Helleviikko muistuttaa mieliin kuumuuden moninaiset seuraamukset maidontuotannossa. On vaan niin fakta, että lehmä on parhaimmillaan viileässä ja paljon lämpöä tuottavana alkaa kärsiä jo lämpötilan noustessa yli 20 asteen.

Käyttäytyminen muuttuu lämmön noustessa

Lehmä viilentää itseään läähättämällä ja se on helpointa seisaallaan. Lehmät kerääntyvät seisoskelemaan paikkoihin, joissa ilma liikkuu edes vähän sekä juoma-altaille. Kokoontuminen ei ole älykäs reaktio, koska ryhmässä viilentyminen onnistuu huonommin.

Lisääntynyt jalkeilla olo luonnollisesti vähentää syömiseen ja makaamiseen käytettyä aikaa, mikä on varsin epäterveellistä lehmälle. Makuulla jalat olisivat levossa painorasituksesta ja sorkat erossa lannasta.

Syöntiajan väheneminen vaikuttaa tietysti syömisen määrään vähentävästi. Kun syöntivälit harvenevat, happamoituu pötsi uuden rehun ja neutraloivan syljen puutteessa. Hapan pötsi taas pahentaa kierrettä, sillä happamasta imeytyy helpommin verenkiertoon haitallisia toksiineita ja histamiinia. Näillä on haitallisia vaikutuksia sorkan verenkiertoon. Hapan pötsi aiheuttaa myös ripulia, joka puolestaan lisää navetan ja lehmien likaisuutta ja bakteerien määrää ympäristössä.

Läähättäminen ja runsas syljentuotanto sekä ylikierroksilla toimiva aineenvaihdunta kuluttavat suolaa, lähinnä natriumia.

Maitotuotos laskee ja sairastumisherkkyys lisääntyy

Aika nopeasti lämpimän jakson alkaessa nähdään maitomäärän väheneminen. Samalla niin rasva- kuin valkuaispitoisuus laskevat ja ureapitoisuus voi nousta yllättävästi. Reaktio johtuu pötsin happamoitumisesta ja syönnin vähentymisestä johtuvasta energiavajeesta.

Helteen jatkuessa lehmien riski sairastua kasvaa. Hapan pötsi, rasittuneet sorkat, energiavaje, suolan puute ja vähäinen lepoaika altistavat niin infektioille kuin sorkan sarveisen heikentymiselle. Ontumiset näkyvät usein hellejakson jälkeen pitkäänkin, sillä heikkolaatuinen sarveinen saa helposti vaurioita tai lannassa liotettu iho tulehtuu. Niin valkoviivan repeämiset kuin kantasyöpymät ja tartunnalliset sorkkasairaudet yleistyvät.

Stressi heikentää vastustuskykyä, mistä johtuen infektiosairaudet yleistyvät. Samanaikaisesti taudinaiheuttajat viihtyvät lämmön ja kosteuden lisääntyessä. Myös kärpäset lisääntyvät ja osaltaan levittävät bakteereita. Erityisesti vastapoikinutta uhkaavat kohtu- ja utaretulehdus. Sairastumiset ovat usein myös oireiltaan rajumpia, kun stressaantuneen eläimen vastustuskyky on heikko.

Tiinehtyminen on toisarvoista

Helteen pitkittyessä kiimat heikkenevät ja jopa laantuvat kokonaan. Joitain hiljaisia kiimoja saatetaan havaita menevän verellä ohi. Lämpöstressi heikentää follikkeleiden laatua, veren estrogeenipitoisuus laskee, progesteronitaso vaihtelee, alkiot ovat huonolaatuisempia ja kohdun vastaanottavuus heikkenee. Vaikutus on suurempi useamman kerran poikineisiin lehmiin.

Nopeasti viileiden öiden palattua ensimmäiset näkyvät kiimat palaavat ja ilman lopullisesti viilennyttyä saattaa tulla nopeastikin paljon siemennettävää. Hellejakso näkyykin sitten seuraavana keväänä taukona poikimisissa ja sen jälkeen poikimaruuhkana.

Luomiset siis lisääntyvät hellejaksoilla. Varhaisluomisia harvoin havaitaan muuta kuin odottamattomina uusimisina. Lopputiineet saattavat myös poikia ennenaikaisesti ja vasikoita voidaan menettää, varsinkin kaksostiineydet ovat helteellä riski. Poikimista odottavat lehmät ovat erityisen kovilla kuumuudessa ja niiden elämä poikimisen jälkeen voi olla altista sairastumiselle, vaikka ilma jo viilenisikin.

Varhaisluomisten takia syksyllä on hyvä tehdä uusintatiineystarkastukset aikaisessa vaiheessa tarkastetuille. Maitotesti ei toimi tässä tarkoituksessa, sillä istukkahormonia on maidossa vielä 60 pv tiineyden päättymisestä.

Juomavesi

Kuumalla vesialtaat likaantuvat heti, kun niille selkänsä kääntää. Parveilevat lehmät sontivat altaan äärellä ja pahimmat seisovat altaissa. Altaita joutuu pesemään jatkuvasti.

Mitä enemmän vesipisteitä on, sitä paremmin heikommilla mahdollisuus päästä vilvoittelemaan. Vesialtaiden lisääminen hyödyttää lehmää muulloinkin kuin helteellä. Tuotoslisän aikaansaamiseksi vesiallas on helppo investointi. Altaan paikan etsimisessä vanhempien mitoitusten navettaan ei voida käyttää ihan uusimpia ohjeita sijoitukseen. Vaikka uusi paikka ei olisi kaikkien suositusmittojen mukaisesti sijoitettu, on se varmasti parempi kuin ilman.

