Lue mielenkiintoisista aiheista nautaterveydenhuollon blogissamme

Yhteystiedot

Tutustu Lehmälääkärit.comin nautaterveydenhuollon ammattilaisten kirjoittamiin blogikirjoituksiin!

  • 18/09/2023 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Vasikoiden vieroitus juotolta – ajatuksia herättävää pohdintaa sekä oivia vinkkejä

    By Noora ja Sanni

    Lue lisää
  • 10/06/2023 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Nautaterveydenhuoltotyön punainen lanka on tavoitteellisuus ja ennaltaehkäisy

    Kun terveydenhuoltokäyntejä aikoinaan aloiteltiin, oli suorastaan identiteettikriisi mennä eläinlääkärinä navettaan ilman salkkua ja lääkkeitä. Mikä se semmoinen eläinlääkäri on, jolla ei ole edes instrumentteja? Terveydenhuoltoa oli opiskeltu teoriassa, mutta miten ihmeessä niistä kehitysasioista ja tavoitteista päästäisiin karjanomistajan kanssa juttuihin.

     

    Sittemmin terveydenhuolto on löytänyt monet erilaiset tapansa ja nimityksensä. Käynnit ovat muotoutuneet oikeastaan kahdentyyppiseksi: joko massatyötä kiireettömällä, etukäteen sovitulla aikataululla tai pohdintakeskeistä tilanneanalyysia vuosikäyntinä tai ongelmanselvityksenä. Lehmälääkäreiden palvelukonseptissa käyntejä kutsutaan joko Huolenpito-, Vuosi- tai Täsmä-käynneiksi.  Lääkeluovutuksen muutos sallituksi toi mukanaan siihen liittyvät rutiinit ja ennen kaikkea mahdollisti tietyt hoidot tiloilla ilman eläinlääkärin käyntiä.

     

    Tilan tarpeiden mukaan Lehmälääkärit.comilla on tarjolla erilaisia palveluita huolenpitorutiineista ongelmanselvitykseen. Huolenpitokäynnit ovat etukäteen kalenteroituja ja sovittu aika käytetään suunniteltujen toimenpiteiden tekemiseen. Tyypillisesti käynnillä tehdään hedelmällisyystarkastukset ja nupoutukset, mutta rutiini voi olla hyvinkin vaihteleva. Lääkeluovutus ja lääkkeiden käytön läpikäynti kuuluvat useimpien rutiineihin. Huolenpitokäynnit eivät toivottavasti ole pelkkää suorittamista. Idea on mennä kohti asetettuja tavoitteita, esimerkiksi saada lehmät tiinehtymään ja löytää ratkaisuja energiavajeen selättämiseen, jotta jatkossa tiineyttäminen olisi helpompaa. Tavoitteet ovat usein Vuosi-käynnin lopputulemia, joita jokaisella käynnillä tsempataan.

     

    Vuosi- tai Täsmä-käynneillä harvemmin tehdään toimenpiteitä ja parasta onkin käyttää aika havainnointiin, ajatteluun ja keskusteluun. Käyntiä ennen eläinlääkäri paneutuu tilan tuloksiin ja käynnillä kierretään kaikki eläinosastot samalla työtavoista ja tavoitteista keskustellen. Eläinten ja olosuhteiden havainnointi on tärkeä osa käyntiä. Eläinten hyvinvoinnin kehittäminen on tuottavuuden perusta. Kun eläimet voivat hyvin ja ovat terveitä, ne tavallaan vapautuvat esteistä tuottaa geneettisen potentiaalinsa mukaisesti.

     

    Erityisen antoisaa työssä on ihmisten kuunteleminen, sillä enemmän kuin usein raporttien perusteella syntynyt mielikuva karjan tilanteesta muotoutuu paljonkin navetalla kierrellessä, eläimiä havainnoidessa ja yrittäjiä kuunnellessa. Luvut ovat lukuja ja aina pitää mennä todellisuuteen mistä ja miten ne ovat syntyneet. Keskustelut päättyvät yhdessä valittuihin tavoitteisiin ja pohdintaan siitä, millä keinoilla niihin pyritään.

     

    Kyllä, terveydenhuoltotyö on erilaista kuin mikä tahansa tuotantoeläinlääkärin potilastyö. Käynnit sovitaan ennakkoon, sovituista ajoista pidetään kiinni ja käynnit pyhitetään asiakkaan asioille mahdollisimman kiireettömästi. Toimenpiteitäkin voidaan tehdä ja lääkkeitä ja instrumentteja käyttää, mutta työn punainen lanka on tavoitteellisuus ja ennaltaehkäisy.

    Lue lisää
  • 01/09/2022 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Istolahden tilalla käy kolme eri eläinlääkäriä, joista jokaisella on oma osa-alueensa

     

    Ylistarossa sijaitseva Istolahden tila on maatalousyhtymä, jossa ovat yrittäjinä Istolahden pariskunta ja heidän kaksi lastansa.

    Kesällä 2021 tilan emäntä Päivi Istolahti oli huolissaan lehmien tiinehtymisestä. Kesä oli kuuma ja muutenkin haasteellinen hedelmällisyyden kannalta. Istolahti otti yhteyttä Lehmälääkärit.comiin ja pyysi apua.

    – Istahdimme samaan pöytään kunnaneläinlääkärimme sekä Lehmälääkärit.comin Mervi Yli-Hynnilä ja Virve Korhosen kanssa. Kävimme avoimen keskustelun siitä, mitä osa-alueita kunnaneläinlääkäri hoitaa ja mitä Lehmälääkärit.com. Keskustelu sujui erinomaisesti ja kaikki olivat innostuneita yhteistyöstä, Istolahti kertoo.

     

    Työnjako päätettiin yhdessä

     

    Istolahden päätös soittaa Lehmälääkärit.comiin oli nopea, mutta harkittu. Hän tiesi saavansa yrityksestä apua, mutta pelkäsi, miten kunnaneläinlääkäri suhtautuu eläinlääkäriyhteistyöhön. Reaktio oli kuitenkin positiivinen, ja myös osa-alueiden jakaminen eläinlääkäreiden kesken sujui yksimielisesti.

    – Sovimme, että Virve käy meillä kerran kuukaudessa ja tutkii poikimisesta palautuneet eläimet. Hän tutkii myös ne, joista on otettu tiineystestit, mutta jotka eivät ole tiinehtyneet. Kunnaneläinlääkäri käy meillä kerran kuukaudessa ja hän tekee tiineystarkastukset 3–4 kuukauden jälkeen tiinehtymisestä. Kunnaneläinlääkäri tekee myös nupoutukset. Mervi taas tekee meillä vuosikäynnit.

     

    Osaamiset täydentävät toisiaan

     

    Istolahden mukaan suurin hyöty useammasta eläinlääkäristä on se, että heidän osaamisensa täydentävät toisiaan. Asioihin saa eri näkökantoja ja eläinlääkärit voivat keskustella asioista keskenään.

    –Kyllä maatilayritys saa yhteistyöstä suurimman hyödyn. Toisaalta tämä vaikuttaa olevan hyvä ratkaisu myös eläinlääkäreille, sillä he voivat jakaa työtaakan, kun hedelmällisyystarkastuksia tehdään niin paljon ja usein.

    Yhteistyöstä on poikinut jo kirjaimellisesti tuloksia. Ahkerien kuukausitarkastusten ansiosta lehmät ovat tulleet tiineiksi ja vasikoita on putkahdellut maailmaan.

     

    Aloite pitää uskaltaa tehdä

     

    Istolahti suosittelee eläinlääkäriyhteistyötä kaikille tiloille, mutta etenkin niille, jotka haluavat parantaa asioita tavoitteellisesti. Istolahden tilan tavoitteena on pitkäaikaiset, tuottavat lehmät.

    – Eläinlääkäriyhteistyö palvelee hyvin tavoitettamme, sillä lehmä pitää saada kantavaksi, jos siitä halutaan pitkäikäinen. Oma neuvoni on, että aloite yhteistyöhön pitää vain uskaltaa tehdä. Eläinlääkärit eivät vie toistensa töitä, vaan täydentävät toisiaan.

    Lue lisää
  • 20/06/2022 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Kokemus ei tee mestaria

    Istuttiin eilen kivalla porukalla miettimässä parhaita mahdollisia toimintatapoja tilan kehittämiseen. Tiimissä oli tilalta kahden sukupolven edustajia ja meitä eläinlääkäreitä samoin eri ikäisiä. Vanhimmilta osallistujilta tuli hyvä aloitus pohjalaiseen tyyliin: ” Ennen me kehuttiin toisiamme ja kuinka hyviä me oltihin. Nyt valitetaan vaivojamme.”

     

    Paluumatkalla mieleeni tuli vastavalmistuneen eläinlääkärin tuska kokeneiden kollegojen seurassa. Se miten ikinä voi tulla yhtä hyväksi ja kaiken nähneeksi. Mutta myös se, miten eri tavoin eri kollegat nuoriin suhtautuivat. Monia ei mitenkään kiinnostanut keskustelu hoitotavoista eikä mahdollisuus kysyä miten asiat oli meille juuri koulusta tulleille opetettu. Toiset taas hyödynsivät tilanteen päivittämällä kaiken mahdollisen uuden tiedon ja mikä parasta, puntaroivat eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.

     

    Keskustellessa eri ihmisten kanssa olen joutunut tilanteeseen, jossa kokenutta kollegaa arvostellaan. Syy on milloin mitäkin, mutta yhteinen nimittäjä on, että arvostelun kohde on kouluaikainen tuttu. Apua! Nyt olen sitä sukupolvea, jotka ovat vaikeita ja kaavoihin kangistuneita kalkkiksia. Kaikkea sitä, mitä aiemmin kammoksuimme porukalla ja vannoimme, ettei ikinä.

     

    Uran alkupuolella muistan miettineeni, millainen haluaisin itse olla sitten, kun olen se vanhempi kollega. Ihailin kokemuksen tuomaa mielen rauhaa samalla, kun jännitin keskustellessani osaavien emäntien ja isäntien kanssa. Vihdoin me untuvikot pääsimme myös koulutuspäiville, jossa kaikenikäiset kuuntelivat esitelmiä ja keskustelivat uusista tutkimustuloksista. Konkareista erottuivat ne, joista syntyi idoleita. 

     

    Kokemus on varsin monipuolinen taito. Sitä kehittyy hiljalleen ja vaihtelevasti, mutta jossain vaiheessa tunnet olevasi huipulla. Voisit kertoa useammastakin eri elämänalueesta oman versiosi ainoana totuutena. Mutta kuinka ollakaan, juuri kun koet omaavasi sanottavaa, kuulijoita ei kiinnosta. Ikävästi sanottuna kokemus on aivan turhaa: kun sitä olisi, ei sillä ole mitään virkaa. Yritäpä vaikka saada viestisi perille nuorten asioiden hoitoon – lopputulos on kuitenkin se, että heidän pitää itse saada kokea tekemistensä seuraukset. Tai opasta uutta innostunutta alan ihmistä kertomalla, että ”ei tuu onnistumaan”. Ei, asiat eivät ole suoraviivaisia. Kokemusten jakaminen on vaativaa viestintää, jossa ei ikinä tule valmiiksi.

     

    Parhaita ovat tiimit, joissa on eri ikäisiä ammattilaisia, mutta samat kiinnostuksen kohteet. Osaaminen ja kokemus tulee koetelluksi jatkuvasti. Uusi tieto ja uudet ideat koettelevat ja jalostavat kokemusta. Toisaalta viestinnän onnistuessa kokemus voi auttaa välttämään turhia reitinvalintoja tai ohjaamaan varmemmin maaliin. Vuorovaikutuksen on oltava avointa ja arvostavaa molemmin puolin, että uskalletaan olla omia itseämme pelkäämättä eri ikäisten kommentteja.

     

    Rakennemuutoksen myötä tiloja johdetaan usein kahden sukupolven tiimissä. Nuoruuden into yhdistyy kokemukseen. Myös eläinlääkärit ovat löytäneet yhteistyön vahvuuden ja luopuneet tarkoista reviireistään. Kehittämistehtävissä parhaita tiimejä ovat eri ammattilaisten yhdistelmät, joissa eri ikäiset miettivät keinoja päästä tavoitteisiin.  Eilisessä palaverissa meillä oli kuten Putte Possun synttäreillä – voi kun olisivat muutkin saaneet olla mukana.

    Lue lisää
  • 26/05/2022 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    SUKUPOLVIKOKEMUS: NAUTOJEN HYVINVOINTI

    Kiertelen pihattoa terveydenhuoltokäynnillä pitkäaikaisen asiakkaani kanssa. Keskustelut lehmien olosuhteista saavat meidän kiihtymään. Tilan lehmät märehtivät raukeina maatessaan turvekasassa parsipedillä. Niitä ei meidän innostuva ääni saa hämmentymään, korkeintaan joku nousee kuullessaan robotin vapautuvan.

     

    Onko lehmien olosuhteissa tapahtunut parannusta? Mitä olemme saaneet todistaa 30-40-vuotisen uramme aikana? Onko meidän sukupolvemme saanut mitään aikaan? Toteamme, että viestinnästä voisi saada kuvan, että kaikki on huonosti eikä mikään ole kehittynyt. Vähintään juuri nyt kaikkien pitäisi siirtyä hiekkaparsiin.

     

    80-luvun lopulla alalle tulleista harva oli käynyt pihatossa. Uusimmat navetat olivat siistejä ja puhtaita parsinavettoja, jossa lehmät olivat päät vastakkain ja ruokintapöytä keskellä. Putkilypsy oli helpottanut arkea. Parret olivat betonista ja kalusteet rautaa. Parsimatot olivat harvinaisia ja kuivikkeita käytettiin ripottelemalla. Helppo puhtaanapito oli ajan henki. Tavoite oli, että lypsää sai t-paidalla eli lämpötila oli säädetty ihmiselle. Myöhemmin muotiin tulivat ruokkijat, jolloin väkirehut pystyttiin jakamaan useasti päivässä. Uudistus vähensi lehmien ruokintahäiriöitä ja asetonitauteja.

     

    Pihattokuumetta koettiin nuorten tuottajien piirissä. Kokemusta haettiin korkeintaan naapuripitäjästä. Ensimmäisistä pihatoista tuli ahtaita ja betonisia, ikuisiksi tehtyjä. Lehmät niissä olivat yllättävän kuluvaa tavaraa, samasta syystä johtuen. Sukupolvemme oli lähtenyt tielle, jolla etsiminen on ikuista. Ahtaita ja kovia olosuhteita paranneltiin ensin väljentämällä kalusteita ja hankkimalla parsimattoja. Myöhemmin tulivat pedit. Lehmät vastasivat tuotoksen nousulla ja paremmalla viihtyvyydellä, joten uskalsimme lähteä laajentamaan. Suomi oli liittynyt EU:n ja saimme luvan laajentaa. Investointituet toivat uuden ulottuvuuden.

     

    Maailma pieneni ja uskaltauduimme retkeilemään ensin Ruotsissa ja Tanskassa, sitten Keski-Euroopassa ja viimein Amerikan mantereella. Pihatot olivatkin korkeita ja avoimia, tilaa oli paljon. Karjat ja lehmät avasivat silmämme jalostukselle. Lypsyrobottien lanseeraus mullisti tajunnan. Retkien ansiosta uskaltauduimme rakentamaan uutta ja avaraa. Lehmille avautui vapaus liikkua avarammissa tiloissa ja automaattilypsyn myötä jonottaminen muuttui valinnanvapaudeksi. Kenties mullistavinta oli Kanadan tuliaisina tuodut verhoseinät, mikä avasi ilmanvaihdon pullonkaulat.

     

    Kehityksen muisteleminen saa meidän kiihtymyksemme muuttumaan liikutukseksi. Todellakin, olemme saaneet aikaan jotakin. Olosuhteiden parantamisen lisäksi olemme muuttaneet myös toimintatapojamme. Yksilölehmien hoidosta on tullut koko karjan terveydenhuoltoa. Projektit ja tiimityöt ovat muuttaneet maailmaa pysyvästi. Ennen olimme ylpeitä, että jokaisella lehmällä on oma terveyskortti. Nyt jokaisella karjalla on Naseva.  Karjojen terveys- ja tuotostilanne on kehittynyt huikeasti.  Onneksi olkoon meidän sukupolvi!

    Lue lisää
  • 22/12/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Suomalaisella Lehmällä on nimi ja persoona

     

    Minä olen Eläinlääkäri. Tämä maaginen E-sana on ollut osa identiteettiäni heti opiskelujeni startatessa, vuonna 2002. Kouluun marssin raamit kaulassa, James Herriotin ”Kaikenkarvaiset ystäväni”- kirja kainalossa vannoen silloin valan: Minä Sanni Kallio. Lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että Minä Eläinlääkärinä toimiessani parhaan ymmärrykseni ja kykyni mukaan tunnollisesti täytän ne tehtävät ja velvollisuudet, jotka minulle eläinlääkärinä kuuluvat.

     

    Opiskelujen edetessä avartui käsitys siitä, että eläinlääkärinä minun pitäisi tietää kaikista eläinlajeista kaikki mahdollinen ja ihmisistä myös ainakin henkisen puolen asiat, jotta voin palvella asiakkaita. Ja tässä kohtaa asiakas tarkoittaa eläimen omistajaa, ei eläintä. Vastoin valtaväylää kulkevia opiskelutovereitani lehmät puhuttelivat minua. Ja erityisesti heidän omistajansa. Minun näköiseni eläinlääkäri sopi paremmin maatilan ympäristöön.

     

    Sain Herriot-kiksejä poijituksista, kalkkipullon jälkeen ylös ponnahtavista lehmistä ja nopeista tilakäynneistä sairaita eläimiä parannellessa. Työn rutinoiduttua aloin pohtimaan voidaanko näitä jokapäiväisiä vaivoja jotenkin ehkäistä, jotta lehmät pysyvät terveinä? Miten saada olosuhteet lehmille ja navetan muulle väelle mielekkäämmiksi?

     

    Jos sinä päivänä, kun kävelin koulun ovista ensimmäisen kerran sisälle, minulta olisi kysytty missä olemme 20-vuoden kuluttua.  En olisi voinut kuvitellakaan, että yleinen ilmapiiri, some ja iltapäivälehtien otsikot osoittavat meitä ja työkavereitamme lehmiä suoraan päin näköä. Milloin ja miksi tämä tapahtui? Mielestäni olen yksi tärkeä palanen palapelissä, jotta kuluttajalla olisi edelleen puhdasta ja terveellistä kotimaista ruokaa lautasella. Hyvinvoipien lehmien tuottamaa.

