Vihdoinkin on se päivä, kun media tuli järkiinsä. Uutisoitiin siitä, että suomalainen lihan- ja maidontuotanto onkin ympäristöystävällisempää ja eettisempää kuin muualla. Ihanko totta!! Kaksi kuukautta sitten kuulin uutisen, missä todettiin, että maatalouden päästöt ovatkin vähemmän kuin kolmannes siitä mitä on luultu. Luken tekemän tutkimuksen tuloksia ei vaan uutisoitu suuressa mediassa, vaan jatkettiin edelleen suomalaisen maatalouden suitsimista. Mitä lehdet kirjoittavat, sitä valtaväestö kohta ajattelee. Oletteko huomanneet miten media ohjaa ajatuksiasi ja toimintatapojasi? Onko se propagandaa vai mitä? Ala-asteen opettajani toitotti meille koulussa, että ”Omien aivojen käyttö ei ole kiellettyä”. Järjellä ajateltuna, miten me voimme pienentää hiilijalanjälkeämme? Jokainen tavallaan, mutta luulisin että kansallisella tasolla puhtaan hiilen poltto energiaksi on aika pahasta. Ainakin verrattuna maatilan omaan biokaasulaitokseen. Tässä suhteessa maaseutu on Helsinkiä, Vihreiden syntykotoa, valovuoden edellä! Viimeksi ainakin Helsingissä ajellessani, siellä ne Helsingin Energian hiilikasat komeilivat ja piippu tuprutti.

Maatilalla toimivan biokaasulaitoksen idea kaikessa yksinkertaisuudessaan on loistava. Lehmistä tulee sontaa, jota ajetaan pellolle lannoitteeksi ja se haisee muiden nenään. Biokaasulaitos siinä välissä vie sonnan hajun, saadaan energiaa, joka voidaan muuttaa sähköksi tai traktorien ja autojen polttoaineeksi. Jäljelle jäävä hajuton sonta on edelleen lannoitetta, jolla parannetaan peltojen viljavuutta. Naapurin Esakin saa tankattua autonsa Mansikin sonnalla. Joku kun vielä keksisi, miten saataisi lehmien röyhyt pussitettua ja johdatettua suoraan biokaasulaitokseen. Mitenköhän ekologisen palmuöljyn valmistusprosessissa syntyvä metaani kerätään talteen?

Me istutaan sellaisen kultakaivoksen päällä, että kukaan ei voi edes ymmärtää. Meidän pellot, eläinaines, ilmasto, pohjavesivarannot ja vuotuisat sademäärät, maa-aines, tuottajissa asuva valtava tietotaito, sekä motivaatio ja meissä maatalouden neuvojissa oleva asiantuntemus, ovat kaikki korkealla tasolla kansainvälisesti verrattuna. Eläimemme ja ruokamme on tautivapaata ja lääkeaineiden käyttö on erittäin vähäistä. Salmonellavapaita kananmunia ei viedä maailmalle. Koska ne eivät siellä usko, että sellaista tuotetta voi edes olla olemassa. Ilmastomme mahdollistaa nurmiviljelyn, eikä kastelua tarvita. Pian Välimeren maissa kuivuus ja eroosio uhkaavat, jo nyt paljon kasteluvettä vaativaa maataloutta ennestään. Jos ne eivät ymmärrä istuttaa keltaiseksi palaneille rinteilleen pian puita, on siellä aavikossa mahdotonta viljellä kohta yhtään mitään. Uskokaa hyvät Suomalaiset kuluttajat. Meidän maajussiemme tuottama ruoka, niin eläin- kuin kasviperäinen, on aivan järjettömän laadukasta ihan millä tahansa mittarilla mitattuna ja sillä on myös kaikki edellytykset olla mittava vientivaltti. Ja vientiä me tarvitaankin, jotta voidaan ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Peltomäen luomutilalla Myrskylässä juhlittiin kuvassa poseeraavaa Satatonnari Åsaa, joka on lypsänyt 100 000 litraa luomumaitoa elämänsä aikana ja poikinut 7 vasikkaa. Minäkin olin juhlimassa, mutta pakko tunnustaa, että en Åsaa karjasta muista, koska se on ns. näkymätön lehmä. Terveenä pysynyt ja hyvin tiinehtynyt lehmä ei eläinlääkäriä kohtaa. Emäntä Arja, kyllä muistaa eläimensä nimeltä ja tietää myös niiden luonteenpiirteet ja oikut. Åsan kaltaisia kestäviä lehmiä tarvitaan enemmän, koska sen hiilijalanjälki jää pienemmäksi.

