissa päivissä on mahdollista. Maitotuotos ei useinkaan palaa normaaliksi ennen seuraavaa lypsykautta. Kroonisissa haavaumissa ennuste on huono, koska haavaumia on useita eikä juoksutusmaha toimi enää normaalisti. Eläin voi parantua hetkellisesti, mutta menee taas huonommaksi eikä enää tämän jälkeen parane ennalleen.
Kuolleisuus on tyypin I haavaumissa 25% ja tyypin III haavaumissa 50%. Vakavissa vertavuotavissa haavaumissa (tyyppi II) sekä yleistyneeseen vatsakalvontulehdukseen johtavissa haavaumissa (tyyppi IV) kuolleisuus on yleensä 100%.

Ennaltaehkäisy

Koska haavaumien syntymekanismeja ja sitä kautta riskitekijöitä ei tunneta, ennaltaehkäisy on hankalaa. Ruokinta tulee olla sellainen, että kaikenlaisilta juoksutusmahan ongelmilta vältytään. Äkillisiä ruokinnan muutoksia tulee siis välttää ja ruokinnassa tulee olla riittävästi kuitua, jolloin pötsin ja juoksutusmahan toiminta pysyy normaalina. Piilevän ketoosin määrä tulee minimoida. Lisäksi ylitäyttö ja kuumuus aiheuttavat eläimille stressiä, joten näitä tulee välttää. Tulehduskipulääkkeitä ei tule käyttää pitkäkestoisesti varsinkaan huonosti syövälle/syömättömälle eläimelle, sillä pitkät kipulääkekuurit lisäävät juoksutusmahahaavaumien riskiä.

Lähteet
Bradford P.S. Large Animal Internal Medicine. 5th edition.
Braun U, Eicher R, Ehrensperger F. Type 1 abomasal ulcers in dairy cattle. Zentralbl Veterinarmed A. 1991;38(5):357-66.
Hund A, Beer T, Wittek T. Abomasal ulcers in slaughtered cattle in Austria. Tierarztl Prax Ausg G Grosstiere Nutztiere. 2016;44(4).
Jelinski MD, Ribble CS, Chirino-Trejo M, Clark EG, Janzen ED. The relationship between the presence of Helicobacter pylori, Clostridium perfringens type A, Campylobacter spp, or fungi and fatal abomasal ulcers in unweaned beef calves. Can Vet J. 1995;36(6):379-82.
McGavin M.D. ja Zachary J.F. Pathologic Basis of Veterinary Disease. 4thedition. 2007.
Radostits O. ym. Veterinary medicine – A textbook of the diseases of cattle, horses, sheep, pigs and goats. 10th edition. 2007.
Sjaastad ym. Physiology of Domestic Animals. 2003.