     

    Lehmien eläinlääkintä on edelleen myös yksilön hoitoa

     

    Olen vieraillut ehkäpä sadoissa Suomalaisissa navetoissa kahdenkymmenen vuoden aikana. Yksi yhteinen nimittäjä kaikille käynnille on se, että jokaisella suomalaisella lehmällä on nimi! Ja tämä ei ole muuttunut kahdenkymmen vuoden aikana. Tilakoot ovat kyllä kasvaneet ja olosuhteet ovat parantuneet, mutta se vaatii investointeja. Jos halutaan että edelleen voimme katsoa maaseutua ja lehmiä laitumella tietäen, että joku tietää niiden kaikkien nimen ja persoonan, tai edes jaksaa antaa niille nimen, on maatila nimisen yrityksen kannatettava. Maatalousyrityksissä osingot tai voiton tekeminen veroparatiisissa ei ole keskiössä. Puhutaan elämäntavasta. Se mitä tämä tarkoittaa, ei löydy sinun feedistäsi eikä iltasanomien otsikoista. Siksi haluan kertoa teille miten itse eläinlääkärinä näen suomalaisen maidontuotannon omien silmälasieni läpi läheltä, mutta ulkopuolisin silmin. Avaan tätä kertomalla yhdestä normipäivästäni.

     

    Aivan kuten tuhannet muutkin suomalaiset ruuhkavuosien työssäkävijät ja yrittäjät, hässäkkä aamuni alkavat kuppiin jäähtyneellä kahvilla ja somettamisella vessanpytyllä. Pakkaan autoon lääkelaukun, ultraäänen ja muutaman laatikon ”ehkä näitä tarvitaan”-tavaroita ja lääkkeitä luovutettavaksi asiakastiloille. Kurvailen mutkittelevaa tietä läpi kuvankauniin maaseutumaiseman. Taloja on siellä täällä, niin uusia ja vanhojakin. Olen kuullut, että jos tämmöinen metsän tai pellon laidalla oleva talo tällä seudulla tulee myyntiin, se menee heti kaupaksi pyyntihinnalla. Parhaimmassa tapauksessa, jos taloon kuuluu vaikka vanha navetta, se menee tarjouskaupaksi. Asun eteläisessä Suomessa, alle tunnin matkan päässä Helsingistä, Suomen niin sanotusta ytimestä. Harmi vaan tuleville maallemuuttajille, että meillä ei ole maaseutua, jos meillä ei ole maataloutta.

     

    Saavun ensimmäiselle tilalle, Yrjaksen maitotilalle Myrskylään. Kauniit vanhat rakennukset istuvat maisemaan. Navetan harjalla on takorautainen viiri, missä lukee vuosiluku 1543. Ainakin niin kauan tälläkin tontilla on ollut lehmiä ja peltoja on viljelty. Sukutila on muokkaantunut ajan saatossa, mutta perusperiaate on ollut sama. Täältä saadaan elanto, ruokaa omaan ja muidenkin pöytään. Täällä on oma elämä jonka juuret ulottuvat kauas. Tervehdin tilan tuttuja koiria heti pihalla ja menen erilliseen tilaan vaihtamaan työasuni päälle. Saappaat ja haalarit, mieluummin reilummat kuin persuksia kiristävät. Emäntäkin on vastassa ja odotellut aamulypsyn päätteeksi minua paikalle. Täällä on herätty jo aamuviideltä hoitamaan lehmiä, kuten joka päivä sitäkin ennen kohta viidensadan vuoden ajan. Tuija emäntä tuumaa, että ennen kuin aloitetaan päivän työt eli lehmien työterveyshuolto, niin Myy lehmä on poikimassa. Tarkistamme, että poikiminen etenee normaalisti ja jätämme Myyn rauhassa jatkamaan toimiaan (niin lehmät haluavat sen tehdä). Aloitan ultraäänen avulla tarkistamaan poikineiden lehmien kuntoa ja jutustelemme samalla, että mikä Myyn vasikalle tulisi nimeksi. Myyn emä on Niiskuneiti, sen sisko on Pikkumyy. Koska tänä vuonna syntyvät vasikat nimetään kirjaimella T, pohdimme että ketä T alkuisia hahmoja mahtaa Muumilaaksossa asua. Muistettiin että eikös siellä ole Tiuhti ja Viuhti. Eli jos vasikka on lehmä se saa nimen Tiuhti ja jos se on sonni se voisi olla Taikuri. Tiineystarkastuksissa Nuoskalumi todettiin tiineeksi. Sen emä on Jäähile ja vasikka Räntäsade. Se nimi sopiikin näihin keleihin hyvin. Poikkean vielä Yrjaksen tilapuodin puolella ostamassa herkkuja ruokapöytään.

    Monissa karjoissa lehmät nimetään sukulinjan teeman mukaan ja nimien keksiminen onkin hauskaa puuhaa. Edellisvuonna nimettiin myös muutama Sanni vasikka.

     

    Eläinlääkärin roolissa havainnoin mahdollisia tulevia haasteita tai uhkia, mitkä voisivat aiheuttaa lehmien sairastumisen. Yhdessä tuottajien kanssa teemme jatkuvasti työtä, jotta lehmien olosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät, jotta ne pysyvät terveinä ja pitkään karjassa. Päivystävät eläinlääkärit tulevat paikalle aina tarvittaessa, myös keskellä yötä. Jos vaikka Myy olisi tarvinnut apua poikimisessa tai olisi sairastunut poikimahalvaukseen. Mutta nyt niin ei käynyt, koska olemme ennakoineet ja muuttaneet umpilehmien rehustusta ja Myy sai vielä kalsiumboluksen poikimisen yhteydessä. Kaikki meni hyvin tällä kertaa.

     

    Lehmien terveysasiat ovat monilla tiloilla keskiössä, mutta miten ihmiset jaksavat? Viimeisen vuosien aikana olen havainnut valtavan muutoksen työilmapiirissäni. Asiakkaani eli lehmät, voivat joka päivä paremmin ja nauttivat mitä hienoimmista fasiliteeteistä. On syväkuivikeparsia, olkipohjakarsinoita, raikas ilma ja valoa. Karjaharjat pyörivät, jos selkää sattuu kutittamaan matkalla lypsyrobotille lypsylle ja syömään herkkuja. Toiset asiakkaani, eli maitotilayrittäjät, isännät ja emännät, alkavat olla keskimäärin niin loppuun palaneita, että välillä tekisi mieli huutaa eduskuntatalon portailta elokapinoitsijoille ja heidän kavereilleen, että menkää nyt hyvät ihmiset edes yhdeksi päiväksi katsomaan mitä siellä maaseudulla ihmiset oikein tekevät. Näette miten Suomi pyörii kaiken tämän internet-some-”kukahuutaakovitenkuullaanparhaiten”-vyörytyksen takana. Siellä tehdään ihan hitokseen töitä!

     

    Seuraavaksi suuntaan naapuriin luomutilalle. Samaan aikaan tilalla onkin käymässä navetan ilmanvaihdon tehostamista suunnittelemassa Demecan Aleksi. Navettaan olisi tarkoitus vielä asentaa helikopterituulettimet. Edellinen investointi oli ikkunoiden poistaminen ja tilalle laitettiin kokonaan alas laskeutuvat kennoikkunat, niin että navetan seinä on lähes kokonaan auki. Lehmät pitävät viileästä ja navetassa onkin ihanan raikasta. Ei haise tukka lehmän sonnalle, jos eksyn paikalliseen Saleen kotimatkalla.

     

    Tuulettimia varten pitää tehdä investointitukihakemus. Osa investoinnin kuluista katetaan EU rahoilla. Silti mikään investointi ei ole ilmaista. Rahaa investoida ei välttämättä ole, mutta silti niitä tehdään, jotta lehmien olosuhteita saadaan paremmiksi. Mitä tämä kertoo suomalaisista tuottajista? Eläimet ovat heille tärkeä asia, niin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Samaan aikaan me muut luemme feediin nousevaa valtamedioiden uutisointia, siitä miten maitotuotteet ovat haitallisia ja kukaan epäitsekäs ihminen ei saisi ostaa niitä kaupasta. Niin ne ajatukset sitten kulkevat mukanamme sinne kaupan hyllyjen väliin ja valitsemme ehkä verkkopussillisen terveellisiä avokadoja tai brasilialaisia soijasuikaleita, ajatellen että olemme tehneet paremman valinnan. Näin murennamme oman maamme perustuksia, omavaraisuutta, taloutta ja ison osan siitä mitä Suomi ja me suomalaiset olemme.

     

    Luovutan tilatut lääkkeet toimiston pöydälle. Niistä pidetään tarkkaa kirjaa. Kenelle on annettu, minkä verran ja mihin vaivaan. Kipulääkkeiden käyttö on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana lisääntynyt valtavasti. Eläinten kipua tutkitaan jatkuvasti ja siitä tiedetään aina enemmän. Antibioottilääkitys aloitetaan tulosten perusteella ja penisilliini on yleisin mikrobilääke mitä me käytämme ja sitäkin kohdennetusti. Ei koskaan reserviantibiootteja. Kuurin aikana ja varoajalla maito erotellaan, jotta se ei mene elintarvikkeeksi. Ei mene ihan näin edes Keski-Euroopassa tämä homma. Siellä taitaa penisilliinien aikakausi olla jo ohi.

     

    Arjankin navetassa asustaa Muumilaakson porukkaa ja monta muuta lehmää, joilla on kaikilla nimi. Niiden hyvinvoinnin eteen tehdään joka päivä paljon työtä. Niitä myös paijataan ja niille jutellaan ohimennen töiden lomassa. Koska ne ovat yksilöitä ja tärkeitä työkavereita.

     

    Suomessa luomutilojen eläinten olosuhteet eivät eroa juurikaan tavanomaisista tiloista, paitsi laidunnuksen suhteen. Olosuhteet ovat uusissa pihatoissa lähtökohtaisesti jo niin hyvät. Periaatteessa voisi ajatella, että muuhun maailmaan verrattuna koko Suomi on yhtä luomutilaa.

     

    Ei tarvitse matkustaa kun eteläiseen naapuriin, niin perhetilat joutuvat lopettamaan, koska maidosta maksetaan enemmän suuremmille tiloille. He myyvät eläimet pois ja menevät itse töihin monikansallisten yritysten omistamiin suuriin yksiköihin. Niissä ei lehmillä ole nimiä, vaan pelkät numerot.

     

    Halutaanko me, että kahdenkymmenen vuoden päästä meillä on suomalaisia perhetiloja, missä lehmät ja ihmiset voivat hyvin?

     

    Siinä tapauksessa meidän täytyy huutaa vielä kovempaa!!

    #kukahuutaakoviten #niinettähelsinkikuulee #suomalaistaruokaa #lehmätonbest

     

     

    Tuotantoeläinten erikoiseläinlääkäri (ja hitokseen ylpeä siitä)

    Sanni Kallio, Lehmälääkärit.com

     

    PS Pentti Linkolaa lainaten:

    ”Ravinnontuottaja-ammatit eivät ole ammatteja muiden joukossa. Maatalous ei ole vain elinkeino muiden elinkeinojen joukossa. Nämä ammatit ovat kaikkien muiden, valinnanvaraisten elämänalojen edellytys ja samalla niiden yläpuolella. Kansakunta on yhtä kuin maatalous, niin kauan kuin ihmislaji maapallolla elää”.

    Lue lisää
  • 09/12/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    MITÄ UUTTA UTARETERVEYDESTÄ? OSA 1. Olisiko teillä hetki aikaa puhua KNS:stä?

     

    Utaretulehdus on edelleen yleisin antibioottihoitoa vaativa lypsylehmien sairaus, ja utaretulehduksen ennaltaehkäisy onkin varmasti yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista lypsylehmän terveydenhuollossa. Utaretulehduksen aiheuttajat, kuten Staphylococcus aureus, E. coli tai Str. uberis, ovat varmasti jo kaikille tuttuja. Tiesitkös kuitenkin tämän: KNS:n rooli utareterveydessä on muuttumassa, ja mitä aikaisemmin pidettiin harmittomana sivulöydöksenä, voikin olla merkitykseltään arvioitua suurempi. Mikä on KNS, miksi me olemme siitä niin kiinnostuneita, ja mitä uusimmilla tutkimuksilla on asiaan sanottavaa? Katsotaanpa.

     

    Koagulaasinegatiiviset stafylokokit eli KNS

     

    Koagulaasinegatiiviset stafylokokit, puhekielessä KNS, tarkoittavat käytännössä ”kaikkia muita stafylokokkeja paitsi S. aureusta”. Englannin kielessä käytetty termi on NAS, ”non-aureus staphylococci”. KNS ei ole yksittäinen utaretulehduksen aiheuttaja, vaan moninainen ryhmä bakteereja, joiden tutkimusten mukaan on havaittu käyttäytyvän hyvinkin eri tavoin, mitä aikaisemmin on arveltu. Ryhmä koostuu yli 50 bakteerilajista, joista noin 20 voivat yleisesti aiheuttaa nautojen utaretulehdusta. KNS liitettiin aiemmin etenkin lieviin piileviin utaretulehduksiin, jotka eivät juuri navetan arkea häirinneet, mutta sittemmin on havaittu, että myös KNS kykenee aiheuttamaan näkyviä utaretulehduksia, maidonmenetystä ja muutoksia utareeseen. Ryhmästä löytyy sekä ympäristöperäisiä lajeja, että lehmästä toiseen tarttuvia lajeja, ja lajien herkkyys mikrobilääkkeille vaihtelee runsaasti. Keskimäärin kolmasosa KNS:stä tuottaa betalaktamaasia (tekee bakteerista resistentin penisilliinille), mutta bakteerikantojen ja eri karjojen välillä vaihtelu on suurta. Lisäksi on syytä muistaa, että S. aureus ja KNS-bakteerien betalaktamaasigeeni on sama, ja bakteerikannat voivat vaihdella sitä iloisesti keskenään. Jos siis maitonäytteiden KNS-tuloksista puolet on penisilliinille resistenttejä, kohta sama tilanne voi olla karjan S. aureus-tuloksissa, jolloin ollaankin vakavamman ongelman edessä.

    Tällä hetkellä KNS:eja ei utaretulehdustutkimuksissa tunnisteta lajitasolle saakka, vaan tuloksessa lukee Staphylococcus spp. ja sen arvioitu määrä näytteessä, sekä betalaktamaasigeenin olemassaolo. Koska tunnistus jää vain tälle tasolle, eri karjoissa ja eri eläimissä voi olla eri bakteereita ja eri bakteerikantoja, jotka käyttäytyvät eri tavoin mutta päätyvät silti samaan nippuun toistensa kanssa. Aiemmin käytetyt yleispätevät ohjeet KNS-tartuntojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä eivät siis välttämättä toimi kaikille. Yleisimmät KNS-ryhmän bakteerit maailmalla ovat S. epidermidis, S. simulans, S. chromogenes ja S. haemolyticus. Suomessa utaretulehdusta aiheuttavat yleisimmin S. epidermidis, S. simulans, S. chromogenes ja S. hyicus.

     

    KNS (NAS) – utaretulehdus ja sen merkitys karjassa

     

    KNS:n aiheuttama solutus kannattaa yleensä hoitaa vasta umpikaudella, sillä tämä on usein kustannustehokkain ja järkevin vaihtoehto. Eri KNS-bakteereja voi kuitenkin olla karjassa 1-6 lajia, joiden taudinaiheuttamiskyky, taudinkuva, tartuttavuus ja tartuntalähde voivat vaihdella. Tutkimusten mukaan Staphylococcus chromogenes ja S. xylosus ovat yleisimpiä ensikoiden utaretulehduksesta eristettyjä bakteereja, kun taas S. hyicus aiheuttaa useimmin suurimmat solutukset. Utaretulehdus voi olla myös persistoiva eli jäädä utareeseen, ja näitä tulehduksia aiheuttavat eniten S. hyicus ja S. simulans. KNS-ryhmästä johtuva solutus on ilmeisesti suurinta toisen lypsykauden ja sitä vanhemmilla eläimillä, ja bakteereista yleisimpiä ovat S. simulans ja S. xylosus. Lajista riippuen bakteerit voivat tuottaa biofilmiä eli muodostaa ympärilleen limakerroksen, joka suojaa niitä isännän puolustusreaktiolta ja antibiooteilta.

    Riippuen karjan tilanteesta ja utaretulehdusta aiheuttavasta lajista, hoito lypsykaudella voi olla kustannustehokas, mikäli utaretulehdus uusii tai oireettoman lehmän solutus yltää toistuvasti miljooniin. Karjan KNS-tilanne kannattaakin selvittää perinpohjin tilan oman terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa, ja suunnitella hoito- ja umpeenpanokäytännöt sen mukaan. KNS voi aiheuttaa jatkuvaa solutusta ja vaurioita utareeseen, joten uusiutuvien utaretulehdusten kohdalla hoito on usein järkevää. Uusiutuvat utaretulehdukset toimivat nimittäin myös riskinä muille eläimille sairastuneiden levittäessä bakteereja lypsykoneen tai parteen valuneen maidon välityksellä. Hoitotulos on KNS-tartunnoissa usein erinomainen. Piilevien utaretulehdusten eli oireettomien soluttelijoiden hoito katsotaan oman TH-eläinlääkärin kanssa aina tapauskohtaisesti.

    On saatu viitteitä, että KNS-utaretulehdus vaikuttaa negatiivisesti tuotokseen, vaikkakin maidonmenetys on pientä verrattuna vakavampiin utaretulehduksen aiheuttajiin. Tutkimukset ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja tärkeimpänä asiana tulee muistaa, että keskiarvoisesti 200 000 – 400 000 solua/ml soluttavat lehmät menettävät koko tuotoskauden maitomäärästä noin 5% ja 400 – 800 000 solua/ml soluttavat noin 7%. Utareterveyden ylläpito on siis rahanarvoista työtä.