Suomalaista ruokaa pidetään itsestäänselvyytenä, maapallon tuhona, tylsänä tai kalliina. Vaikka sen pitäisi maksaa tuplasti enemmän kuin nyt. Toki kauppa on auttanut tässä asiassa, ja on nostanut hinnat korkeaksi. Valitettavasti tämä raha ei valu itse tuottajalle. Suomen kauppa on kaikkea muuta kuin Reilu Kauppa. Pitääkö kotimaisia tuotteita saada Reilun Kaupan nimen alle? Sivuilta lainattu teksti sanoo näin: ”Reilu kauppa on tuotteiden sertifiointijärjestelmä. Olennaista on, että viljelijät saavat työstään elämiseen riittävän korvauksen.” Ihan reilua, eikö?

 

Suomessa syötävä liha voisi olla suomalaista, sen ei tarvitsisi olla jokapäiväistä bulkkia vaan se voisi olla arvostettua raaka-ainetta. Maito ja kananmunat tuotettaisiin tiloilla, missä eläinten hyvinvointi on maailman kärkeä. Jokainen voisi saada proteiini ja vitamiiniannoksensa läheltä, eettisin mielin, puhtaalla omallatunnolla ja puhtaista raaka-aineista.
Mutta miksi näin ei jo ole? Koska tuonti vetää, lentokoneilla rahdataan tänne halpaa bulkkijuustoa, thaimaalaista MRSA- ja ESBL-marinoitua broileria ja eksoottisia elintarvikkeita, riisiä ja avokadoja sekä mantelimaitoja sun muita muotiherkkuja, joiden hiilijalanjälki ei edes mahtuisi tälle sivulle. Voisin väittää että kotimainen naudanliha on eettisempää, terveellisempää ja ympäristöystävällisempää ravintoa noihin verrattuna. Jokaisen kuluttajan valinnanvapaus on oikeus, mutta myös riski. Ei ole helppoa olla kuluttaja ja yrittää syödä eettisesti. Kaikki porsaanreijät on käytetty, jotta pakkauksesta ei tulisi ilmi, että liha on peräisin Brasiliasta, muinaisen sademetsän kotiseudulta tai Feedlotista hormoneilla ja pelkällä väkirehulla kasvatetusta naudasta ja kaurakerma onkin palmuöljyvettä tai riisipussin tuottamiseksi on pumpattu viimeisetkin pohjavedet. Näissä asioissa on se järjen käyttö pakollista, jotta ei tulisi mielikuvamarkkinoinnin vietäväksi.

Tämän lähemmäksi naudan luonnollista elintapaa ei voi enää päästä, kuin Ratia Ranchin luomutilalla Askolassa. Highland Cattlen liha on arvostettua ja maittavaa, rodun hitaan kasvun ja ulkokasvatuksen ansiosta. Sitä voisi verrata jopa riistaan. Emo Esteri vasikkansa Bernadetten kanssa laiduntavat ja elävät ulkona 365 päivää vuodesta laumassaan. Emäntä Johanna Ratia tarkistaa eläimet useita kertoja päivässä, huolehtii rehun ja veden riittävyydestä ja eläinten kunnosta. Tilan elämää voitte seurata myös Instassa: ratiaranch ja Facessa: www.facebook.com/RatiaRanch

Sitten se EU. Jotkut meistä ehkä ajattelevat, että on ihan epäreilua, että maksetaan jotain maataloustukia. Avaan sitä ihan pikkuisen (koska enempää en tiedä). Tukia maksetaan, jotta kuluttajat saisivat halvempaa ruokaa ja että kustannukset eivät ylittäisi tuloja. Etelä-Suomessa tuottajille maksetaan ns. ”häntätukea” eli jokaisesta eläinyksiköstä saa tukea. Kun taas Pohjois-Suomessa maksetaan tukea tuotettujen maitolitrojen mukaan. Mitä enemmän tuotat maitoa, sitä enemmän tukea saat. Tämä kannustaa vielä enemmän panostamaan eläinten hyvinvointiin. Huonosti voiva lehmä ei tuota hyvin maitoa. Yksinkertaista. Jos tukea saa siitä, että navetta on mahdollisimman täysi, mihin tukipolitiikka meidät ajaa? Eriarvoisuuteen etelän ja pohjoisen välillä ja heikompaan kannattavuuteen Etelä-Suomessa.

