Uuden vuoden myötä omatkin työkuviot ovat muuttumassa, ja kuntatyö vaihtuu pikku hiljaa terveydenhuoltoeläinlääkärin työhön. Samalla kun into uuteen työnkuvaan on kova, hiipii mieleen myös jännitys uusista haasteista. En mielelläni elä omalla epämukavuusalueellani, mutta samalla tiedostan sen että kaikki kehitys tapahtuu siellä. Joten epämukavuutta on opittava sietämään. Lisäksi oma ammatti-identiteetti muokkautuu koko ajan, ja ammattitaito kasvaa kohisten. Tämän kaiken keskellä pitää kuitenkin pitää huolta myös siitä että muistaa olla muutakin kuin eläinlääkäri: vaimo, ystävä, tytär, sisko – yksilö joka elää ja hengittää muustakin kuin nautaterveydenhuollosta.

Kävin perjantaina Sarkamessuilla yhdessä muiden Lehmälääkäreiden kanssa. Koska ajoin autolla yhteensä 700 km sen päivän aikana, ratin taakse piti keksiä jotain mikä pitää hereillä. Kahvilitrojen lisäksi virkeänä piti matkan aikana valittu kirja, joka – vaikka inhoan yli kaiken self-help-oppaita – läpäisi seulan ja pääsi kuunteluun. Kirjailijan tyyli viehätti, ja parin luvun jälkeen huomasin kuuntelevani aihetta ihan tosissaan. Viimeistään arvoja ja tavoitteita käsittelevä luku sai ajattelemaan.

Koska olen luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja täydellisyyteen pyrkivä, rinnastan etenkin työelämän tavoitteeni niihin asioihin, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä. Minulle tärkeistä asioista kysyttäessä luettelen kaiken erikoistumishaaveistani ammatin tavoitteisiin, ja sen jälkeen kuvaan tulee perhe, ystävät, koti ja terveys. Kuulostaapa terveeltä järjestykseltä. Viikonlopun ajomatkan aikana oivalsin jotain, joka näköjään piti melkein kirjaimellisesti takoa paksuun urahaaveiden täyttämään kallooni: arvot ja tavoitteet ovat kaksi eri asiaa. Välillä pitää muistaa ajatella miksi haluaa tiettyjä asioita. Jos löydän tavoitteitteni takaa ne asiat, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, ja joita kohden haluan ihmisenä kulkea, muuttuu päivittäisten päätösten teko ja kauaskantoisempi suunnittelu helpommaksi. Ei ole vääriä tai oikeita valintoja, on vain valintoja kohti ja poispäin sitä, mikä on minulle oikeasti tärkeää.

En tiedä miten itsestäänselvyys tämä on muille, mutta omalla kohdalla kirjan kuuntelu tuli oikeaan paikkaan. Olen viikonlopun aikana mietiskellyt omia arvojani, ja saavuttanut tietynlaisen rauhan ainakin muutaman valintani kanssa. Mielenkiintoista nähdä säilyykö se tunne arjen hulinassa ja työ- ja yksityiselämän paineessa. Eli kiitos Anna Perho ja Antisäätäjä-opas.