     

    KNS ja hiehojen utareterveys

     

    S. choromogenes löytyy usein iholta, vetimistä, sierainten alueelta ja karvasta jopa 10 kk ikäisiltä hiehoilta. 28 % poikivista hiehoista on poikimahetkellä KNS:n aiheuttama utaretulehdus. Onneksi näistä tulehduksista 32-72 % paranee itsestään. Mikäli solut nousevat miljooniin, solutus on toistuvaa tai ilmenee utaretulehduksen oireita (utareen turvotus, muuttunut maito, kipu), hoito on suositeltavaa. Vaikka KNS olisi ollut utareessa pidempään, hoidon ennuste on erinomainen sillä KNS-ryhmän edustajat ovat (tietyin poikkeuksin) maitotilan bakteereja. Mikäli KNS alkaa yleistyä juuri poikineiden hiehojen keskuudessa, kannattaa tarkastaa tiineiden hiehojen olosuhteet: onhan hiehoilla puhdas ja mukava osasto tiineyden ajan? Eiväthän ne ole lypsykarjaosastossa ennen poikimista? Onhan syönnistä ja oikeanlaisesta ravinnosta huolehdittu? Eiväthän hiehot stressaa itselleen utaretulehdusta? Utareterveyden kannalta hiehoja ei kannata päästää harjoittelemaan lypsypuolelle ennen poikimista, sillä jopa 60 %:lla tiineistä hiehoista vetimen päässä ei ole keratiinitulppaa viimeisen 2 tiineyskuukauden aikana, mikä mahdollistaa taudinaiheuttajan pääsyn utareeseen. Urheiluhenkisemmät voivat toki harkita vahatulppia hiehoille lopputiineyden ajaksi, jos tulee olo, että polvinivelet toimivat hieman liian hyvin… Vielä vinkkiviitonen loppuun: hiehon tullessa poikimaan tai ensimmäiselle lypsylle karvo utare ja pyyhi se kauttaaltaan ensin lypsyliinalla ja vielä desinfioivalla liinalla. Näin utareessa istuvat taudinaiheuttajat eivät pääse livahtamaan vetimistä sisään ensilypsyjen aikana.

     

    KNS ja ympäristö

     

    KNS-ryhmää on pidetty lehmien välillä leviävänä taudinaiheuttajana, mutta osa kannoista on myös ympäristöperäisiä. Lehmien ulosteessa esiintyvät KNS-kannat voivat aiheuttaa utaretulehdusta joutuessaan vedinten iholle. Lypsykarjassa KNS-bakteereita on löydetty myös vasikka-automaattien tuteista. Lisäksi KNS-bakteereja voi löytyä vesikupeista tai -altaista ja kastuneesta kuivikkeesta. Myös tässä tapauksessa utareterveyden hallinta lähtee ympäristöstä: vesialtaiden pesu ja desinfiointi joka päivä, sorkkapallin puhdistus ruokintapöydän edestä, riittävä kuivitus ja ilmanvaihto ja ahkerasti toimiva lannanpoisto vähentävät kaikkien taudinaiheuttajien määrää ympäristössä.

     

    KNS ja umpikausi

     

    Olemassa olevat KNS-tulehdukset kannattaa hoitaa umpituubein, kun lehmällä on aika mennä umpeen. Tietyt KNS-kannat saattavat pysyä utareessa umpikauden yli ja aiheuttaa tulehduksen myös seuraavalla lypsykaudella. Mikäli karjan KNS-tilanne on jatkunut jo pitkään, soluttelijoita on paljon ja piileviä utaretulehduksia nousee esiin pitkin lypsykautta, harkitkaa terveydenhuoltoeläinlääkärinne kanssa kaikkien eläinten hoitamista antibioottituubein umpikaudella. Tehokas ajanjakso (esimerkiksi vuosi) voi rauhoittaa tilanteen, jonka jälkeen valikoivaan umpihoitokäytäntöön voidaan jälleen siirtyä. Umpiantibiootti ei ole kuitenkaan automaattinen avain onneen, vaan touhussa tulee olla järki päässä, muuten lopputuloksena on rahanmenoa ja aivan turhaa antibioottien käyttöä. Umpiantibiootti valitaan lypsykauden ut-näytteiden ja lehmän solutushistorian mukaan. Yhteisnäytteitä otettaessa on riski, että tuloksessa näkyy ainoastaan näytteenottajan käsistä ja utareen ihosta sekä vedinkanavasta löytyvät taudinaiheuttajat, joten mikäli umpeenpanohetkellä lehmä soluttaa jostain/joistain neljänneksistä poikkeavasti, ota näyte vain tästä neljänneksestä. Vahatulpat kuuluvat umpeutuskäytäntöön etenkin kestokuivikepohjaisilla umpiosastoilla, sillä umpiantibiootin vaikutus utareessa kestää parhaimmillaankin vain neljä viikkoa, ja suurella osalla lypsylehmistä vetimen keratiinitulppa puuttuu, jolloin utareeseen voi päästä taudinaiheuttajia.

     

    Lopuksi

     

    Miksi me yleensäkään puhumme eri KNS-lajeista, kun niitä ei kerran saada utarenäytteestä selville? Se, miten KNS-tulehdus käyttäytyy navetassanne, minkä ikäisiin eläimiin se iskee, missä vaiheessa lypsykautta ja miten vakavina tulehduksina, antaa meille viitteitä siitä, miten tilannetta kannattaa lähteä selvittämään. Se voi myös ohjata hoitosuunnitelmaa, jos tulehdukset eivät jää vain piilevän solutuksen tasolle ja tarvitaan järeämpiä toimia. Mikäli lypsykauden näytteissä alkaa vilkkua kolme tuttua kirjainta, ja tankkimaidon solut senkun nousee, keinoja tilanteen hallintaan on jo lypsykaudella. Tässä vaiheessa ongelman ääreen kannattaa pysähtyä: ota aihe puheeksi terveydenhuoltoeläinlääkärisi kanssa, sillä KNS-tulehduksen vähentämiseen tähtäävä utareterveyssuunnitelma parantaa usein myös yleistä utareterveyttä. Lehmälääkärit.comin terveydenhuoltoeläinlääkärit ovat apunasi myös utareterveyteen liittyvissä asioissa, joten ota rohkeasti yhteyttä!

     

    Iloista alkutalvea ja joulunodotusta!

    Noora

     

    Lähteet:

    Condas et al. Distribution of non-aureus staphylococci species in udder quarters with low and high somatic cell count, and clinical mastitis. J. Dairy Sci. 2017

    Condas et al. Prevalence of non-aureus staphylococci species causing intramammary infections in Canadian dairy herds. J Dairy Sci 2017

    De Visscher et al. Intramammary infection with coagulase-negative staphylococci at parturition: Species-specific prevalence, risk factors, and effect on udder health. J Dairy Sci. 2016.

    Goetz et al. Coagulase-negative staphylococci species affect biofilm formation of other coagulase-negative and coagulase-positive staphylococci. J Dairy Sci 201

    H. Hiitiö. KOAGULAASINEGATIIVISTEN STAFYLOKOKKIEN AIHEUTTAMA UTARETULEHDUS NAUDALLA. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011

    Heikkilä et al. Pathogen-specific production losses in bovine mastitis. J. Dairy Sci. 2018

    Nobrega et al. Antimicrobial resistance in non-aureus staphylococci isolated from milk is associated with systemic but not intramammary administration of antimicrobials in dairy cattle. J. Dairy Sci. 2018

    Nyman et al. Intramammary infections with different non-aureus staphylococci in dairy cows. J. Dairy Sci. 2017

    Rowe et al. Postcalving udder health and productivity in cows approaching dry-off with intramammary infections caused by non-aureus Staphylococcus, Aerococcus, Enterococcus, Lactococcus, and Streptococcus species. J Dairy Sci 2021.

    Taponen et Pyörälä: Coagulase-negative staphylococci as cause of bovine mastitis – not so different from Staphylococcus aureus? Veterinary Microbiology 134(1-2):29-36. 2008

    Valckenier et al. Effect of intramammary infection with non-aureus staphylococci in early lactation in dairy heifers on quarter somatic cell count and quarter milk yield during the first 4 months of lactation. J Dairy Sci 2019

    Vanderhaeghen et al. Invited review: Effect, persistence, and virulence of coagulase-negative Staphylococcus species associated with ruminant udder health. J. Dairy Sci 2014

    Wuytack et al. Fecal non-aureus Staphylococci are a potential cause of bovine intramammary infection. Vet Res 2020

    Lue lisää
  • 30/07/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Alkulypsykausi ja kalkkivaje eivät ole hyvä kombo. Kaikki kalsiumista, osa 2: Piilevä hypokalsemia

    Veren kalsiumpitoisuuden lasku poikimisen aikaan on fysiologinen tapahtuma maidontuotannon alkamisen myötä, jolloin kalsiumin tarve ylittää jopa 10-kertaisesti veressä olevan vapaan kalsiumin määrän. Osalla lehmistä tämä hypokalsemia saattaa kehittyä kliiniseksi sairaudeksi, poikimahalvaukseksi, jolloin veren kalsiumpitoisuus on alle 1,5 mmol/l ja lehmä on jäänyt makaamaan muiden kliinisten oireiden lisäksi. Valitettavasti nämä kliinisesti oireilevat eläimet kuvastavat laajemman ongelman, piilevän eli subkliinisen hypokalsemian esiintymistä karjassa.

     

    Piilevä hypokalsemia on nimensä mukaisesti ”näkymätön” eli lehmällä ei esiinny kalsiumin puutoksesta johtuvia, nähtäviä oireita. Veren kalsiumpitoisuus on kuitenkin normaalia matalampi ollen veriseerumissa 1,5 mmol/l ja 2,1 mmol/l välillä. Uusimmat tutkimukset kuitenkin suosittelevat veriseerumin kalsiumpitoisuuden raja-arvojen asettamista tutkimus- ja tuotospäiväkohtaisesti, koska piilevään kalsiuminpuutteeseen liittyvät seuraukset, mm. riski sairastua puerperaali- eli alkulypsykauden sairauksiin, ovat yhteydessä vaihteleviin veren kalsiumpitoisuuksiin eri tuotospäivinä. Käytännön työn kannalta tämänkaltainen raja-arvojen asettaminen on haastavaa, joten voinemme pitäytyä yllä mainitussa veriseerumin kalsiumpitoisuuden raja-arvossa piilevän hypokalsemian määrittelemiseksi.

     

    Osalla lehmistä piilevä hypokalsemia on ohimenevä ja rajoittuu pariin ensimmäiseen poikimisen jälkeiseen päivään. Osalla lehmistä veren matala kalsiumpitoisuus ei kuitenkaan korjaannu ja hypokalsemia pitkittyy, jolloin sitä voidaan havaita vielä viikko poikimisen jälkeen. Niinpä uusimpien tutkimusten mukaan piilevän hypokalsemian diagnosoimiseksi lehmältä tulisikin ottaa useampi verinäyte, esimerkiksi päivinä 1, 2, ja 4 poikimisesta, jotta sairauden kesto ja sitä myöden riski jatkosairastumiselle saadaan selville.

     

    Ulkomaisten tutkimusten mukaan noin 25-73 % lypsylehmistä esiintyy piilevää hypokalsemiaa. Verrattuna kliiniseen hypokalsemiaan eli poikimahalvaukseen, on piilevän hypokalsemian esiintyvyys korkeampaa. Noin 5% lehmistä on arvioitu halvautuvan kalkkivajeen vuoksi poikimisen jälkeen. Reinhardt ym. (2011) tutkimuksessa 41% - 54% kaksi kertaa tai useammin poikineilla lehmillä veren kalsiumpitoisuus oli alle 2,0 mmol/l ollen merkki piilevästä hypokalsemiasta. Tutkimuksessa analysoitiin 1 462 lehmän seeruminäyte 48 tuntia poikimisesta. Myös noin 25% ensikoista voi kärsiä piilevästä kalkkivajeesta. Pitkittynyt hypokalsemia eli veren matala kalsiumpitoisuus yli kolme päivää poikimisesta on yleisempää vanhemmilla, yli kaksi kertaa poikineilla eläimillä. Lehmän iän lisäksi kuntoluokka vaikutta piilevän kalsiumvajeen syntyyn. Mikäli lehmän kuntoluokka on yli 3,0 poikimishetkellä, piilevän hypokalsemian riski on suurempi. Myös korkeatuottoisilla lehmillä piilevä hypokalsemia kehittyy helpommin, koska kalsiumia eritetään maitoon enemmän. Kompaktin poikimavälin on todettu pienentävän piilevän hypokalsemian riskiä seuraavan poikimisen jälkeen.

     

    Poikimahalvauksen tunnistaminen lehmällä on helppoa, mutta piilevää hypokalsemiaa ei voida lehmän käytöksen tai olemuksen perusteella todentaa. Niinpä piilevän hypokalsemian diagnosoinnin helpottamiseksi on pyritty kehittämään pikatestejä, jotka mahdollistaisivat veren kalsiumpitoisuuden määrittämisen navettaolosuhteissa. Myös veden kovuuden määrittämiseen tarkoitettuja testilaitteita on pyritty valjastamaan piilevän hypokalsemian tunnistamiseksi verinäytteestä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia, testit vaativat verinäytteen ottoa sekä veriseerumin erottamista verisoluista ja ne ovat verrattain kalliita. Myös testien herkkyydessä eli hypokalsemiasta kärsivien eläinten tunnistamisen todennäköisyydessä on toivomisen varaa. Niinpä piilevää hypokalsemiaa ei kenttäolosuhteissa vielä voida tunnistaa vaan diagnoosin teko vaati veriseerumin laboratoriotutkimusta.

     

    Miksi piilevä hypokalsemia on ongelma?

     

    Vaikka lehmällä ei ole näkyviä oireita piilevän hypokalsemian aikana, veren kalsiumpitoisuuden lasku vaikuttaa lehmän elimistön toimintaan lisäten riskiä muille vastapoikineen lehmän sairauksille. Erityisesti lehmillä, joilla piilevä hypokalsemia kestää yli 4 päivää poikimisesta, on suurempi riski liitännäissairauksien synnylle sekä matalammalle maitotuotokselle meneillään olevana lypsykautena. Tutkimus piilevän hypokalsemian ja alkulypsykauden sairauksien syntymekanismin välillä on kuitenkin vielä vaillinaista eikä suoria syyseuraussuhteita ole pystytty osoittamaan, sillä suurin osa ko. sairauksista on monisyisiä ja karjakohtaiset riskitekijät vaikuttavat sairauksien syntyyn. Yhteyksiä eri puerperaalisairauksien ja veren matalan kalsiumpitoisuuden välillä on kuitenkin pystytty osoittamaan.

     

    Hypokalsemia vähentää lihasten supistusvoimaa. Piilevään hypokalsemian onkin todettu vähentävän pötsin ja juoksutusmahan supistelua, joka voi olla yhteydessä juoksutusmahan siirtymän syntyyn. Piilevää hypokalsemiaa poteva lehmä myös syö ja märehtii vähemmän. Ensimmäisenä poikimisen jälkeisenä päivänä hypokalsemisten lehmien todettiin märehtivän keskimäärin 77 min vähemmän verrattuna normokalseemisiin eli normaalin veren kalsiumpitoisuuden omaaviin lehmiin. Normaalisti lypsylehmä märehtii keskimäärin 450-550 min vuorokaudessa, josta hypokalsemia voi siis verottaa jopa yhden tunnin! Vähentynyt syönti altistaa lehmän energiavajeelle sekä voi vaikuttaa myös juoksutusmahan siirtymisen suurempaan riskiin pötsin ollessa tyhjä. Vähentynyt märehtiminen vähentää syljen tuotantoa. Sylki toimii pötsissä puskurina ja sen vähempi eritys voi altistaa pötsin happamoitumiselle.

     

    Piilevän hypokalsemian on todettu myös vaikuttavan lehmän veriseerumin vapaiden rasvahappojen (NEFA) pitoisuuteen. Vapaiden rasvahappojen pitoisuus veressä on korkeampi lehmillä, joiden veren kalsiumpitoisuus on alle 2,0 mmol/l kuvastaen huonompaa energiatasapainoa verrattuna normokalsemisiin lehmiin. Lisäksi piilevä hypokalsemia on yhteydessä korkeampaan (yli 1,2 mmol/l) veren BHB (betahydroksibutyraatti) pitoisuuteen, joka kertoo piilevän ketoosin olemassaolosta. Hypokalsemian aiheuttama kuiva-aineen syönnin lasku edesauttaa piilevän ketoosin ja negatiivisen energiataseen syntyä, jotka laskevat syöntiä entisestään. Heikentynyt kuiva-aineen syönti pitää yllä sekä piilevän hypokalsemian että energiavajeen olemassaoloa. Noidankehä haastavaan alkulypsykauteen on siis valmis.

     

    Hypokalsemia itsessään vähentää elimistön puolustussolujen, neutrofiilien, reaktiivisuutta lisäten riskiä tulehdussairauksien synnylle. Neutrofiilit osallistuvat mm. bakteerien eliminointiin lehmän elimistöstä. Negatiivinen energiatase ja piilevä ketoosi heikentävät vastustuskykyä entisestään. Esimerkiksi metriitin eli kohtutulehduksen syntymisen riski on tutkimusten mukaan suurempi lehmillä, joilla esiintyy myös piilevä hypokalsemia. Lisäksi hypokalsemia on yhdistetty hitaampaan kohdun palautumiseen ensimmäisen 21 päivän aikana poikimisen jälkeen. Myös lisääntynyt jälkeisten jäänti voi olla yhteydessä hypokalsemiaan heikon neutrofiiliaktiivisuuden ja lihastyön seurauksena. Hypokalsemisten lehmien on todettu näyttävän ensimmäisen kiiman myöhemmin, tiinehtyvän huonommin ensimmäiseen siemennykseen ja olevan jopa 32 päivää pidempään tyhjänä verrattuna normokalsemisiin lehmiin. Niinpä karjan hedelmällisyyden kannalta piilevä hypokalsemia ei ole toivottavaa.

     

    Utaretulehduksen syntyyn piilevä hypokalsemia voi vaikuttaa sekä heikomman elimistön puolustussolujen, mutta myös heikomman vetimen sulkijalihaksen toiminnan kautta. Piilevän hypokalsemian myötä lehmän vetimen pää ei välttämättä sulkeudu kunnolla lypsyn jälkeen, jolloin vedin jää avoimeksi ja utaretulehduksen taudinaiheuttaja bakteereilla on parempi mahdollisuus liikkua avoimen vedinkanavan läpi utarekudokseen. Heikosti sulkeutunut vetimen pää suurentaa myös todennäköisyyttä valuttaa maitoa lypsyjen välissä lisäten utaretulehduksen riskiä.

     

    Yhden piilevän hypokalsemiatapauksen hinnaksi on arvioitu 125$ eli noin 105,80 €. Jos 100 lehmän karjassa 50% vastapoikineista lehmistä kärsii piilevästä hypokalsemiasta vuodessa, voivat sairauden vuosikustannukset nousta 5000 euroon! Lisäksi hypokalsemisella lehmällä on suurempi riski tulla poistetuksi karjasta ensimmäisten 60 tuotospäivän aikana.

     

    Sekä poikimahalvaus, että piilevä hypokalsemia vaikuttavat negatiivisesti lehmän terveyteen ja tuotokseen alkulypsykaudella. Karjatasolla puhuttaessa yksittäiset poikimahalvaustapaukset ovat vain näkyvä osa heikentyneen kalsiumaineenvaihdunnan ja kalsiumvajeen seuraamuksista. Eläinterveyden ja hyvän tuotoksen ylläpitämiseksi sekä halvausten että piilevän hypokalsemian ennaltaehkäisy on olennaista. Tästä lisää seuraavassa blogissa.

