Työn ohessa on aina hyödyllistä käydä välillä kouluttautumassa. Samalla kun oppii uutta, näkee sekä uusia että vanhoja kollegoita ja saa hieman näkökulmaa eläinlääkärin työssä toimimiseen. Kaksipäiväinen kurssi oli osa Savonian Vaali viisaasti vasikkaa – hanketta, ja sen aikana käytiin tehokkaasti läpi vasikoiden hengitystietulehdusten ja ripulien yleisimmät aiheuttajat, olosuhteiden merkitys sairastuvuuteen ja nuorkarjan immuunipuolustukseen ja perehdyttiin myös hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Kurssin luennoitsijaa toimi saksalainen pitkän uran nautojen parissa tehnyt eläinlääkäri Ingrid Lorenz.

Miltei kaikkiin vasikan sairauksiin altistavat samat tekijät: Taudinaiheuttajien, eli bakteereiden, virusten ja alkueläinten esiintyminen ympäristössä (”tautipaine”), ternimaidon puutteellinen saanti, ilmastoinnin puute, vasikkatilan ylitäyttö ja puutteellinen huolto sekä eri-ikäisten eläinten pito samassa tilassa. Kun olosuhteet on järjestetty kuntoon alusta alkaen, vasikan immuunipuolustus kykenee pitämään vasikan terveenä myös yllättävissä tilanteissa, kuten vieroitusstressin iskiessä, laumanjäsenen sairastuessa tai ruokinta-automaatin rikkoutuessa. Jos taas vasikan elimistö tekee ylitöitä jo pitääkseen vasikan kasvamassa ja terveenä puutteellisissa olosuhteissa, yksikin häiritsevä seikka voi romahduttaa järjestelmän ja johtaa sairastumiseen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa jokainen tietää tilanteen haastavuuden. Vasikka on todella riippuvainen rutiineista: juomarehun tai maidon määrä, ruokintakertojen lukumäärä, nesteen lämpötila ja resepti tulisi pitää mahdollisimman tasalaatuisena, sillä kaikki muutokset ovat myrkkyä suoliston herkälle mikrobikannalle. Maito on parasta pienelle lypsylehmän alulle, mutta laadukas juomarehu voi olla taloudellisesti parempi vaihtoehto, jolloin maito säästetään meijeriin, mutta kasvu tai puolustuskyky ei juurikaan vaarannu.

Vastasyntyneen vasikan eväänä elämään toimii ternimaito. Bakteerit ja virukset alkavat tunkeutua suolistoon välittömästi vasikan noustessa synnytyskanavaan, joten ternimaito tarvitaan ruuansulatuskanavaan mahdollisimman nopeasti suojaamaan vasikkaa. Ternimaidon laadussa on eroja, mutta tutkimusten mukaan mitä suurempituottoinen eläin on kyseessä, sitä laimeampaa ternimaito on. Muita laatuun vaikuttavia seikkoja on rotu, emän ikä, ravintotilanne ennen poikimista, poikima-aika (esimerkiksi lämpöstressi kesäkuukausina vaikuttaa laatuun huonontavasti) ja ummessaoloaika. Emä pyrkii pitämään ternimaidon vasta-aineiden laadun hyvänä mahdollisimman pitkään, eli käytännössä ainoastaan vakavat puutteet ravitsemuksessa heijastuvat ternimaitoon. Kaikkein eniten merkitseekin ternimaidon keräämisen ajankohta (valuttavilla eläimillä vaikeaa), sen määrä ja etenkin se, että tarpeeksi terniä päätyy vasikkaan tarpeeksi nopeasti! Kultainen sääntö on juotto tai letkutus ensimmäisten elintuntien aikana, vähintään kaksi litraa laadukasta ternimaitoa. Toki jos ternimaitoa riittää, mitä enemmän vasikka saa juoda, sitä paremman suojan se saa taudinaiheuttajia vastaan. Pakastettua ternimaitoa lämmitettäessä tulee muistaa, että yli 40 asteen lämpötila tuhoaa elintärkeät proteiinit, ja etenkin mikroaaltouunissa pistemäinen lämpö nousee usein tätä korkeammaksi. Eli rauhallinen vesihaudelämmitys turvaa ternimaidon tärkeimmät ainesosat.