Terveydenhuoltoeläinlääkärinä toimimme ikään kuin lehmien työterveyslääkäreinä. Autamme tuottajia löytämään tuotannon pullonkaulat ja ennaltaehkäisemään karjatason sairauksia parantamalla eläinten hyvinvointia eri osa-alueilla  jotta ne myös kestäisivät karjassa pidempään ja tuottaisivat enemmän. Tulevaisuuden tavoitteenamme olisi perustaa tila-tiimejä.Tiimiin voisi kuulua maatalousyrittäjän lisäksi esim. ruokinnansuunnittelija, terveydenhuoltoeläinlääkäri, praktikkoeläinlääkäri ja talouden asiantuntija. Tiimin tavoitteena olisi tilan kannattavuuden parantaminen, hyvinvoivat ja -tuottavat eläimet ja tyytyväiset yrittäjät jotka voisivat keskittyä myös tuotteidensa markkinointiin. Kuluttajat löytäisivät laadukkaat suomalaiset elintarvikkeet, kasvi- ja eläinperäiset, hyvin merkittyinä oikealla hinnalla oman lähikaupan hyllystä, niiden ansaitsemalta parhaalta paikalta. Ja tietenkin myös kaikkien koululaisten, opiskelijoiden ja vanhusten lautasilta jokaisessa kunnassa ja kaupungissa.

Kaikki yrittäjät tietävät, että Suomessa yrittäjälle palkka ei tule helpolla. Mutta sen sanon, että vielä kovemmassa se on maatalousyrittäjällä. Eläinlääkärinä olen seurannut suomalaisen Maajussin elämää niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Urani alkuvuosina päivystäessäni enemmän, törmäsin Maajusseihin enimmäkseen niinä huonoina päivinä, kun aamuyön tunteina ajeli navettaan poijittamaan lehmää tai hoitamaan halvausta. Samassa kasassa emännän ja naapurin kanssa lantakourussa mahallaan, uiden sikiönesteissä ja paskassa, käsi olkapäitä myöten lehmän sisuksissa, kohtaa suomalaisen maaseudun ja suomalaisen luonteen juuret. Naapuria autetaan ja kotieläin hoidetaan, oli kello mitä tahansa ja vaikka kuinka väsytti. Niin, ja periksi ei anneta. Kirosanojen ja ajatusten: ”Äitiä ikävä, haluan kotiin” myötä saadaan elävä vasikka poijitettua ja palkintona voimme seurata emon äidinvaistojen herättämänä nuolevan ja ääntelevän hellästi vastasyntyneelleen. Aamuyön tunteina nautitut urakkakahvit lämmittävät mielen ja tuovat voimaa seuraavan päivän työpäivään, jonne kaikki osallistuneet joutuvat suuntamaan huvitti tai ei. Sellaisella antaumuksella suomalaiset karjatilalliset tekevät työtänsä. Oikeastaan se ei ole työ, se on elämäntapa. Yritys on yhtä kuin koti. Se on voinut olla koti jo useamman sukupolven ajan. Isoisoisät ovat kaskennet pellot, joita me nyt pidetään maapallon saastuttajina ja jotka pitäisi metsittää ja autioittaa maaseutu.

Suomalaisissa Maajusseissa asuu suomalaiset perinteet, se kuuluisa Suomalainen Sisu ja eläinrakkaus. Edelleenkin, vaikka karjakoko kasvaa, on lehmien korvamerkkeihin kirjoitettu tussilla Lehmän nimi. Suomalaisilla lehmillä on nimi! Ne eivät ole pelkkiä numeroita. Tänä vuonna on menossa R-vuosi. Tammikuussa alkaa S-vuosi. Nyt voisin nimetä vasikan esimerkiksi Reilu-Reetaksi.

Miettikää mitä meillä olisi, jos maatalouden kannattavuus vielä laskee. Koko Suomineidon alalla pelkkää teiden halkomaa metsää. Muutama kaupunki sullottuna täyteen ihmisiä asumassa omissa kuutioissaan. Kaupunkilaiset kävisivät tietenkin edelleen töissä, siis ne kenellä olisi työpaikka, tekemässä mitä? No evät ainakaan elintarviketeollisuuteen liittyviä töitä. Tai ehkä voisi olla uusia yrityksiä, jotka toisivat maahan turvallista ja eettisesti tuotettua ruokaa ekonälkäisille kansalaisille. Ruuan hinta ei varmasti ainakaan tästä laskisi. Ja kai sitä jokaisen jotakin on syötävä henkensä pitimiksi.

Älkää Rakkaat Suomalaiset sahatko enempää omaa oksaa! Jos se katkeaa ja maatalous ja kotimaisen ruuan tuottaminen loppuu, me kaikki tiputaan mukana! Nyt tarvitaan sitä talvisodan henkeä kaikilta kuluttajilta ja ennen kaikkea päättäjiltä!
Loppuun vielä vanha suomalainen sanonta: Lakaise ensin omat raput ja sitten vasta naapurin!

Terveydenhuoltoeläinlääkäri Sanni Kallio, Lehmälääkärit.com

Tämä Blogi on omistettu maailman parhaimmille ja ekologisimmille suomalaisille Maajusseille ja suomalaisille lehmille, joiden parissa minun on kunnia tehdä töitä, toivoen että niitä töitä olisi vielä tulevaisuudessakin!