     

    Lämpimiä kesäpäiviä,

     

    Anri

     

     

     

    Kirjallisuus:

    Caixeta, L.S., Ospina, P.A., Capel, M.B., Nydam, D.V. 2017. Association between subclinical hypocalcemia in the first 3 days of lactation and reproductive performance of dairy cows. Theriogenology 94: 1-7.

    Couto Serrenho, R., Bruinjé, T.C., Morrison, E.I., Renaud, D.L., DeVries, T.J., Duffield, T.F., LeBlanc, S.J. 2021. Validation of a point-of-care handheld blood total calcium analyzer in postpartum dairy cows. JDS Communications 2: 41–45.

    Couto Serrenho, R., DeVries, T.J., Duffield, T.F., LeBlanc, S.J. 2021. Graduate Student Literature Review: What do we know about the effects of clinical and subclinical hypocalcemia on health and performance of dairy cows? J. Dairy Sci. 104: 6304–6326.

    da Silva, D.C., Fernandes, B.D., dos Santos Lima, J.M., Pinheiro Rodriguez, G., Barros Dias, D.L., de Oliveira Souza, E.J., Filho, M.A.M. 2018. Prevalence of subclinical hypocalcemia in dairy cows in the Sousa city micro-region, Paraíba state. Tropical Animal Health and Production: https://doi.org/10.1007/s11250-018-1680-x.

    Fiore, F., Cocco, R., Musina, D., Spissu N. 2019. On-farm use of a water hardness test kit to assess total blood calcium level in dairy cattle. Journal of Dairy Research https:// doi.org/10.1017/S0022029920000023.

    Heppelmann, M., Krach, K., Krueger, L., Benz, P., Herzog, K., Piechotta, M., Hoedemaker, M., Bollwein, H. 2015. The effect of metritis and subclinical hypocalcemia on uterine involution in dairy cows evaluated by sonomicrometry. J. Reprod. Dev. 61: 565–569.

    Martinez, N., Sinedino, L.D.P., Bisinotto, R.S., Ribeiro, E.S., Gomes, G.C., Lima, F.S., Greco, L.F., Risco, C.A., Galvão, K.N., Taylor-Rodriguez, D., Driver, J.P., Thatcher, W.W., Santos, J.E.P. 2014. Effect of induced subclinical hypocalcemia on physiological responses and neutrophil function in dairy cows. J. Dairy Sci. 97: 874–887.

    Menta, P.R., Fernandes, L., Poit, D., Celestino, M.L., Machado, V.S., Ballou, M.A., Neves, R.C. 2021. Association of blood calcium concentration in the first 3 days after parturition and energy balance metabolites at day 3 in milk with disease and production outcomes in multiparous Jersey cows. J. Dairy Sci. 104: 5854–5866.

    Neves, R.C., Leno, B.M., Bach, K.D., McArt, A.A. 2018. Epidemiology of subclinical hypocalcemia in early-lactation Holstein dairy cows: The temporal associations of plasma calcium concentration in the first 4 days in milk with disease and milk production. J. Dairy Sci. 101: 9321–9331.

    Reinhardt, T.A., Lippolis, J.D., McCluskey, B.J., Goff., J.P., Horst, R.L. 2011. Prevalence of subclinical hypocalcemia in dairy herds. The Veterinary Journal 188: 122–124.

    Rodríguez, E.M., Arís, A., Bach, A. 2017. Associations between subclinical hypocalcemia and postparturient diseases in dairy cows. J. Dairy Sci. 100: 7427–7434.

    Sedó, S.U., Rosa, D., Mattioli, G., de la Sota, R.L., Giuliodori, M.J. 2018. Associations of subclinical hypocalcemia with fertility in a herd of grazing cows. J. Dairy Sci. 101: 10469–10477.

    Valldecapres, A., Pires, J.A.A., Silva-del-Río, N. 2019. Cow-level factors associated with subclinical hypocalcemia at calving in multiparous Jersey cows. J. Dairy Sci. 102: 8367–8375.

    Bauer, A. What you don’t know can cost you. https://hoards.com/blog-8651-what-you-dont-know-can-cost-you.html

    Lue lisää
  • 07/06/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    KUUMAT KELIT STRESSAAVAT LEHMIÄKIN

    Lämpimät kesäkelit muistuttavat mieliin kuumuuden moninaiset seuraamukset maidontuotannossa. On vaan niin fakta, että lehmä on parhaimmillaan viileässä ja paljon lämpöä tuottavana alkaa kärsiä jo lämpötilan noustessa yli 20 asteen.

     

    Käyttäytyminen muuttuu lämmön noustessa

     

    Lehmä viilentää itseään läähättämällä ja se on helpointa seisaallaan. Lehmät kerääntyvät seisoskelemaan paikkoihin, joissa ilma liikkuu edes vähän sekä juoma-altaille. Kokoontuminen ei ole älykäs reaktio, koska ryhmässä viilentyminen onnistuu huonommin.

    Lisääntynyt jalkeilla olo luonnollisesti vähentää syömiseen ja makaamiseen käytettyä aikaa, mikä on varsin epäterveellistä lehmälle. Makuulla jalat olisivat levossa painorasituksesta ja sorkat erossa lannasta.

    Syöntiajan väheneminen vaikuttaa tietysti syömisen määrään vähentävästi. Kun syöntivälit harvenevat, happamoituu pötsi uuden rehun ja neutraloivan syljen puutteessa. Hapan pötsi taas pahentaa kierrettä heikentäen lehmän vastustuskykyä ja aiheuttaen myös ripulia, joka puolestaan lisää navetan ja lehmien likaisuutta ja bakteerien määrää ympäristössä.

    Läähättäminen ja runsas syljentuotanto sekä ylikierroksilla toimiva aineenvaihdunta kuluttavat suolaa, lähinnä natriumia.

     

    Maitotuotos laskee

     

    Aika nopeasti lämpimän jakson alkaessa nähdään maitomäärän väheneminen. Samalla niin rasva- kuin valkuaispitoisuus laskevat ja ja ureapitoisuus voi nousta yllättävästi. Reaktio johtuu pötsin happamoitumisesta ja syönnin vähentymisestä johtuvasta energiavajeesta.

     

    Sairastumisherkkyyttä

     

    Helteen jatkuessa lehmien riski sairastua kasvaa. Hapan pötsi, rasittuneet sorkat, energiavaje, suolan puute ja vähäinen lepoaika altistavat niin infektioille kuin sorkan sarveisen heikentymiselle. Ontumiset näkyvät usein hellejakson jälkeen pitkäänkin, sillä heikkolaatuinen sarveinen saa helposti vaurioita tai lannassa liotettu iho tulehtuu. Niin valkoviivan repeämiset kuin kantasyöpymät ja tartunnalliset sorkkasairaudet yleistyvät.

    Stressi heikentää vastustuskykyä, mistä johtuen infektiosairaudet yleistyvät. Samanaikaisesti taudinaiheuttajat viihtyvät lämmön ja kosteuden lisääntyessä. Myös kärpäset lisääntyvät ja osaltaan levittävät bakteereita. Erityisesti vastapoikinutta uhkaavat kohtu- ja utaretulehdus. Sairastumiset ovat usein myös oireiltaan rajumpia, kun stressaantuneen eläimen vastustuskyky on heikko.

     

    Tiinehtyminen on toisarvoista

     

    Helteen pitkittyessä kiimat heikkenevät ja jopa laantuvat kokonaan. Joitain hiljaisia kiimoja saatetaan havaita menevän verellä ohi. Lämpöstressi heikentää follikkeleiden laatua, veren estrogeenipitoisuus laskee, progesteronitaso vaihtelee, alkiot ovat huonolaatuisempia ja kohdun vastaanottavuus heikkenee. Vaikutus on suurempi useamman kerran poikineisiin lehmiin.

    Nopeasti viileiden öiden palattua ensimmäiset näkyvät kiimat palaavat ja ilman lopullisesti viilennyttyä saattaa tulla nopeastikin paljon siemennettävää. Hellejakso näkyykin sitten seuraavana keväänä taukona poikimisissa ja sen jälkeen poikimaruuhkana. Myös kaksostiineydet lisääntyvät, kun kiimattomuusjakson jälkeen moniovulaatiot lisääntyvät.

    Luomiset siis lisääntyvät hellejaksoilla. Varhaisluomisia harvoin havaitaan muuta kuin odottamattomina uusimisina. Lopputiineet saattavat myös poikia ennenaikaisesti ja vasikoita voidaan menettää, varsinkin kaksostiineydet ovat helteellä riski. Poikimista odottavat lehmät ovat erityisen kovilla kuumuudessa ja niiden elämä poikimisen jälkeen voi olla altista sairastumiselle, vaikka ilma jo viilenisikin.

    Varhaisluomisten takia syksyllä on hyvä tehdä uusintatiineystarkastukset aikaisessa vaiheessa tarkastetuille. Maitotesti ei toimi tässä tarkoituksessa, sillä istukkahormonia on maidossa vielä 60 pv tiineyden päättymisestä.

     

    Juomavesi

     

    Kuumalla vesialtaat likaantuvat heti, kun niille selkänsä kääntää. Parveilevat lehmät sontivat altaan äärellä ja pahimmat seisovat altaissa. Altaita joutuu pesemään jatkuvasti.

    Mitä enemmän vesipisteitä on, sitä paremmin heikommilla mahdollisuus päästä vilvoittelemaan. Vesialtaiden lisääminen hyödyttää lehmää muulloinkin kuin helteellä. Tuotoslisän aikaansaamiseksi vesiallas on helppo investointi. Altaan paikan etsimisessä vanhempien mitoitusten navettaan ei voida käyttää ihan uusimpia ohjeita sijoitukseen. Vaikka uusi paikka ei olisi kaikkien suositusmittojen mukaisesti sijoitettu, on se varmasti parempi kuin ilman.

     

    Ruokinnan tehotoimet

     

    Rehun lämpiäminen alkaa jo rehuvarastosta. Eduksi on, että rehuvarasto on syöttörintamaltaan kapea ja samaa rehua voidaan käyttää monille eläinryhmille. Paalit ovat monelle ylimenokauden pelastus. Jo syksyllä rehujen käyttöä suunnitellessa on hyvä suunnitella mikä rehu varataan seuraavan kesän lämpimien jaksojen käyttöön

    Rehun lämpiäminen ruokintapöydällä on jatkuva taistelu helleaikana. Jakokertojen lisääminen auttaa ja jakaminen kannattaa erityisesti ilta-aikaan. Usein jaettu rehu houkuttaa myös lehmiä syömään tuoretta. Mitä enemmän karkearehu maittaa, sitä parempi. Samalla myös karjan heikoimmat saavat lisää vaihtoehtoja syömään pääsylle. Umpilehmät ja nuorkarja aperuokinnassa voidaan joutua ruokkimaan entistä useammin.

    Kuuman jakson pitkittyessä appeen olki voi olla parempi ottaa hetkeksi pois, jotta saadaan lämpiäminen estettyä. Appeen hapattaminen on osoittautunut toimivaksi kesäaikana. Happomäärä on vähintään 2 litraa rehutonnia kohti, mutta rehun lämpiäminen kertoo tarvitaanko litroja enemmän. ”AIV-happo”eli muurahaishappo toimii hyvin bakteereiden kasvua estävästi ja homeita ja hiivoja vastaan suositellaan propionihappoa. Happoja voidaan käyttää yhdessäkin. Käyttöliuos kannattaa tehdä veteen laimennettuna ja lisätä laimennosta tarvittava määrä apevaunuun varovaisuutta noudattaen vaikka kastelukannulla.

    Kuumien aikojen riskirehuja tai -varastoja voivat olla rankki ja säilötyt viljat. Silmät auki syynäten pilaantumiset löytyvät.

     

    Lisärehut

     

    Energiavajeen torjuntaan väkirehujen lisääminen on riski pötsin happamoitumisen vuoksi. Jos lisää tarvitaan, voisi suojattu rasva olla väkirehulisää turvallisempi. Robottikarjoissa käytetään muutenkin jo paljon nestemäistä propylenglykolia, mutta erityisesti helteillä siitä on varmasti hyötyä.

    Suolan lisäys kuiviin heiniin oli vanhan kansan käytössä. Nurmirehujen natriumpitoisuudet ovat vaihtelevia ja kannattaa rehujen kivennäisanalyysillä seurata tarvetta talvikaudellakin. Joka tapauksessa helteellä natriumia tarvitaan lisää. Seosrehuun suolaa voidaan lisätä jonkin verran, mutta liika maistuu pahalta ja vähentää syöntiä. Natriumia lehmä syö tarpeensa mukaan, joten sitä kannattaa varata joko nuolukivinä tai suola-astioina. Myös sooda eli natriumbikarbonaatti voisi olla toimiva lisä pötsiä neutraloivan ominaisuudenkin takia.

     

    Puhtautta käytäville

     

    Panostus käytävien lannanpoistoon voi olla tehokas keino vähentämään sorkkasairauksia. Mitä kapeammat käytävät ja mitä ahtaampi eläintiheys, sitä enemmän sorkat likoavat lannassa. Kuivat ja lannattomat käytävät parantavat myös ilman laatua ja poistavat helleruuhkassa seisoskelevien jaloista riskiä.

     

    Sadetuslaitteet

     

    Lehmien viilennys kastelemalla on kaksiteräinen miekka. Onnistuessaan sadetus viilentää lehmää ja tukee terveyttä. Epäonnistuessaan kosteat lehmät ovat lantaisia ja ainakin kolityyppiset utaretulehdukset lisääntyvät. Viilennykseen käytettävät vesisuihkut ovat hyviä, jos kosteus poistuu navetasta nopeasti.

     

    Laiduntaminen

     

    Laitumen terveysvaikutukset kärsivät, jos lehmillä ei ole mahdollisuutta palata navettaan tai säänsuojaa varjossa. Monet siirtyvätkin yölaiduntamiseen hellejaksoilla.

     

    Ilmanvaihdot kuntoon

     

    Vaihtuvan ilman lisäksi helteellä tarvitaan puhaltimia liikuttamaan ilmaa ja viilentämään eläimiä. Aiemmin suosittiin ruokintapöydän viilentämistä tavoitteena saada lehmä syömään. Uudemmat suositukset viilentävät makaavaa lehmää, jotta lehmä saataisiin lepäämään. Lisäksi tuuletus poikimista odottavien ja poikivien makuualueilla on perusteltua.

     

    Eläintilojen väljentäminen

     

    Ilman laatuun ja lämpötilaan vaikuttaa myös eläintiheys. Mitoitukset ovat suositustasoa vain uusimmissa ratkaisuissa. Ellei rakenteellista väljentämistä ole tehtävissä, voidaan vähentää eläimiä. Ahtaimpia osastoja on turha pitää täynnä.

    Usein umpiosasto on pullonkaula ahtaudessa. Parannuksia miettiessä kannattaa kartoittaa kaikki mahdolliset siirtotilat, jonne voisi perustaa vaikka uuden poikimatilan. Monet ovat löytäneet edullisen ratkaisun ottamalla eläintilaksi konekatoksen tai -hallin, rehuvaraston, -siilon tai -ladon tai hake/kuivikevaraston. Monesti on helpompi löytää uusi tila varastoitaville tavaroille, kuin rakentaa uutta ja kallista navettaa. Myös pressuhallit ovat yleistyneet.

     

    - Mervi -

    Lue lisää
  • 22/05/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    UMPILEHMÄT LAITUMELLA

     

    Lypsykauden loppuessa lehmä pääsee pariksi kuukaudeksi ansaittuun joutenoloon. Vai onko se sittenkään lypsykauden loppu – jos se onkin jo uuden kauden alku? Uusimman tiedon valossa moni umpiajan tapahtuma vaikuttaa lehmän terveyteen poikimisen jälkeen, jopa usean kuukauden ajan. Niinpä umpiajan voikin ajatella seuraavan lypsykauden valmennuskaudeksi. 
    Kesä antaa mahdollisuuden laiduntamiseen, ehkä myös umpilehmille. Navetalle saadaan tilaa ja väljyyttä, mahdollisuus pestä kunnolla tilat. Umpilehmällä on kuitenkin vaatimuksensa laitumellakin. Terveydenhuollon peruspilareista ei voida tinkiä, sillä niillä on yhteys terveyteen poikimisen jälkeen.  


    Huolella umpeen 


    Umpeenlaitto on herkkää aikaa utareterveyden kannalta. Lypsyjen harventaminen lisää utaretulehdusriskiä ja rehujen säännöstely stressaa lehmää. Siksi umpeutus kannattaa tehdä nopeasti ja hyvällä seurannalla. Viimeisen lypsyn jälkeen utareen ehtymistä kannattaa seurata vielä sisätiloissa ja päästää laitumelle vasta varmasti kunnolla ehtynyt lehmä. Laitumella seuranta voi olla hankalampaa ja epäsäännöllisempää ja lehmän kiinniottaminen vaatii omat toimenpiteensä. 


    Vedinten iho kuivuu 


    Ihon kuntoa on syytä seurata, sillä aurinko ja muuttuvat sääolosuhteet ahavoittavat vedinten ihoa. Vedinten iho toimii paikallisen puolustuksen muurina. Haavautumat toimivat porttina utaretulehdusbakteereille ja houkuttelevat kärpäsiä. Myös utareiden kuraantuminen saattaa johtaa tulehduksiin, jotka nähdään tulevalla alkulypsykaudella. Bakteereista mm. Str.uberis on peräisin maasta, mullasta ja kurasta ja voi pesiytyä utareisiin jo umpiaikana.  


    Kärpästorjunta 


    Kärpäset levittävät utaretulehdusbakteereita ja viihtyvät erityisesti rikkoutuneella iholla. Laidunajan kärpästorjuntaan soveltuvat iholle valeltavat kärpästorjunta-aineet.  


    Säänsuoja olis kiva 


    Umpilehmän hyvinvoinnin kannalta on tärkeää päästä suojaan säiltä, erityisesti helteeltä. Varjo ja liikkuva ilma pitäisi löytyä laitumelta, katoksesta tai pääsy navetalle antaisi mahdollisuuden hakeutua suojaan. Erityisesti umpilehmä kärsii helteestä tiineytensä aiheuttaman lisärasituksen takia. On todettu myös syntyvien vasikoiden terveyden ja kasvun heikentyneen lopputiineyden hellestressistä.  


    Vettä lähellä 


    Lehmä on laiska hakeutumaan vesilähteen ääreen. Jo muutama sata metriä saattaa hidastaa siirtymistä. Vesi ja veden laatu ovat kuitenkin erityisen tärkeitä terveyden ylläpitämiseksi ja lämpimällä säällä viilentämisen mekanismina. Jos ryhmä on suuri ja laidunalue laaja, kannattaa juomapaikkoja olla useampia, jotta jokaisella lehmällä on mahdollisuus juoda rajattomasti. 


