Lehmälääkärin palsta: Verisuonikirurgiaa navetassa

Kirjoittelin tuossa vähän aikaa sitten näistä mielenkiintoisista päivystystapauksista, ja taas edellisen viikonloppupäivystyksen aikana tuli vaikka mitä jännää vastaan! Ensimmäiseksi pääsin avustamaan ensikkoa, joka oli polkenut vetimen pään, saanut neljännekseensä pyogeneksen ja närpeksi nyt ruokaansa neljänkymmenen asteen kuumeessa. Omistajat eivät saaneet neljännestä tyhjennettyä, sillä paksu märkäerite, arpikudos ja turvotus tukki vedinkanavan, joten kaivoin nännikanyylit esille. Puhdistettuani vetimen pään tyhjensin kertakäyttökanyylin avulla neljänneksestä reilut kaksi litraa märkäistä maitoa. Vaikka homma on sotkuista, saan suuren tyydytyksen siitä, että paha saadaan pois ja lääkkeet vaikuttamaan neljännekseen. Kertakäyttökanyylit ovat tässä suuri apu, kunhan maito on tarpeeksi juoksevaa tulemaan kanyylin läpi. Kanyyliä ei koskaan saa jättää paikoilleen lypsyjen välillä, koska muuten se toimii avoimena porttina bakteereille neljänneksen sisään ja bakteerit pääsevät lisäksi muhimaan kanyylin ja vetimen väliin. Joskus ainoa vaihtoehto saada pyogenes ”maito” pois neljänneksestä, on vetimen amputaatio. Onneksi sitä ei tässä tarvittu!

Seuraavana päivänä minut kutsuttiin pitkän päivän päätteeksi tilalle ompelemaan auennutta leikkaushaavaa. Edellisellä viikolla leikattu lehmä oli ottanut oikein ilon irti ensimmäisestä laidunpäivästään, ja saapui illalla navettaan koko haava auki. Kyseessä oli juoksutusmahan kiinnitysleikkauksen haava, ja omistaja soitteli minulle jo tappiomielialalla. Päätin kuitenkin, että turha luovuttaa vielä: mikäli haava on täysin auki, ei meillä ole mitään menetettävääkään, vaan annetaan lehmälle kunnollisen hoidon avulla vielä mahdollisuus. Olin tilan pihaan saapuessani kehittänyt sellaisen sotasuunnitelman, että oksat pois, mutta navettaan kävellessäni lehmä oli reippaana märehtien minua vastassa. Vatsaontelo ja lihaskudokset olivat kiinnittyneet oikein nätisti, ja vaikka norjalaiset ompeleet olivat repsahtaneet, vain iho oli auki. Kaivoin siis leikkausvälineet esille, puhdistin haavan ja sen ympäristön kunnolla, tuoreistin haavan, jotta paraneminen käynnistyy ja lopulta laitoin uudet ihotikit edellisten paikalle. Lehmä seisoi varsin kärsimättömänä paikoillaan toimenpiteen ajan, ja näytti lähinnä ärsyyntyvän siitä, ettei se mansikkiriimun läpi päässyt syömään. Annoin lisäksi annoksen kipulääkettä ja aloitin penisilliinikuurin, sillä haava oli kuitenkin ollut oletettavasti auki koko laidunpäivän. Parin päivän päästä soittelin omistajalle, joka huojentuneena kertoi lehmän voivan oikein hyvin, syövän ja märehtivän tyytyväisenä.

Kirurgiantäyteisen viikonlopun huipensi vielä sunnuntai-illan utarehaava. Yksi tilan lehmistä oli saanut maitopeiliin noin 20 cm emättimen alapuolelle siistin, syvän haavan ilmeisesti sarvesta. Haava vuosi runsaasti vielä minun tullessa tilalle. Ajelin karvat, puhdistin alueen ja kuroin haavan lihaskudokset kasaan sulavalla langalla. Päälle laitoin poistettavat ihotikit. Olin jo siivoamassa tavaroitani, kun huomasin, ettei verenvuoto tyrehdy vieläkään. Koska lehmä pystyy hyydyttämään isotkin verenvuodot nopeasti, vuotavan suonen täytyy olla iso jos se ei tuolla ompelulla tyrehdy. Ei kun tavarat uudelleen esille ja ihotikit auki. Kaivoin ja kaivoin ihonalaiskudoksia, mutta runsaasti vuotavan veren takia en nähnyt vuotokohtaa, vaan haava pulppusi edelleen hitaasti ja varmasti. Tuskastuneena ajelin karvoja lisää, pesin haavan yläosan ja jatkoin viiltoa itse skalpellilla laajentaen haavaa ylöspäin. Lopulta löysin suuren vuotavan laskimon, ja sain sen ommeltua kiinni. Tämän jälkeen ihonalaiskudokset ja iho uudelleen kiinni, tällä kertaa pidemmältä matkalta. Vaikka haava oli siisti, aloitin silti lehmälle penisilliinikuurin, sillä sarvi oli käynyt syvälle kudoksessa, jonka lisäksi haava oli suoraan peräaukon alapuolella – tulilinjalla siis. Lisäksi lehmä sai kipulääkkeen ja rauhoitetta toimenpiteen ajan.

Ennen                              Jälkeen