Ruokinnan tehotoimet

Rehun lämpiäminen alkaa jo rehuvarastosta. Eduksi on, että rehuvarasto on syöttörintamaltaan kapea ja samaa rehua voidaan käyttää monille eläinryhmille. Paalit ovat monelle ylimenokauden pelastus. Jo syksyllä rehujen käyttöä suunnitellessa on hyvä suunnitella mikä rehu varataan seuraavan kesän lämpimien jaksojen käyttöön

Rehun lämpiäminen ruokintapöydällä on jatkuva taistelu helleaikana. Jakokertojen lisääminen auttaa ja jakaminen kannattaa erityisesti ilta-aikaan. Usein jaettu rehu houkuttaa myös lehmiä syömään tuoretta. Mitä enemmän karkearehu maittaa, sitä parempi. Samalla myös karjan heikoimmat saavat lisää vaihtoehtoja syömään pääsylle. Umpilehmät ja nuorkarja aperuokinnassa voidaan joutua ruokkimaan entistä useammin.

Kuuman jakson pitkittyessä appeen olki voi olla parempi ottaa hetkeksi pois, jotta saadaan lämpiäminen estettyä. Appeen hapattaminen on osoittautunut toimivaksi kesäaikana. Happomäärä on vähintään 2 litraa rehutonnia kohti, mutta rehun lämpiäminen kertoo, tarvitaanko litroja enemmän. ”AIV-happo” eli muurahaishappo toimii hyvin bakteereiden kasvua estävästi ja homeita ja hiivoja vastaan suositellaan propionihappoa. Happoja voidaan käyttää yhdessäkin. Käyttöliuos kannattaa tehdä veteen laimennettuna ja lisätä laimennosta tarvittava määrä apevaunuun varovaisuutta noudattaen, vaikka kastelukannulla.

Kuumien aikojen riskirehuja tai -varastoja voivat olla rankki ja säilötyt viljat. Silmät auki syynäten pilaantumiset löytyvät.

Lisärehut

Energiavajeen torjuntaan väkirehujen lisääminen on riski pötsin happamoitumisen vuoksi. Jos lisää tarvitaan, voisi suojattu rasva olla väkirehulisää turvallisempi. Robottikarjoissa käytetään muutenkin jo paljon nestemäistä propyleeniglykolia, mutta erityisesti helteillä siitä on varmasti hyötyä.

Suolan lisäys kuiviin heiniin oli vanhan kansan käytössä. Nurmirehujen natriumpitoisuudet ovat vaihtelevia ja kannattaa rehujen kivennäisanalyysillä seurata tarvetta talvikaudellakin. Joka tapauksessa helteellä natriumia tarvitaan lisää. Seosrehuun suolaa voidaan lisätä jonkin verran, mutta liika maistuu pahalta ja vähentää syöntiä. Natriumia lehmä syö tarpeensa mukaan, joten sitä kannattaa varata joko nuolukivinä tai suola-astioina. Myös sooda eli natriumbikarbonaatti voisi olla toimiva lisä pötsiä neutraloivan ominaisuudenkin takia.

Puhtautta käytäville

Panostus käytävien lannanpoistoon voi olla tehokas keino vähentämään sorkkasairauksia. Mitä kapeammat käytävät ja mitä ahtaampi eläintiheys, sitä enemmän sorkat likoavat lannassa. Kuivat ja lannattomat käytävät parantavat myös ilman laatua ja poistavat helleruuhkassa seisoskelevien jaloista riskiä.

Sadetuslaitteet

Lehmien viilennys kastelemalla on kaksiteräinen miekka. Onnistuessaan sadetus viilentää lehmää ja tukee terveyttä. Epäonnistuessaan kosteat lehmät ovat lantaisia ja ainakin kolityyppiset utaretulehdukset lisääntyvät. Viilennykseen käytettävät vesisuihkut ovat hyviä, jos kosteus poistuu navetasta nopeasti.

Laiduntaminen

Laitumen terveysvaikutukset kärsivät, jos lehmillä ei ole mahdollisuutta palata navettaan tai säänsuojaa varjossa. Monet siirtyvätkin yölaiduntamiseen hellejaksoilla.

Ilmanvaihdot kuntoon

Vaihtuvan ilman lisäksi helteellä tarvitaan puhaltimia liikuttamaan ilmaa ja viilentämään eläimiä. Aiemmin suosittiin ruokintapöydän viilentämistä tavoitteena saada lehmä syömään. Uudemmat suositukset viilentävät makaavaa lehmää, jotta lehmä saataisiin lepäämään. Lisäksi tuuletus poikimista odottavien ja poikivien makuualueilla on perusteltua.

Eläintilojen väljentäminen

Ilman laatuun ja lämpötilaan vaikuttaa myös eläintiheys. Mitoitukset ovat suositustasoa vain uusimmissa ratkaisuissa. Ellei rakenteellista väljentämistä ole tehtävissä, voidaan vähentää eläimiä. Ahtaimpia osastoja on turha pitää täynnä.

Usein umpiosasto on pullonkaula ahtaudessa. Parannuksia miettiessä kannattaa kartoittaa kaikki mahdolliset siirtotilat, jonne voisi perustaa vaikka uuden poikimatilan. Monet ovat löytäneet edullisen ratkaisun ottamalla eläintilaksi konekatoksen tai -hallin, rehuvaraston, -siilon tai -ladon tai hake/kuivikevaraston. Monesti on helpompi löytää uusi tila varastoitaville tavaroille, kuin rakentaa uutta ja kallista navettaa. Myös pressuhallit ovat yleistyneet.