    Kivennäisistä ei voi tinkiä 


    Umpilehmien laiduntamisessa kivennäisruokinta haastaa usein eniten. Luomutiloilla katkos seleenin saannissa heikentää emän ja vasikan vastustuskykyä. Tavanomaisella tilalla laidunten säännöllinen lannoitus seleenipitoisilla lannoitteilla on hyvä muistaa ja varmistaa näin laiduntavan lehmän orgaanisen seleenin saanti. Umpilehmä on viimeisellä tiineyskolmanneksella, jolloin seleenin tarve lisääntyy vasikan napatessa istukan läpi emän seleenivarat. Laskennallinen tarve olisi vähintään 0,5mg/KA kg vrk, mikä tarkoittaa karkeasti 7-10mg seleeniä päivässä. Tästä määrästä vähintään puolet tulisi olla orgaanisessa muodossa. 
    Ratkaisut kivennäisten syönnin varmistamiseen ovat tilakohtaiset ja vaativat usein lisäruokintaa, jonka mukana umpilehmän terveyden edellyttämät kivennäiset varmasti tulevat syödyksi. Kuumalla säällä myös umpilehmä kuluttaa suolaa ja tarvitsee siitäkin syystä kivennäisiä.  
    Kivennäisten syöntiä voi varmistella tarjoamalla lehmille useampaa eri vaihtoehtoa. Esimerkiksi rakeista kivennäistä kivennäispiiasta ja umpikauden nuolusankoja. Lisäruokinta ja rehun päälle jaettu kivennäinen, niin että kaikki pääsevät yhtä aikaa syömään on ehkä se varmin tapa saada kaikki syömään tasapuolisesti ja riittävästi kivennäistä ja voidaan varmistua todellisesta kivennäisten ja hivenaineiden saannista.  
    Umpikauden boluksia on markkinoilla, mutta kivennäistarvetta ne eivät voi täyttää jo kokonsa puolesta. Hivenaineiden, kuten seleenin osalta tilanne voi olla parempi. Näyttöä boluksien todellisesta imeytymismäärästä ja ajasta on hankala saada. Kivennäisten jaon yhteydessä saa myös hivenaineet ja vitamiinit menemään lehmään samalla vaivalla. Tarvittaessa voi jakaa umpikivennäisen lisäksi seleeni ja vitamiinilisiä ohjeen mukaan. 
    Monet ovat päätyneet ottamaan viimeisten tiineysviikkojen eläimet täysin tai osittain sisätiloihin tai sisäruokintaan, jotta oikeaoppinen kivennäisruokinta saadaan toteutettua. Poikimahalvaus tai lievemmässä muodossa piilevä kalsiumin puute johtaa usein moniin muihin sairauksiin poikimisen jälkeen.  Kun halutaan ennaltaehkäistä piilevää tai kliinistä kalsiuminpuutosta, ketoosia ja näistä johtuvia muita tuotannollisia ongelmia, kuten huonoa hedelmällisyyttä, rakkuloita ja jälkeistenjääntiä ym., on umpilehmien rehustuksen kivennäis- ja energiatasot laskettava huolella.  
    Sisätiloissa on myös helpompi tarkkailla riittävää kuiva-aineen syöntiä poikimista odottavilla lehmillä. Umpilehmän pitäisi syödä päivittäin 12-15 kuiva-ainekiloa rehua ja koko dieetin energia tulisi olla 9-9,5MJ, jotta syöntiä ei tarvitse rajoittaa. Vahva nurmi ei ole umpilehmälle optimaalista rehua, koska siinä on liikaa energiaa sekä mahdollisesti kaliumia ja kalsiumia. 
    Umpikaudella päivittäisen kalsiumin saanti tulisi olla rajoitettu, suositus on alle 40g/vrk. Tämä on mahdoton toteuttaa säilörehulla, joten monet ovatkin päätyneet umpilehmille tarjottavaan kokoviljasäilörehuun sekä seosrehuihin, joissa säilörehuun sekoitetaan olkea tai heinää. Kationi-anioni dieettejä voi myös kokeilla. Myös dieetin alhainen kalium on tärkeä, koska se vaikuttaa kalsiumin ja magnesiumin imeytymiseen. Kaliumtaso rehussa tulisi olla alle 20g kg KA. Magnesiumin päiväsaanti taas tulisi ylittää 4g kg KA. Fosforin tavoitearvo on 3-3,5g kg KA. Valkuaisen saanti on tärkeä pötsin toiminnan ylläpitämiseksi, lehmän vastustuskyvylle, vasikan elinvoimaisuudelle sekä ternimaidon laadulle. Valkuaisen tavoite koko rehustuksesta on 12-14%. 


    Kulkureitit kunnossa 


    Sorkkaterveyden suhteen kuivat ja puhtaat kulkureitit ovat yhtä tärkeät. Pahimmillaan jopa ajotulehdusepidemian on nähty alkaneen kurakoista. Kävelyalueiden materiaalit eivät saisi vaurioittaa sorkkia ja sorkkavälin ihoa, sillä vaurio toimii porttina sorkan tulehduksille. Myös juomapaikkojen ja mahdollisten lisäruokintapaikkojen ympärystät kuluvat ja sateisilla säillä muuttuvat hankaliksi. 


    Sorkkahoito 


    Sorkkaviat ovat merkittävä ontumisen aiheuttaja umpiaikana. Ontuminen vähentää liikkumista syömään ja juomaan, mikä johtaa helposti laihtumiseen ja sairastumiseen poikimisen jälkeen. Yksi sorkkahoitokerta kannattaa ajoittaa lypsykauden loppupuolelle. Vikojen hoito, mahdollinen kengitys ja vähintään osaava muotoilu varmistavat, että umpilehmä ei onnu. Hyvässä lykyssä myöskään poikinut lehmä ei onnu, mikä taas on lupaava alku lypsykaudelle.  


    Kuntoluokka kohdillaan 


    Umpilehmä ei saa laihtua laitumellakaan, sillä rasvan mobilisaatio rasittaa maksaa ja verottaa siten poikivan terveyttä ja vastustuskykyä. Umpiaikana laihtunut lehmä on altis tulehdussairauksille, kuten kohtu- ja utaretulehdus ja ternimaidon laatu voi kärsiä. 
    Jos laitumen rehu ei riitä ja tarjotaan lisäruokintaa, voi kilpailu rehusta johtaa laihtumiseen ryhmän alempiarvoisilla ja aroilla lehmillä. Laihtuminen voi johtua muustakin kuin rehuista, tyypillisimmin ontumisesta. 


    Tarkkailu auttaa onnistumaan 


    Laiduntavien tai ulkoilevien umpilehmien terveystarkastus kannattaa tehdä joka päivä. Vesiastioiden puhtaus tulee katsottua samalla.  
    Silmät on hyvä kohdistaa utareisiin: katso lohkojen ja vedinten täyttyneisyyttä ja ihon kuntoa. Alkava utaretulehdus umpilehmällä näkyy ensin pullottavana vetimenä, jonka iho voi kiristyä kiiltäväksi. Kesiminen, rohtuminen ja haavaumat iholla aiheuttavat seurantaa ja tarvittaessa puhdistusta, rasvausta tai hoitavaa vedinkastoa.  
    Katsomalla mahoja lehmän takaapäin voi päätellä miten lehmä on syönyt. Terve lehmä on päärynän muotoinen eli molemmat puolet alavatsasta pullottavat puolikaaren muotoisena. Huonosti syönyt lehmä näyttää silakalta. Vasemmalla nälkäkuopan kohdassa on nähtävissä ”varoituskolmio”. Epäilyttävä lehmä kannattaa ottaa navetalla syönnin seurantaan ja tarvittaessa tarkemmin tutkittavaksi. 
    Eläinten liikkuessa ontuminen on helppo havaita. Pahoin ontuva lehmä saattaa jäädä laumasta eroon makailemaan. Ontuvat on hyvä ottaa sorkkahoitoon nopeasti. Mitä nopeammin paraneminen saadaan alkuun, sitä vähemmillä lisävaivoilla lehmä selviää.

     
    Poikiva kertoo onnistumisesta 


    Poikineen terveys ja ternimaidon laatu kertovat paljon umpiajan onnistumisesta. Mittaamalla poikineen solut, tarvittaessa ut-bakteerit sekä ternimaidon määrä ja laatu saadaan arvokasta tietoa umpiajan onnistumisesta. Löydökset kannattaa kirjata ja tarkastella niitä aika ajoin osana terveydenhuoltoa. Reagointi ajoissa auttaa välttymään isoilta ongelmilta, jos ratkaisut korjauksiin löytyvät ajoissa. Terve utare ja maidon saanti tankkiin pian poikimisen jälkeen on hyvä palkka. 
     
    Hyvää kesää toivottaen, Mervi ja Sanni 

    Lue lisää
  • 26/03/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Anri Timonen on työskennellyt vuoden Lehmälääkärit.comissa – ”tämä on työtä, jota haluan tehdä”

    Paltamossa asuva Anri Timonen aloitti Lehmälääkärit.comissa alkuvuonna 2020. Reilu vuosi Lehmälääkärit.comissa on

    osoittanut, että hän teki oikean päätöksen.

    – Tämä tuntuu työltä, jota haluan tehdä. En kyllä vaihtaisi pois, Timonen kertoo.

    Timosen mukaan hänen työssään on parasta tuloksien näkeminen konkreettisesti. 

    Kun tilaa kehitetään yhteistyössä asiakkaan kanssa, päästään yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja muutokset toteutuvat askel askeleelta.

    Uusimmat tiedot hallussa

    Timosen työpäivät täyttävät tilakäynnit, terveydenhuoltosuunnitelmien tekeminen, 

    RePro-neuvonta, etäkonsultointi sekä opiskelu. Timonen lukee aktiivisesti kansainvälisiä julkaisuja ja osallistuu
    webinaareihin, sillä hän haluaa olla ajan tasalla uusimmista tiedoista.

    Timonen on opiskellut Tarton yliopistossa, jossa hän teki myös väitöskirjan utareterveydestä. 

    Tällä hetkellä hän tekee tuotantoeläinten terveydenhuollon ja sairaanhoidon erikoiselänlääkärin tutkintoa 

    Helsingin yliopistossa.

    – Opintojen lisäksi kehittymisessä auttaa Lehmälääkärit.comin verkosto, sillä meillä on taitavia eläinlääkäreitä.
    Saan paljon tukea ja neuvoja kollegoiltani ja pohdimme usein yhdessä ratkaisuja ongelmiin. 

    Meillä on matala kynnys ottaa yhteyttä ja tyhmiä kysymyksiäkin uskaltaa kysyä.

    Konsultoinnin voi tehdä etänä

    Timonen tuli mukaan Lehmälääkärit.comiin, sillä hän haluaa keskittyä kunnolla terveydenhuoltoon, 

    eikä pelkästään tulipalojen sammutteluun.

    – Terveydenhuolto on kokonaisvaltaista, sillä siihen vaikuttavat kaikki tilalla tehtävät asiat.
    Minua kiinnostavat eniten utareterveys, tarttuvat taudit ja ruokinta. 

    On hienoa nähdä, että voin auttaa näissä asiakkaita.

    Timonen työskentelee ympäri Suomea, mutta konsultoi paljon myös Teamsin välityksellä.

    – Vaikka eläinten ja ympäristön havainnointi tilalla on tärkeä osa terveydenhuoltoa, 

    voidaan asioita ratkaista myös etänä keskustelemalla, sillä meneehän tilakäynnistäkin suurin aika
    keskusteluun. Nasevasta ja meijereiden järjestelmistä saa paljon tietoa, jota
    analysoimalla voidaan tehdä johtopäätöksiä, vaikka aina ei olisi tilalla paikan
    päällä. Näin säännöllistä terveydenhuoltoa voidaan toteuttaa myös tilakäyntien välissä.

    Eläinlääkäri kulkee asiakkaan rinnalla

    Tulevaisuudessa Timonen haluaa kehittää nautaterveysosaamisen lisäksi vuorovaikutusta ihmisten kanssa.

    – Eläinlääkäri kulkee kaikessa kehittämisessä asiakkaan rinnalla. Haluan panostaa siihen, että pystyn
    ylläpitämään hyviä vuorovaikutussuhteita ja motivoimaan asiakkaita kehittämään
    maatilayritystä. Ihmisten kohtaamisessa on iso rooli eläinten hoidossa.

    Lue lisää
  • Kinnerhiertymät lypsylehmillä
    10/03/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Kuivitus parantaa hyvinvointia ja tuotosta

    Kuivituksen tulisi taata lehmälle aina pehmeä makuualusta ja lämmöneriste kylmäpihatossa, kuitenkin mahdollistaen pitävän pohjan helpottamaan nousemista ja makuulle menoa. Kuiviketta tulisi olla niin runsaasti, että lehmät pysyvät puhtaina ja sitä kautta terveempinä, mutta kuivitustyö ei kuitenkaan saisi rasittaa ja työllistää liikaa. Siinä meillä onkin yhtälö ratkaistavaksi, jotta voidaan taata lehmille ja lehmien parissa työskenteleville nämä kaikki mukavuudet!



    Mitä enemmän kuiviketta, sitä enemmän makuuaikaa ja makuumukavuutta

    Lypsylehmän tulisi maata 14-16 h vuorokaudessa. Rajoittunut makuuaika laskee tuotosta. Kovalle alustalle lehmät menevät makaamaan vasta kun ovat todella väsyneitä ja makaavat sitten kerralla pidemmän jakson. Tämä vähentää syöntiä ja juontia ja sitä kautta myös tuotosta, sekä lisää kinnerhiertymien riskiä (Hulsen 2007).

    Makuuaika on hyvä mittari hyvinvoinnille. Lehmät pitävät enemmän pehmeistä ja hyvin kuivitetuista parsista. 

    Makuuaikaan vaikuttavat kuivikkeen laatu, määrä ja kuivuus (Reich ym. 2010). Jos makuumukavuudessa ja kuivituksessa on puutteita, viettävät lehmät enemmän aikaa seisoskellen betonikäytävillä. Tämä laskee hyvinvoinnin lisäksi tuotosta ja altistaa sorkkaongelmille (van Gastelen ym. 2011).

    Kuivituksen määrän lisäksi makuuaikoihin vaikuttavat myös parren mitoitus, pohjamateriaali/parren rakenne 

    (syväkuivike, petimateriaali jne.), parren puhtaus (mitä kosteampi parsi, sitä vähemmän makuuaikaa), navetan täyttöaste ja ilman lämpötila (lämpöstressi vähentää makuuaikaa, koska lehmä jäähdyttää seisten itseään tehokkaammin).


    Puhtaus on puoliruokaa

    Oikeanlaisella ja riittävällä kuivituksella voi suoraan vaikuttaa karjan puhtausluokkaan, terveyteen ja hyvinvointiin. 

    Huonon hygienian hintana ovat utaretulehdukset, solutus ja ontumat.
    Väärä parren mitoitus ja vähäinen kuivitus altistavat likaisuuden ja muiden ongelmien lisäksi myös jalkaongelmille ja ontumiselle. 

    Karjoissa, joissa puhtausluokka on heikko, esiintyy enemmän ontumista (Kara ym. 2011).

    Kuva puhtausluokituksesta blogin lopussa (Hulsen 2007).



    Kinnerhiertymät ja jalkasairaudet

    Kinnerhiertymien määrä on suoraan verrannollinen parren mukavuuteen ja kuivikkeen määrään (Kara ym. 2011). 

    Mitä kovempi alusta, sitä enemmän kinnerhiertymiä ja kintereiden turpoamista. Kun parsi on tarpeeksi kova, 

    kinnerhiertymät kehittyvät edelleen vakavammiksi jatkuvan hiertymisen ja paineen takia (van Gastelen ym. 2011). 

    Kintereessä ei juurikaan ole paineelta tai hiertymiltä suojaavaa ihonalaista rasvakudosta tai lihasta, luun ja ihon välillä. 

    Myös toistuvat ylösnousut ja makuullemenot lisäävät hiertymien riskiä, erityisesti huonojalkaisilla tai parren 

    kokoon nähden suurilla eläimillä (Kester ym. 2014). Kosteaksi päässyt kuivike hauduttaa kintereen herkkää ihoa, pahentaen hiertymiä ja altistaen niiden tulehtumiselle (Kara ym. 2011)


    Kinnerhiertymien esiintyminen karjoissa on hyvin korkea, jopa yli 50% (Kester ym. 2014). 

    Kinnerhiertymiin liittyy jalkavaivoja ja ontumista, taloudellisia menetyksiä sekä eläinten heikentynyt hyvinvointi. 

    Tavoitearvoiksi on annettu esimerkiksi, että enintään 30%:lla eläimistä olisi karvattomia alueita kintereissä ja ruhjeita tai tulehdusta enintään 10%:lla (Hulsen 2007).

    Onko tämä tavoite 2020-luvulla riittävä? Jokainen asettaa omat realistiset tavoitteensa, mutta omasta mielestäni 

    tavoitteena voisi olla, että karjassa kinnerhiertymien esiintyvyys olisi 0%. Tämä on mahdollista ja toteutettavissa riittävällä kuivituksella ja parsien mitoituksella. Kintereiden kuntoa voi parantaa myös lisäämällä laidunnusta ja jaloittelua sekä huomioimalla jalkaterveys (Kester ym. 2014).

    Kinnerhiertymä voi tarkoittaa pientä karvanlähtöä tai voimakasta turvotusta ja tulehdusta. 

    Kinnerhiertymät jaotellaan vakavuuden mukaan eri asteisiksi.

    Cornellin Yiopiston kinnerluokituksessa on kolme tasoa:


    1: Normaali terve kinner, jossa ei havaittavissa turvotusta eikä karvan kulumista.

    2: Karvaa lähtenyt, mutta ei turvotusta

    3: Joko turvotusta tai ihovaurioita

    Kuvassa esimerkkinä tarkennettu luokitus blogin lopussa (Potterton ym. 2011).


    Utaretulehdukset ja solutus

    Puhtausluokan muutos heikompaan lisää solutusta keskimäärin 40 000-50 000, mikäli karjan utaretulehdukset johtuvat pääosin ympäristöperäisistä taudinaiheuttajista. Ympäristöperäisiä utaretulehduksen aiheuttajia ovat mm. E. coli, Klebsiella, Str uberis (Hulsen 2007).