Jos vasikan immuunipuolustus sitten pettää, yleisimmin seurauksena on hengitystietulehdus tai ripuli. Kurssilla opimme, että paras tapa saada sairaat kiinni ajoissa on seurata hengitystiheyttä: Mikäli vasikka hengittää yli 40 kertaa minuutissa, ja sen lisäksi eristäytyy ryhmästä, hälytyskellojen pitää soida. Jos odotamme juomisen vähenemistä tai räkäistä sierainvuotoa, taudin kroonistuminen on jo todennäköistä, sillä keuhkokudos ei palaudu infektiosta, oikeasta mikrobilääkkeestä huolimatta. Ripulin hoidossa taas tärkeintä on tarjota vasikalle riittävästi nestettä. Oli aiheuttaja sitten mikä tahansa, tärkeintä on nestetasapainon ja ravitsemuksen ylläpito: Pidetään maitojuoman määrä samana ja lisätään juottokertojen väliin kaksi elektrolyyttiliuos-juottoa, aina 2 l kerrallaan. Elektrolyyttiliuos voi olla kaupallista valmistetta (esim. Benfital Plus) tai omatekoista (ohje mm. ETT:n sivuilla). Kaupallisilla valmisteilla teho on kuitenkin parempi, kunhan varmistutaan siitä että tuote on laadukasta. Lisäksi vettä tulee laittaa tarjolle ympäri vuorokauden. Ripuli on usein oire siitä, että suolisto on sairastunut. Tällöin päätavoite on pitää vasikka tarpeeksi hyvässä kunnossa niin pitkään, että se voi itse parantaa itsensä ja kasvattaa suolinukan ohutsuolessa uudelleen. Tämä voi kestää oireiden vakavuudesta riippuen 3-10 päivää. Ruokinnan lisäksi vasikalle tulee tarjota vedoton ja puhdas ympäristö vailla tautipainetta, eli sama sääntö pätee kaikkiin sairaisiin vasikoihin. Mikrobilääkettä käytetään, kun vasikka on alle 4 päivän ikäinen, kuumeileva tai ripuli on voimakkaan veristä. Näin ehkäistään bakteremian eli verenmyrkytyksen kehittyminen. Tässä vaiheessa pitää erikseen mainita dihydrostreptomysiinin eli nk. ”ripulitabletin” käytöstä vasikkaripulissa. Lääkeaineen tehosta ei ole kliinisissä tutkimuksissa saatu näyttöä, sitä vastaan kehittyy resistenssiä todella helposti, se erittyy miltei 100-prosenttisesti ulosteen mukana ympäristöön ja vaikuttaa siellä, eikä se juurikaan toimi suoliston happamassa ja ilmattomassa ympäristössä. Tästä syystä sen käyttö nykyisin ei ole enää hyvän hoitokäytännön mukaista. Eläinlääkäri pitää kutsua paikalle mikäli vasikka ei jaksa nousta tai imeä, se on kuumeinen tai sillä on keskushermosto-oireita (kehänkierto, unisuus, kaatuilu jne.).

Kurssin aikana perehdyimme tulehdussairauksien synnyn ja hoidon lisäksi vasikoiden napaongelmiin, suoliston asennonmuutosten aiheuttamiin ongelmiin ja juoksutusmahan sairauksiin. Pariin päivään mahtui valtavasti uutta tietoa, jonka omaksunta vaatii varmasti useamman opiskelukerran. Olen todella kiinnostunut vasikoiden hoidosta, joten koulutus oli minulle valaiseva ja vaan lisäsi kiinnostusta nuorkarjaan ja juottoikäisiin.