    Kuivikkeissa olevat bakteerit valtaavat myös vetimien ihon! Ympäristöperäisten utaretulehdusten todennäköisin tartuntareitti on vetimenpäiden iholle päässeet utaretulehdusbakteerit. Yleisimmin kontaminaatio tapahtuu parsissa makuuaikana. 

    Vetimet voivat olla suorassa kontaktissa parsiin ja kuivikkeisiin 12-14h/vrk (Rowbotham ym. 2015). 

    Riski kuivikkeen kontaminoitumiselle ja bakteerien lisääntymiselle on muistettava myös varastoidessa kuiviketta parsien etuosassa pidempiä aikoja. Erityisesti kesäaikaan tämä ei ole suositeltavaa.

    Riittävä kuivituksen ansiosta myös utareet pysyvät puhtaampina. Tämä helpottaa ja nopeuttaa puhdistusta ennen lypsyä ja parantaa
    lypsy- ja elintarvikehygieniaa sekä vähentää utaretulehduksen riskiä. Automaattilypsyssä hyvän kuivituksen tärkeys korostuu, koska utareen puhdistus on koneen varassa. Perusteellinenkaan puhdistus ei korvaa heikosta kuivituksesta johtuvaa utareiden pinttymistä (Kuivitusopas 2014).


    Minkä verran kuiviketta on tarpeeksi?

    Mitä runsaampi kuivitus, sitä enemmän hyvinvointia. Erityisesti tämä hyöty tulee esille parsipetien kohdalla, joissa ei välttämättä ajatella,
    että kuivittaa pitäisi juuri makuumukavuuden takia. Parsipetien runsas kuivitus vähentää kinnerhiertymiä, lisää makuuaikaa ja sitä kautta tuotosta (Norring ym. 2010, Tucker ym. 2004). Kuiviketta tulisi olla niin runsaasti, että uloste ja virtsa lähtevät helposti kolaamalla parresta. Mikäli kuiviketta on liian vähän, joutuu kolalla jynssäämään parren pinnasta likaa, eikä kuivikekerros toimi eristeenä lian ja parren pinnan välillä. Parren puhdistus sujuukin nopeammin, kun kuiviketta on tarpeeksi (Kuivitusopas 2014).

    Syväkuivikeparsissa ja puolisyväkuivikeparsissa parren takaosassa oleva reuna mahdollistaa kuivikkeen erittäin runsaan käytön, niin että kuivike myös pysyy parsissa. Tutkimusten mukaan syväkuivikeparret ovat eläinterveyden ja hyvinvoinnin kannalta parhaimmat. Syväkuivikeparsissa alusta on pehmeä, mikä lisää makuumukavuutta ja sitä kautta makuuaikoja. 

    Syväkuivikeparsissa esiintyy myös tutkitusti vähemmän kinnerhiertymiä (Tucker ym. 2004). 

    Pehmeä makuualusta on siis tärkeä tekijä tuotoksen ja hyvinvoinnin kannalta.

    Perinteisessä parressa kuivikkeen käytön määrää rajoittaa sen pysyminen parressa, jos takaosassa ei ole reunaa. 

    Kuiviketta tulisi olla vähintään 10 cm kerros (Hulsen 2007). Tutkimuksissa on verrattu parsipedeissä käytettävän kuivikkeen määrää eläinten makuuaikoihin, makuulle meno ja nousu mukavuuteen (pään ja vartalon heijaaminen) ja parren suosimista, jos se on vapaavalintaista
    (Tucker 2004). Lehmät valitsivat aina runsaimmin kuivitetun parren (7,5kg kuiviketta/parsi) ja niiden makuuaika näissä parsissa piteni 1,5h vuorokaudessa ja ne seisoskelivat etujalat parsissa 20 min vähemmän vuorokaudessa. Makuulle meno sujui myös helpommin.


    Kuivituksen toteutus

    Kuivituksen onnistumisen kannalta yhtä tärkeä kuin kuivikkeen määrä, on myös parren puhdistus ja kuivuus. 

    Hyvin kuivitettu, mutta huonosti puhdistettu parsi voi olla huonompi vaihtoehto, kuin ei kuivitusta ollenkaan. 

    Kuivikkeen kostuessa lehmien makuuaika lyhenee 1-5 tuntia päivässä (Reich ym. 2010). 

    Siksi parsien huolellinen puhdistus tulisikin tehdä kolmesti päivässä ja tarvittaessa useamminkin.

    Parren taaimmainen kolmannes on kriittisin alue kuivituksen kannalta. Virtsa, uloste, maidon valuttelu ja 

    takasorkkien mukana kulkeutunut uloste ja kosteus, kaikki kohdistuvat parren takaosaan. 

    Utare ja vetimenpäät ovat kosketuksissa tälle alueelle. Kuivikkeesta ja parresta löytyvät
    utaretulehduksen aiheuttajamikrobit löytyvät myöskin vetimenpäiden iholta (Rowbotham ym. 2015).

    Navetan riittävä ilmanvaihto vähentää kuivikkeiden kostumista, lämpenemistä ja bakteerien lisääntymistä. 

    Runsaan kuivituksen hyöty saavutetaankin parhaiten ilman vaihtuessa hyvin navetassa.


    Koneellinen kuivitus parantaa myös ihmisen hyvinvointia

    Huoli kuivituskustannusten ja työn lisääntymisestä voi aiheuttaa sen, että tilalla vähennetään kuivikkeiden käyttömääriä. 

    Suorat säästöt kuivikelaskuissa tai työssä ovat kuitenkin todennäköisesti pienemmät, mitä kuivituksen heikentämisestä myöhemmin aiheutuvat kustannukset tulevat olemaan. Esimerkiksi yksikin E.coli mastiitti vähemmän ja sillä säästöllä ostaisi yli tuhannella eurolla kutteria. Kliinisen utaretulehduksen hinta voi nousta Suomessa jopa 1000-1500 euroon, riippuen paraneeko lehmä, vai joudutaanko se lopulta poistamaan karjasta. Vähintäänkin kustannukset ovat 500 € luokkaa (Heikkilä ym. 2012). Tähän päätee sanonta: säästä euro, mutta menetä kymmenen.

    Koska aika on rahaa ja oma aika arvokasta, karjakoon kasvaessa kuivitustyö kannattaa koneellistaa. Kuivittaminen käsin on
    epäergonomista ja kuluttavaa ja se näkyy pitkällä aikavälillä myös terveydessä (Kuivitusopas 2014).

    Kuivittamiseen kuluu työaikaa ja se voi olla yksi niistä ”ei niin halutuista”-hommista, joten kiireellisinä aikoina tai päivinä, jolloin
    työvoimasta on pulaa tai on ilmennyt jotain muuta odottamatonta työtä, voi kuivituksen laatu ja määrä kärsiä. Tämä voi näkyä välittömästi esim. tankin soluissa tai akuutteina E.coli-mastiitteina.

    Tuotantoeläinten hyvinvoinnin nouseminen kuluttajalle tärkeäksi tekijäksi, aiheuttaa elinkeinolle paineita parantaa edelleen tuotannon imagoa.
    Tuotantoeläinten hyvinvointi tulee voida osoittaa läpinäkyvästi, eikä siihen kuulu kinnerhiertymät, heikot puhtausluokat eikä niukasti kuivitetut parret. Mutta lopulta niin kuluttaja ja tuottaja kuin lehmäkin kiittävät.


    Tuotantoeläinten erikoiseläinlääkäri 

    Sanni Kallio, Lehmälääkärit.com


    Tämä blogi on kirjoitettu yhteistyössä Demeca Oy kanssa



    Lähteet:

    Alasuutari S ja Palva R: Kuivitusopas. TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 3/2014 (654)

    Heikkilä, A.-M, J.I Nousiainen, ja S. Pyörälä. "Costs of Clinical Mastitis With Special Reference to Premature Culling." Journal of Dairy
    Science 95.1 (2012): 139-150.

    Hulsen, Jan, ja Juho Kyntäjä. Lehmähavaintoja: Lehmälähtöisen Karjanhoidon Opas. 2. p. Vantaa: ProAgria keskusten liitto, 2009.

    Kara, Nurcan Karslioglu, Askin Galic, ja Mehmet Koyuncu. "Effects of Stall Type and Bedding Materials On Lameness and Hygiene Score and Effect of Lameness On Some Reproductive Problems in Dairy Cattle." Journal of Applied Animal Research 39.4 (2011): 334-338.

    Kester, E., M. Holzhauer, ja K. Frankena. "A Descriptive Review of the Prevalence and Risk Factors of Hock Lesions in Dairy Cows." The Veterinary Journal 202.2 (2014): 222-228.

    Norring, M., et al. "Preferences of Dairy Cows for Three Stall Surface Materials With Small Amounts of Bedding." Journal of Dairy Science 93.1 (2010): 70-74.

    Potterton, S L., et al. "Prevalence and Characterisation Of, and Producers' Attitudes Towards, Hock Lesions in UK Dairy Cattle." The Veterinary Record 169.24 (2011): 634.

    Reich, L.J, D.M Weary, D.M Veira, ja M.A.G Von Keyserlingk. "Effects of Sawdust Bedding Dry Matter On Lying Behavior of Dairy Cows: A Dose-dependent Response." Journal of Dairy Science 93.4 (2010): 1561-1565.

    Rowbotham, R.F, ja P.L Ruegg. "Association of Bedding Types With Management Practices and Indicators of Milk Quality On Larger Wisconsin Dairy Farms." Journal of Dairy Science 98.11 (2015): 7865-7885.

    Tucker, C.B, ja D.M Weary. "Bedding On Geotextile Mattresses: How Much Is Needed to Improve Cow Comfort?" Journal of Dairy Science 87.9 (2004): 2889-2895.

    van Gastelen, S., B. Westerlaan, Dj Houwers, ja Fjcm van Eerdenburg. "A Study On Cow Comfort and Risk for Lameness and Mastitis in Relation to Different Types of Bedding Materials." Journal Of Dairy Science 94.10 (2011): 4878-4888.

    Lue lisää
  • 02/03/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    ”Lehmälääkärit.comin vahvuuksia ovat luova ajattelu ja yksinkertaisten ratkaisujen löytäminen”

    Lehmälääkärit.com tekee yhteistyötä monien lihatalojen kanssa. Yksi lihataloista on Snellmanin Lihanjalostus Oy, jonka kanssa

    yhteistyötä on tehty jo usean vuoden ajan.

    Snellmanin alkutuotannon nautapuolen projektityöntekijä ja laatuvastuutehtävissä toiminut Saara Rantanen kertoo, 

    että yhteistyöstä on iso hyöty maatilayrittäjille ja Snellmanin henkilökunnalle.

    – Eläinten olosuhteiden parantaminen ja lääkkeiden käytön vähentäminen ovat oleellinen osa Snellmanin strategiaa, ja
    näiden tavoitteiden saavuttamisessa Lehmälääkärit.com on ollut suurena apuna, On hienoa, että meillä on olemassa yritys, 

    joka on erikoistunut pelkästään nautoihin ja on niistä aidosti kiinnostunut, Rantanen sanoo.

    Terveyden kehittäminen kokonaisvaltaisesti

    Lehmälääkärit.comin ja Snellmanin yhteistyö alkoi esittelytilaisuudesta, joka vakuutti Snellmanin siitä, että yritysten
    arvomaailmassa löytyy paljon samaa. Ensimmäisessä yhteistyöprojektissa keskityttiin vasikoiden olosuhteiden parantamiseen, 

    jotta vasikat saadaan välitykseen heti ensimmäisellä ilmoituskerralla. Snellman ja Lehmälääkärit.com laativat yhteistyössä myös 

    ohjeistuksen kryptosporidioosi-taudin ennaltaehkäisyyn. Lisäksi koulutuksia on pidetty eläinkuljetusautojen kuljettajille, 

    maatilayrittäjille ja Snellmanin henkilöstölle.

    – Haluamme Snellmanilla huolehtia niin tuottajista kuin eläimistäkin. Olemme iloisia siitä, että olemme löytäneet
    kumppanin, jolla on intressit kehittää tilan terveydenhuoltoa kokonaisvaltaisesti. Ulkopuolinen näkemys auttaa löytämään

    kehityskohtia. Tästä hyviä esimerkkejä ovat myös useamman yrityksen kanssa tehdyt yhteistyöt ja hankkeet, 

    joissa on ollut mukana mm. Hankkija, Valio ja Demeca.


    Uusia lähestymistapoja ratkaisujen löytämiseen

    Hyvin hoidettu eläinterveys on osa Snellmanin kilpailukykyä niin maatilayrittäjien kuin kuluttajienkin keskuudessa, 

    sillä molemmat ryhmät ovat yhä kiinnostuneempia koko tuotantoketjun seuraamisesta. 

    Rantanen kertoo, että maatilayrittäjät ja Snellmanin henkilöstö ovat olleet tyytyväisiä

    konkreettisiin vinkkeihin, joita Lehmälääkärit.comilta on saatu.


    – Esimerkiksi Snellmanin messuilla nähty tautisulku oli erinomainen. Krypto-ohjeet ovat meillä edelleen käytössä
    ja niitä jaetaan tiloille. Myös kuljettajat ovat olleet tyytyväisiä koulutuksiin, joissa on käyty asiat läpi aivan perusasioita vasikoiden

    kunnon tutkimisesta. Koulutusten jälkeen kuulee huudahduksen, että tämä oli hyvä juttu.

    Rantasen mukaan Lehmälääkärit.comin vahvuus ovat yksinkertaiset, konkreettiset keinot, joita opastetaan käyttämään kädestä pitäen.

    – Asioiden ei tarvitse olla monimutkaisia toimiakseen, mutta ratkaisujen keksiminen vaatii mielikuvitusta ja uutta tapaa lähestyä asioita. Tulevaisuudessa tällaiselle erityisosaamiselle on yhä enemmän käyttöä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja tilakokojen kasvaessa.
    Aiomme käyttää Lehmälääkärit.comin asiantuntijoita apuna varmasti jatkossakin.

    Lue lisää
  • 16/02/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    DeLavalin Marjaana Peltola: ”Lehmälääkärit.comin koulutukset ovat lisänneet asiakastyytyväisyyttä”

    Lehmälääkärit.com ja Oy DeLaval Ab tekevät tiivistä yhteistyötä DeLaval Herd Navigator 500™ ja DeLaval RePro™ käyttöönottokoulutuksissa. DeLavalin tuotepäällikkö ja neuvoja Marjaana Peltola kertoo, että yhteistyön tarkoituksena on kouluttaa DeLavalin asiakkaita siten, että he osaavat hyödyntää järjestelmistä saatavaa tietoa lehmien hedelmällisyyden ja terveyden tarkkailussa.

    – Valitsimme yhteistyökumppaniksi Lehmälääkärit.comin, sillä haluamme tarjota asiakkaillemme parasta nautaterveyden osaamista. Kun meidän teknologiaosaamisemme ja Lehmälääkäreiden asiantuntemus yhdistetään, asiakkaamme voivat vaikuttaa varhaisessa vaiheessa eläinten hyvinvointiin ja parantaa tilan tuottavuutta, Peltola sanoo.

    Datan avulla tuottavuus kasvuun

    DeLaval DelPro™ tuotannonohjaukseen liitettävä DeLaval RePro -järjestelmä on työkalu lehmien lisääntymisen ja hedelmällisyyden hallintaan. Herd Navigator 500 löytää lisäksi myös ketoosit ja utaretulehdukset sekä seuraa ryhmäkohtaista maidon ureaa. Järjestelmistä saatavan datan perusteella voidaan vaikuttaa lehmien terveyteen jo varhaisessa vaiheessa.
    Näihin DeLavalin järjestelmiin kuuluu olennaisena osana koulutuspaketti, joka sisältää Lehmälääkärit.comin tilakäynnin ja etäkoulutuksen.
    – DeLaval DelPro tarjoaa työkaluja päivittäiseen päätöksentekoon, mutta saatavaa tietoa pitää osata myös käyttää. Koulutuksissa pureudutaan siihen, miten DeLaval RePro ja HN500 järjestelmän tuottamaa tietoa hyödynnetään tilalla. Tavoitteena on kasvattaa maitotilayrittäjän tietotaitoa niin, että osaaminen näkyy eläinten hyvinvoinnissa ja terveydessä sekä maitotilan kannattavuudessa.
    DeLaval ja Lehmälääkärit.com ovat yhteistyössä tarkentaneet myös järjestelmän antamia ohjeistuksia, jotta ne soveltuvat aiempaa paremmin suomalaisiin käytäntöihin ja lainsäädäntöön. Ohjeiden ansiosta kaikki tilalla työskentelevät toimivat samalla tavalla esimerkiksi lehmän sairastuessa.

    Yritysyhteistyö on asiakkaan edun mukaista

    Peltolan mukaan asiakaspalaute koulutuksista on ollut positiivista ja asiakastyytyväisyys on kasvanut. Lehmälääkärit.com on pitänyt koulutusta myös DeLavalin henkilökunnalle.
    – Koulutuksista on saatu paljon hyötyä, sillä sekä asiakkaamme että DeLavalin henkilökunta ovat oppineet, miten järjestelmän tietoja voi hyödyntää paremmin päivittäisessä toiminnassa ja päätöksenteossa. Kun ongelmat löydetään varhaisessa vaiheessa, eläin ei välttämättä edes ehdi sairastua, kun sen hoitoa muutetaan ajoissa.
    Tulevaisuudessa DeLaval ja Lehmälääkärit.com kehittävät jatkokoulutuksia ja osaamisen syventämistä. Peltolan mukaan yhteistyö tuottaa aidosti lisäarvoa asiakkaille.
    – Olemme olleet todella tyytyväisiä Lehmälääkärit.comin asiantuntemukseen, ja heidän kanssaan on helppo toimia. On asiakkaan edun mukaista, että laitevalmistajat ja eläinlääkärit tekevät yhteistyötä, sillä näin asiakas saa järjestelmistä parhaan hyödyn.

    Lue lisää
  • 05/02/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    KAKSI PULLOA, KIITOS! AI KALKKIA VAI? Kaikki kalsiumista, osa 1: Poikimahalvaus.

    Pari päivää sitten poikinut lehmä, korvat ovat kylmät eikä seisomaan nousemisesta tahdo tulla mitään. Tuttu tilanne jokaiselle lypsykarjan parissa työskentelevälle. Veren matala kalsiumpitoisuus eli hypokalsemia iskee vastapoikineelle lehmälle kalsiumin tarpeen yllättäen lisääntyessä alkaneen maidontuotannon myötä. Tämä on fysiologinen ilmiö eikä aina aiheuta ongelmia. Mikäli lehmän elimistö ei ehdi reagoida riittävän nopeasti tasatakseen veren kalsiumpitoisuuden, hypokalsemia voi syventyä ja lehmä halvautua. Tämän ongelman tunnemme poikimahalvauksena.


    Kalsiumaineenvaihdunnan säätely

    Lypsylehmällä veren kalsiumpitoisuus on normaalisti noin 2,1-2,8 mmol/l. Kun kalsiumin tarve kolostrogeneesin eli ternimaidon tuotannon myötä lisääntyy, tippuu veren kalsiumpitoisuus alle 2 mmol/l. Tällöin lehmän elimistö pyrkii vapauttamaan kalsiumia luustosta, hillitsemään sen eritystä virtsassa ja lisäämään kalsiumin imeytymistä suolistosta.

    Kalsiumaineenvaihdunnan säätelyä varten luonto on luonut lehmälle hormonaalisen säätelymekanismin,
    johon osallistuvat lisäkilpirauhasesta eritettävä paratyreoideahormooni ja kilpirauhasesta erittyvä kalsitoniini. Kun lisäkilpirauhanen aistii veren kalsiumpitoisuuden laskeneen, paratyreoideahormoonin eritys alkaa. Paratyreoideahormooni vaikuttaa ensisijaisesti luustoon ja munuaisiin – luustosta aletaan vapautta kalsiumia verenkiertoon ja munuaisisten toimintaa säätelemällä kalsiumin eritys virtsaan vähenee. Mikäli kalsiumvaje veressä on lievä, saattavat nämä mekanismit riittää normokalsemian eli veren normaalin kalsiumpitoisuuden saavuttamiseen. Paratyreoideahormooni myös aktivoi lehmän elimistössä olevan inaktiivisen D-vitamiinin toiminnalliseen muotoon. Tämä
    aktivoitu D-vitamiini vaikuttaa lehmän ohutsuolessa lisäten kalsiumi aktiivista imeytymistä sulaneesta rehumassasta, jolloin veren kalsiumpitoisuus nousee.

    Jotta hypokalsemian korjaustoimet lehmän elimistössä eivät aiheuttaisi vakavaa hyperkalsemiaa eli liian korkeaa veren kalsiumpitoisuutta, eritetään kilpirauhasesta kalsitoniinia, kun veren kalsiumpitoisuus on yli 2,25 mmol/l. Kalsitoniinin vaikutuksesta
    kalsiumin vapautuminen luustosta estyy ja kalsiumia eritetään virtsaan hieman normaalia enemmän. Niinpä veren kalsiumtaso laskee normaaliin vaihteluväliin.

    Poikimahalvauksen oirekuvan synty

    Kalsium osallistuu moniin elintoimintoihin pääasiassa biologisesti aktiivisessa ionimuodossaan Ca2+.
    Kalsiumia tarvitaan mm. veren hyytymiseen, luukudoksen muodostumiseen, lihasten supistumiseen, hermoimpulssien välittymiseen sekä neutrofiilien eli tulehdussolujen toimintaan. Poikimahalvaukseen sairastuneella lehmällä veren kalsiumtaso laskee usein 1-1,5 mmol/l tienoolle eikä elimistön kalsiumaineenvaihdunnan säätely pysty nostamaan kalsiumpitoisuutta veressä takaisin normaaliksi. Vakavan hypokalsemian aikana lehmän elimistön normaali toiminta ei ole mahdollista ja tila on pahimmassa tapauksessa lehmälle hengenvaarallinen.

    Koska kalsiumia tarvitaan sekä hermoimpulssien välittymiseen hermosoluista lihassoluihin että itse lihasten supistumiseen, hypokalsemian aikana hermoimpulssit eivät välity lihaksiin eikä lihaksilla ole tarpeeksi kalsiumia supistuakseen. Niinpä kliinisenä sairautena nähtävän poikimahalvauksen aikana lehmä jää heikentyneen lihastyön vuoksi makaamaan. Kalsiumia tarvitaan myös sydänlihaksen supistumiseen ja
    sähköimpulssien välittymiseen sydämen osasta toiseen. Poikimahalvauksen aikana sydänlihaksen supistumisvoima onkin heikentynyt, joten verenpaineen säilyttämiseksi sydämen lyöntitiheys saattaa nousta. Siitä huolimatta verenpaine ja ääreisverenkierto usein heikkenevät. Tällöin myös lämmönsäätely huonontuu ja lehmän kehon ääreisosat, kuten korvat, häntä tai raajat tuntuvat kylmiltä ja eläimen ruumiinlämpö laskee. Sileät, tahdonalattomat lihakset ruuansulatuskanavassa, kohdussa tai esimerkiksi virtsarakossa eivät myöskään supistele ja poikimahalvauksen oirekuvaan voikin liittyä suoliston toiminnan lamaantuminen, puhaltuminen tai poikimisen yhteyteen ajoittuvan halvaantumisen takia
    synnytyksen keskeytyminen ja kohdun esiinluiskahdus.

    Paljonko kalkkiliuosta sitten lorotellaan halvaantuneeseen lehmään?

    Poikimahalvauksen hoidoksi 600 kg lehmä tarvitsee kerta-annoksena suonensisäisesti 9-12 g kalsiumia vastaten noin 1-2 g kalsiumia per 100 kg. Suonensisäinen kalsiumliuos nostaa veren kalsiumpitoisuuden noin neljäksi tunniksi. Mikäli yksi kalsiumin annostelukerta ei riitä, voidaan hoito uusia 6-8 tunnin kuluttua. Ihonalaista kalsiumliuoksen annostelua ei suositella, sillä kalsium on kudoksia ärsyttävää ja voi johtaa kudostuhoon pistosalueella. Poikimahalvauksen aikana lehmän ääreisverenkierto on myös heikentynyt, jolloin ihon alle annosteltu kalsiumvalmiste ei imeydy sieltä tehokkaasti lisäten kudosärsytyksen vaaraa eikä näin annostellusta kalsiumista ole lehmän avuksikaan.

    Tällä hetkellä markkinoilla olevassa vahvemmassa kalkkiliuoksessa kalsiumin pitoisuus yhdessä millilitrassa liuosta on 21,5 mg. Laimeammassa kalkkiliuoksessa kalsiumpitoisuus millilitrassa liuosta on 17,8 mg. Alla olevassa taulukossa on tuotu tarvittavan kalsiumliuoksen määrä eri kokoisille eläimille riippuen käytettävästä valmisteesta.

    (Katso taulukko blogin lopusta)

    Kuten taulukosta näkyy, 600 kiloisen lehmän poikimahalvauksen hoitoon tulisi antaa pyöristetysti yksi pullo vahvempaa kalsiumliuosta tai noin 1,5 pulloa laimeampaa kalsiumliuosta.
    Lehmän painoa kannattaakin pyrkiä arvioimaan ennen hoitoa, jotta tarvittava kalsiumin määrä saadaan mietittyä mahdollisimman tarkkaan, vaikka käytännössä toki kokonaisten pullojen käyttö on helpointa.

    Käyttämällä yllä olevaa taulukkoa suurempia annostuksia ei saavuteta parempaa hoitovastetta, päinvastoin se on lehmälle haitallista. Liian nopea kalsiumin annostelu tai korkea annos voivat olla lehmälle kuolettavia kalsiumin yliannostuksesta johtuvien sydämen rytmihäiriöiden, sydämen pysähdyksen ja verenpaineen laskun vuoksi. Muita, varsinkin pitkittyneen hyperkalsemian haitallisia vaikutuksia ovat sydämen
    lyöntitiheyden lasku, apatia, munuaisten toiminnan häiriöt sekä kalsiumin kiteytyminen pehmytkudoksiin. Suorien, haitallisten vaikutusten lisäksi suonensisäisesti annetun kalsiumin yliannostuksen aikaansaama hyperkalsemia aktivoi kalsitoniini hormonin erittymisen, jolloin kalsiumin eritystä virtsan mukana pois elimistöstä lisätään. Hyperkalsemian myötä paratyreoideahormoonin erittäminen loppuu,
    jolloin normokalsemiaa ei enää hormonaalisesti tueta kalsiumliuoksen vaikutusajan jälkeen. Niinpä liika kalsiumin anto eläimelle voi jopa syventää hypokalsemiaa hetkellisestä eläimen voinnin kohentumisesta huolimatta ja lehmä halvaantuu uudestaan.

    Yhteenvetona voidaankin todeta, ettei kahden kalkkipullon taktiikka systemaattisesti sovi jokaiselle hoidettavalle lehmälle. Annosteltavan kalsiumliuoksen määrä tulee aina suhteuttaa lehmän kokoon ja käytettävissä olevan kalsiumliuoksen vahvuuteen.
    Mikäli kahden kalsiumhoidon jälkeen lehmä ei edelleenkään nouse ylös, kannattaa syytä etsiä muualta ja aloittaa makurilehmän hoito!

    Aurinkoisia talvikelejä toivotellen,

    Anri



    Kirjallisuus:

    eClinPath. 2020. Calcium. Cornell University College of Veterinary Medicine. https://eclinpath.com/chemistry/minerals/calcium/

    Goff, J. P. 2004. Macromineral disorders of the transition cow. Vet Clin Food Anim 20: 471-494.

    Goff, J. P. 2014. Calcium and magnesium disorders. Vet Clin Food Anim 30: 359-381.

    Goff, J. P. 2015. Endocrine and metabolic disorders: calcium, magnesium and phosphorus. Large Animal Internal Medicine, 5th
    ed. 1258-1262.

    Martín-Tereso, J. ja Martens, H. 2014. Calcium and magnesium physiology and nutrition in relation to the prevention of milk
    fever and tetany (Dietary management of macrominerals in preventing disease). Vet C.in Food Anim 30: 643-670.

    Plumb, D. C. 2015. Plumb’s Veterinary Drug Handbook, 8th ed.

    Pyörälä, S. ja Tiihonen, T. 2005. Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt. Nautojen sairaudet.

    Simojoki, H. 2017. Poikimahalvauksen hoitosuositukset. Tuotanto- ja kunnaneläinlääkäripäivät 31.3-1.4.2017

    Sjaastad, Ø. V., Sand, O., Hove, K. 2010. Physiology of Domestic Animals, 2nd ed.

    Umadevi, U., Saranya, S., Madhu Mathi, P., Umakanthan, T. 2015. Successful management of hypercalcaemia in multi-treated milk fever cows. IJSR 4: 2100-2101.

    Lue lisää
  • Märehtiminen
    22/01/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    MÄREHTIMISEN SEURANTA ANTAA LISÄTIETOA KARJAN TERVEYDESTÄ JA RUOKINNAN ONNISTUMISESTA

    Aktiivisuuspantoja käytetään ansiokkaasti kiimojen seurantaan, mutta myös märetietoa kannattaa hyödyntää niin yksilöiden kuin karjatason seurantaan. Märehtiminen on osa lehmän ruoansulatusta sekä käyttäytymistä ja häiriöt kertovat niin ruokinnasta, olosuhteista kuin hoidosta. 


    Märeseurantaa voidaan hyödyntää erilaisten muutosten seurannassa. Ruokinnan muutokset vaikuttavat suoraan märehtimiseen, kuten rehun vaihdos, uudet komponentit, muutokset apeseoksessa tai väkirehumäärissä sekä eri työntekijöiden tyyli käytännön ruokinnassa ja appeen sekoittamisessa.

    Muutokset olosuhteissa heijastuvat välillisesti märehtimiseen. Esimerkiksi muutokset kuivittamisessa voivat näkyä makuuajan kautta märehtimisessä. Mielenkiintoista on seurata myös ryhmittelyn tai muiden epätavallisten päivien vaikutusta.

    Kolmannes vuorokaudesta kuluu märehtien

    Lehmä käyttää märehtimiseen noin 400-600 minuuttia päivässä eli vajaasta 7 tunnista jopa 10 tuntiin. Tavoiteaikana terveen lehmän tai karjan märehtimiselle pidetään 450-550 minuuttia eli 8-9 tuntia. Tavoite on myös, että yksilöiden välinen vaihtelu samassa ryhmässä olisi mahdollisimman pientä, vain 30-50 min päivässä.

    Kuka märehtii eniten?

    Päivittäisen märehtimisen määrä vaihtelee karjan sisällä eri yksilöiden välillä, samoin eri karjojen välillä on eroja.Erot märehtimisajassa lehmien tai karjojen välillä riippuvat syöntikyvystä, maidontuotannosta ja rehuista.

    Ruokinnassa vaikuttavat lähinnä rehun NDF-kuidun määrä ja silpun pituus. Mitä enemmän ja mitä pidempää kuitua, sitä pidemmät ovat märeajat. Sen sijaan rehun tärkkelys ja sokeri sekä korkeat väkirehumäärät laskevat märehtimisaikaa. Paljon väkirehua syövän lehmän märehtimiselle ja pötsin terveydelle on siis tärkeää, että rehussa riittävästi myös pitkää kuitua. Riskinä märehtimisajan vähenemisessä on pötsin happamoituminen. Vaihtelut rehun koostumuksessa ovat myös haitallisia ja laskevat märeaikaa.

    Useamman kerran poikineet märehtivät tunnin enemmän päivässä kuin pienemmät ja syöntikyvyltään heikommat ensikot. Märepalojen määrä on sama, mutta vanhemmat lehmät pureskelevat pidempään.

    Jopa 90% märehtimisestä tapahtuu lehmän maatessa. Jos makuuaikaa onnistutaan lisäämään, lisääntyy myös märehtiminen. Makaamisen häiriintyessä esimerkiksi kiimassa myös märeaika laskee. Osaston ylitäytön on todettu laskevan märeaikaa, kun makuupaikkaa pitää jonottaa.

    Stressi vaikuttaa merkittävästi märeaikaa vähentävästi. Kun pitkät kuituiset massat viipyvät pötsissä pidempään, tuntee lehmä itsensä täydeksi. Virtauksen hidastuessa syönti ja siten myös maidontuotanto vähenevät. Mukavaan parteen, laumarauhaan ja ryhmäkokoon kannattaa satsata!

    Muutokset märehtimiaktiivisuudessa

    Märehtimisen väheneminen kertoo akuutista kivusta, jota voi aiheuttaa tulehdussairaus tai ontuminen. Märeiden lasku voi johtua myös aineenvaihdunnan häiriöistä, kuten pötsin happamoitumisesta, ketoosista tai juoksutusmahan siirtymästä. Juoksutusmahahäiriöissä lasku voidaan nähdä jo kolme päivää ennen kliinisiä oireita. Ketoosi sekä utare- ja kohtutulehduksissa märehtiminen laskee päivää ennen.

    Tavallisimmat muut syyt märehtimisen vähentymiseen ovat poikiminen, kiima, ryhmän vaihto, stressi ja hellestressi.

    Umpilehmän seuranta

    Poikimista odottavien märeitä kannattaa seurata 2-3 viikkoa ennen poikimista. Jos umpilehmä vähentää syöntiä ja märehtimistä viimeisellä viikolla ennen poikimista, on sillä suurempi riski sairastua poikimisen jälkeen.

    Poikimisen lähestymisen voi havaita märeistä ja varsinkin poikimisen viivästymisen, joka voi johtua alkavasta kalkin puutteesta tai vasikan virheasennosta.

    Jo 8 tuntia ennen poikimista lehmä vähentää syöntiaikaa. Noin 4 tuntia ennen poikimista taukoaa myös märehtiminen. Noin 4-6 tuntia poikimisen jälkeen lehmä aloittaa syömään ja märehtimään. Ensikoilla toipuminen poikimisesta vie pidempään ja niiden tottuminen olosuhteiden muutoksiin on hitaampaa.

    Poikimisen jälkeen ketoosiin sairastuvalla lehmällä nähdään usein märeajan lasku sekä ennen että jälkeen poikimisen. Poikimisen jälkeen tulehdusta sairastavalla märehtiminen ei lisäänny samaan tahtiin kuin terveellä.

    Aikainen puuttuminen voi pelastaa lehmän

    Sairastuminen poikimisen jälkeen johtaa usein lehmän menetykseen. Suunnittelemattomat poistot ovat kalliita, kun maito ja usein myös teurasarvo jäävät saamatta.

    Aikaisessa vaiheessa havaittu vähentynyt märehtiminen voi auttaa. Vaikka sairastumiselta ei täysin vältyttäisi, voivat oireet olla lievemmät tai ainakin hoidettavissa. Oireileva eläin kannattaa tutkia tarkoin ja hoitaa nopeasti. Jos pystytään parantamaan syöntiä ajoissa vaikka siirrolla yksilökarsinaan tai löydetään ontuminen, voidaan vähentää suurempia poikimisen jälkeen tulevia ongelmia.

    Kun puntaroidaan onnistumista umpilehmien ruokinnassa, kannattaa seurata miten nopeasti poikineiden märehtiminen palautuu. Vastapoikineiden seurannassa märeseuranta auttaa löytämään alkavat ongelmat ja tutkimaan tapaukset välittömästi. Poikineiden tulisi lisätä märeaikaa ensimmäisellä viikolla päivittäin noin 50 minuutilla. Ensikoiden märeaika kehittyy hitaammin kuin monesti poikineiden.

    Lue lisää
  • Lehmälääkärit.com työpaikkana
    15/01/2021 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    LEHMÄLÄÄKÄRIT.COM AUTTAA ELÄINLÄÄKÄREITÄ KEHITTYMÄÄN URAPOLULLAAN

    Lehmälääkärit.com koostuu eläinlääkäreistä, jotka työskentelevät ympäri Suomea. Emmi Poikolainen kertoo viihtyneensä

    Lehmälääkärit.com -verkostossa mainiosti. Poikolainen aloitti yrityksessä vuonna 2018.

    – Halusin lehmälääkäreihin, sillä tavoitteeni on kehittyä asiantuntijaksi nautaterveydenhuollossa. Yksin toimiessa kehittyminen on vaikeampaa, kun työhön ei saa tukea. Lehmälääkärit.comissa parasta on se, ettei tarvitse olla yksin. Ympäri Suomea on eläinlääkäreitä, joille voi soittaa, Poikolainen kertoo.

    Naudat ovat Poikolaiselle varsin tuttuja, sillä hän on kotoisin lypsykarjatilalta ja hänen miehensä on yrittäjänä maatalousyhtymässä.
    Poikolainen tekee myös erikoistumisopintoja tuotantoeläinten terveyden ja sairaanhoidon erikoistumisohjelmassa.

    Uusinta tietoa kollegoilta

    Poikolainen asuu Pieksämäellä ja työskentelee noin 200 kilometrin säteellä Pieksämäestä. Välimatkoilla ei ole väliä, sillä kommunikointi
    muihin eläinlääkäreihin hoituu etäyhteyksillä. Lehmälääkärit.comissa vaihdetaan tietoa niin alan uusimmista tutkimuksista kuin lääkevalmisteistakin. Myöskään omiin työtapoihin ei uraudu, kun niitä pääsee kehittämään kollegoiden kanssa.

    Poikalaisen mukaan terveydenhuoltoeläinlääkärin työssä on tärkeää tavoitteiden asettaminen tiloille sekä suunnitelma tavoitteisiin
    pääsemiseksi. Lehmälääkärit.comissa panostetaan pitkiin asiakassuhteisiin, minkä ansiosta nautaterveydenhuolto on tuloksellista.

    – Jokaisella maatilayrittäjällä on omat tavoitteensa, jotka voivat vaihdella paljonkin. Minun periaatteenani on miettiä myös yrittäjän hyvinvointia: millä toimenpiteillä hän voisi vähentää omaa työtään ja saada vapaa-aikaa. Tässä työssä oppii tuntemaan asiakkaat syvällisesti
    ja rakentamaan luottamusta. Kun luottamus on kunnossa, saadaan tuloksia aikaan.

    Kokeneiden eläinlääkäreiden kanssa toimiminen motivoi

    Poikolainen haluaa tulevaisuudessa kehittyä erityisesti lehmien ruokinnassa, koska ruokinnalla on merkitystä moniin naudan hyvinvointia
    lisääviin asioihin. Myös tähän saa apua verkostolta. Tarvittaessa Poikolainen voi vaikka lähettää hoitosuunnitelman kollegoille kommentoitavaksi.

    – Kokeneiden eläinlääkäreiden kanssa toimiminen tuo minulle motivaatiota, koska haluan kehittyä samalla tasolle kuin
    he. Suosittelen Lehmälääkärit.comiin liittymistä myös muille eläinlääkäreille etenkin, jos nautaterveydenhuollon aloittaminen pelottaa yksin. Lehmälääkärit.comissa saa tukea ja rohkaisua sekä apua urapolulla kehittymiseen.

    Vapaa-aikana Poikolainen harrastaa hevosia ja raveja. Hänet voikin löytää raveista kilpailueläinlääkäriliivi yllään.

    Lue lisää
  • Mahahaavan hoito naudalla
    18/12/2020 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    MYYTINMURTAJAT OSA 2: OMEPRATSOLI NAUDAN JUOKSUTUSMAHAHAAVAN HOIDOSSA

    Naudan heikentynyt ruokahalu on huolta aiheuttava oire, oli se sitten nuorella juottovasikalla tai aikuisella lypsylehmällä. Yhtenä syynä oireilun taustalla voi olla juoksutusmahahaava. Tämä voi pahimmillaan johtaa eläimen kuolemaan, lievimmillään vasikalla kasvun hidastumiseen ja lehmällä maidon tuotannon vähenemiseen. Yhtenä hoidon osana mainitaan kirjallisuudessa mahansuojalääkkeet. Osa meistä on törmännyt siihen, että hevoselle rekisteröityjä mahansuojalääkkeitä, omepratsolivalmisteita (Peptizole, GastroGard) käytetään sekä vasikalle että aikuiselle naudalle juoksutusmahahaavan hoitoon. Osalla onkin vahva kokemus siitä, että omepratsoli on pelastanut eläimen hengen. Aikuisen naudan kohdalla pötsin on epäilty heikentävän suun kautta annostellun valmisteen tehoa. Vasikan osalta tehoa ei ole kyseenalaistettu, sillä maitojuotolla olevaa vasikkaa pidetään pääosin yksimahaisena. Löytyykö omepratsolin käytölle naudan juoksutusmahahaavan hoidossa tieteellisiä perusteita?  


    Tutkimuksia omepratsolin käytöstä naudalla löytyy erittäin niukasti, ja aiheesta löytyvät tutkimukset eivät ole kovinkaan laadukkaita (pienet ryhmäkoot, suurimmassa osassa ei sokkoutusta eikä kontrolliryhmiä). Ahmed ym. 2005 tutkivat omepratsolin vaikutusta juoksutusmahan pH:hon maitojauhejuotolla olleilla lypsylehmän vasikoilla. Tässä tutkittiin neljää tervettä 16-19 päivän ikäistä vasikkaa, jotka eivät saaneet ruokintana muuta kuin maitojauhejuomaa ja vettä. Näille annettiin viiden päivän ajan omepratsolipastaa annostuksella 4 mg/kg. Tutkimuksessa pyrittiin varmistamaan märekourun sulkeutuminen antamalla vasikoitten ensin imeä maitojauhejuomaa ja annostelemalla tämän jälkeen omepratsolivalmiste syvälle nieluun. Juoksutusmahan keskimääräinen pH nousi näillä kaikkina viitenä päivänä, mutta pH:n nousu ei ollut niin iso enää viidentenä päivänä.

    Tämän tutkimuksen osalta täytyy miettiä tarkemmin sen sovellettavuutta suomalaisiin vasikoihin. Suomessa vasikoille on suosituksena antaa karkea- ja väkirehua heti ensimmäisestä elinpäivästä lähtien, jotta pötsi alkaisi kehittyä. Lisäksi lainsäädäntö vaatii, että vasikka saa kahden viikon iästä alkaen päivittäin korsirehua. Näin ollen suomalaisten juottovasikoitten pötsi kehittyy välillä yllättävänkin nopeasti. Myös vasikan kohdalla joudutaan siis miettimään, mikä on pötsin rooli. Toki annostelulla (heti imemisen jälkeen syvälle kurkkuun) voidaan lisätä todennäköisyyttä, että se ohittaisi pötsin käyttämällä märekourua. Tämä on syytä muistaa, jos omepratsolipastaa aikoo vasikalle käyttää. Lisäksi kannattaa huomioida, että omepratsoli voi nostaa vasikan juoksutusmahan pH:n luonnottoman ylös (tukimuksessa havaittiin jopa pH 6), mikä hidastaa juoksutusmahan tyhjenemistä, ja voi tätä kautta aiheuttaa vasikalle mahanpuruja. Lisäksi liian korkea juoksutusmahan pH voi estää maidon/maitojuoman juoksettumista, joka puolestaan voi aiheuttaa vasikalle ripulia. Kannattaa muistaa, että juoksutusmahan matalan pH:n tarkoituksena on tappaa ruuansulatuskanavan kautta elimistöön pyrkiviä taudinaiheuttajia. Jos juoksutusmahan pH:ta nostetaan, saattaa alttius ripulille lisääntyä myös tätä kautta. Mikäli omepratsolia päätyy käyttämään juottovasikalla, Ahmed ym. tutkimuksen perusteella sopiva hoitoaika vaikuttaisi olevan 4 päivää.

    Aikuisilla naudoilla omepratsolin käytöstä ei löydy yhtään tutkimusta. Suun kautta annosteltuna omepratsolia on tutkittu laamalla (Poulsen ym. 2005). Tässä tutkimuksessa todettiin, ettei 4 mg/kg, 8 mg/kg eikä 12 mg/kg annostelulla saavutettu riittäviä plasmapitoisuuksia tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta sillä olisi kliinistä tehoa kamelideilla. Tutkijat laskivat, että suun kautta annosteltuna omepratsolin imeytyminen oli ainoastaan 2,95 %. Laaman ruuansulatus muistuttaa märehtijöiden ruuansulatusta, joten tämän tutkimuksen tulos antaa viitettä, miten omepratsoli toimii (tai ei toimi) aikuisella naudalla. Omepratsolia on tutkittu myös alpakalla, annosteltuna peräsuolen kautta (Marmulak ym. 2010). Kaikilla tavoin plasman pitoisuudet olivat niin pieniä, että tutkijat totesivat rektaalisesti annostellun omepratsolin imeytymisen olevan alpakalla huonoa, eikä tämä annostelutapa ole tehokas.

    Pötsin voisi kiertää myös suonensisäisellä annostelulla. Yli kolmen kuukauden ikäisillä vasikoilla omepratsoli 2 mg/kg suonensisäisesti annosteltuna neljän päivän ajan nosti juoksutusmahan pH:ta, mutta aiheutti vasikoille myös ruokahaluttomuutta (Fox ym. 2002). Hevosilla, joilla oli mahalaukun haavauma, omepratsoli annosteltuna suonensisäisesti 5 päivän ajan nosti mahanesteen pH:ta (Adrews ym. 2006), lisäksi haavaumien määrä väheni, mutta vakavuus ei muuttunut. Näitten tutkimusten perusteella laskimoon annosteltu omepratsoli saattaisi toimia myös aikuisella naudalla. Suomessa ei ole tällä hetkellä tuotantoeläimille hyväksyttyä injektiovalmistetta omepratsolista.

    Molempien Suomessa myyntiluvallisten hevoselle rekisteröityjen omepratsolivalmisteiden pakkausselosteessa todetaan, ettei valmistetta saa käyttää tammoille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi. Todennäköisesti taustalla on se, ettei maidon osalta ole tehty jäämätutkimuksia. Tämän kiellon perusteella lienee kuitenkin oikeutettua kysyä, miksi valmistetta saisi käyttää maitoa elintarvikkeeksi tuottavalle lypsylehmälle.

    Lain mukaan eläimen lääkehoidon on oltava eläinlääketieteellisesti tai eläinten hyvinvoinnin kannalta perusteltua (MMMa 17/2014, liite 2, luku 1, kohta 1). Tämän kohdan äärellä herää kysymys, toteutuuko tämä säädöskohta, jos omepratsolin suun kautta annostelun toimivuudesta aikuisella naudalla ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Kaskadisäädösten mukaan omepratsolivalmistetta voidaan käyttää naudalle, koska sillä on teurasvaroaika hevoselle (MMMa 17/2014, liite 2, luku 2). Eläinlääkäri voi käyttää lääkkeitä kaskadisäännösten mukaan omalla vastuullaan. Maidon varoajan on oltava kaskadikäytön vuoksi vähintään 7 vrk, lihan 28 vrk. Voidaan siis todeta, ettei tutkimusnäyttöä omepratsolin tehosta naudan juoksutusmahahaavan hoidossa ole. Yleisesti ottaen on hyvä pitää mielessä, että mahansuojalääkkeet ovat osa juoksutusmahahaavan hoitoa, eivät ainoa hoito. Mikä merkitys pH:n nousulla ylipäätään on haavauman paranemisessa? Näissä tutkimuksissa ei mainittu varsinaisia haittoja käytetyillä omepratsolilääkityksillä. Suomessa pitkät varoajat voidaan ajatella mahdolliseksi haitaksi, samoin lääkityksen korkeahkot kustannukset etenkin, jos hoidetaan aikuista nautaa.

    Eläinlääkäri Heidi Kyösti, 

    Lehmälääkärit.com

    Lähteet:

    Ahmed AF, Constable PD, Misk NA. J Vet Med A Physiol Pathol Clin Med. 2005 Jun;52(5):238-43.
    Effect of orally administered omeprazole on abomasal luminal pH in dairy calves fed milk replacer.
    Adrews FM, Frank N, Sommardahl CS, Buchanan BR, Elliot SB, Allen Va. J Vet Intern Med 2006 Sep-Oct; 20(5):1202-6. Effects of intravenously administered omeprazole on gastric juice pH and gastric ulcer scores in adult horses.
    Fox MT, Uche UE, Vaillant C, Ganabadi S, Calam J. Vet Parasitol. 2002 May 10;105(4):285-301. Effects of Ostertagia ostertagi and omeprazole treatment on feed intake and gastrin-related responses in the calf.
    Marmulak T, Stanley S, Kass PH, Wiebe V, McKemie D, Pusterla N. Journal of Veterinary and Therapeutics. July 2010;33(4):371-375. Pharmakokinetics of intrarectal omeprazole in alpacas.
    Poulsen KP, Smith GW, Davis JL, Papich MG. Journal of Veterinary and Therapeutics. 2005 December;28(6):539-543. Pharmacokinetics of oral omeprazole in llamas.

    Lue lisää
  • Terveydenhuoltoeläinlääkärin rooli tilalla
    11/12/2020 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Lehmälääkärit tekevät yhteistyötä

    Tiloilla tehtävä terveydenhuoltotyö on sopiva yhteistyön paikka tilan terveydenhuoltoeläinlääkärin ja hoitavan eläinlääkärin kesken. Kiireetön yhteiskäynti on tehokas tapa keskustella porukalla maitotilayrittäjän ja mahdollisten työntekijöiden kanssa niin käytännön tekemisistä kuin tulevaisuuden tavoitteista. 


    Lehmälääkäreiden rooli on terveydenhuoltotyö ja teemme arjessa yhteistyötä kunnaneläinlääkäreiden sekä yksityisten hoitavien eläinlääkäreiden kanssa. Tilakäyntien lisäksi pidämme yhteyttä erilaisilla viestimillä ja nykyään myös etäpalavereilla. Ongelmatilanteissa teemme yhteistyötä myös eri asiantuntijaeläinlääkäreiden, kuten ETT:n, Ruokaviraston ja teurastamoiden, sekä meijereiden asiantuntijoiden kanssa.

    Mitä maitotilayrittäjät yhteistyöstä sanovat?

    Pieni kysely pitkäaikaisille asiakkaille tuotti kannustavia kommentteja ja termin ”kahden tai kolmen eläinlääkärin taktiikka”.

    ”Tilasokeus ei uhkaa niin helposti kuin yhden eläinlääkärin käydessä tilalla”.

    ”Työnjako sujuu mielestäni luontevammin, sillä pari kertaa vuodessa käyvän eläinlääkärin aika voidaan hyödyntää paremmin seurantaan ja tulevaisuuteen suuntaaviin toimenpide-ehdotuksiin”



    ”Hyvien ja tehokkaiden toimintamallien levittäminen terveydenhuollossa eläinlääkärien keskuudessa tehokkaampaa, kun useampi eläinlääkäri ajattelee tilan asioita omalta kannaltaan”



    ”Kolmen eläinlääkärin taktiikka, mikä sujuu nyt todella hyvin. TH-ell tekee vuosittaisen käynnin, missä päästään keskustelemaan asioista suuremmalla skaalalla.  Kokemusta, eri silmät, välillä tarvitaan vahvistusta omille näkemyksille. Paljon keskustelua. Toinen yksityinen tekee kuukausikäynnit. Molemmat on pitkäaikaisia luottamukseen perustuvia suhteita. Molemminpuolinen luottamus on hyvin tärkeää. Akuutit hoitaa kunnaneläinlääkäri. Hänenkin kanssaan kaikki toimii erittäin hyvin. Eli kolmen lääkärin taktiikka, kokemus, luottamus ja keskustelut.”



    Entä mitä eläinlääkärit kokevat?

    Tuotantoeläinlääkäripäivillä koottiin osallistujien kommentteja siitä, millaista yhteistyötä haluttaisiin tehdä. Eniten mainintoja sai erilaisten ongelmatilanteiden selvittely niin yhteisillä tilakäynneillä kuin keskusteluapu ja etäpalaverit. Myös leikkausten tekeminen yhdessä koettiin hyödylliseksi. Monet halusivat keskustella hoitokäytännöistä, tarttuvien tautien ongelmista, vasikoista, utareterveydestä ja eläinsuojelusta. Yhteistyön pitäisi olla rakentavaa ja kaikkien osaamista hyödyntävää sekä avointa ja tavoitteellista. Myös motivaatioon haettiin voimaa yhteistyöstä. Roolituksen pitäisi olla selvä myös tuottajalle ja työnjako ja vastuualueiden selkeät. Sujuvan yhteistyön onnistumiseen tarvitaan yhteinen päämäärä, kommunikaatiota, avoimuutta, luottamusta, aikaa ja motivaatiota.



    Lupaus Lehmälääkäreiltä

    Luottamuksen rakentaminen on pitkäjänteinen prosessi. Jokainen asiakas on erilainen ja yhteistyö on eri tiimeissä erilaista. Terveydenhuoltotyössä autamme asiakkaita saavuttamaan heidän omia tavoitteitaan. Kuuntelemalla tiimin kaikkia osapuolia ja keskustelemalla yhteisesti kaikkien kanssa tavoitteet kirkastuvat. Palaverin päättyessä tiedämme, millaisella suunnitelmalla edetään. Luottamuksen sinetöi vaitiolovelvollisuus.



    Tukea, terveyttä ja tuottavuutta tiloille.

    Lehmälääkärit.com

    Lue lisää
  • Tilatiimi toimii tilan hyväksi
    13/11/2020 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Eläinlääkäriyhteistyöllä utaretulehdukset kuriin ja tuotos kasvuun


    Jenni Uusitalolla ja hänen miehellään on Haapavedellä kahden robotin lypsytila, jossa on 125 lehmää ja 63 hiehoa. 

    Vuonna 2019 tilalla esiintyi paljon halvauksia ja utaretulehduksia, eikä tuotos ollut paras mahdollinen. 

    Apuna toimi kunnaneläinlääkäri Elli Tuominen, joka ehdotti Lehmälääkärit.comia mukaan tiimiin.


    – Huomasimme ongelmat, mutta minun tietotaidollani en löytänyt työkaluja niiden korjaamiseen. 

    Tilalla kyllä tehtiin asiat hyvin, mutta jostain syystä tilanne ei parantunut. 

    Pyysin avuksi Lehmälääkärit.comin Heidi Hiitiön, sillä tiesin, että lehmälääkäreillä on paljon osaamista ja laaja

    yhteistyöverkosto, Tuominen kertoo.


    Konkreettiset kehitysehdotukset auttoivat eteenpäin

    Tilan väki, Tuominen, Lehmälääkärit.com ja ruokintasuunnittelija toimivat tiiminä ongelmien selvittämiseksi.
    Lehmälääkärit.com antoi selkeän listan kehitysehdotuksia, joita lähdettiin korjaamaan asia kerrallaan. 

    Muutoksia tehtiin muun muassa sorkkahoitoon, ruokintasuunnitelmaan, umpiosaston tilaratkaisuun sekä lypsyrobotin asetuksiin.

    – Oli hyvä saada konkreettisia neuvoja siihen, mitä pitää tehdä toisin. 

    Osa listan asioista oli nopeasti tehty, osa oli pitkän tähtäimen töitä. 

    Tärkeintä oli, että saimme ymmärryksen kokonaiskuvasta, Uusitalo kertoo.

    Myös kunnaneläinlääkärille kokemus oli avartava.

    – Työn aikana kirkastui, että naudan hyvinvointi ja tuotos koostuu monesta palasesta, jotka liittyvät toisiinsa. 

    Toivon, että muillakin tiloilla ymmärrettäisiin ottaa vastaan ulkopuolista apua. 

    Lehmälääkärit myös tuovat näkemystä nautojen terveydestä koko Suomen alueelta, Tuominen sanoo.

    Eläinlääkäriyhteistyöstä on hyötyä kaikille osapuolille

    Muutosten ansiosta päivämaidot nousivat nopeasti viidellä kilolla. 

    Myös vuosituotos nousi alle 10 000 kg:sta 11 000 kg:aan.
    Nykyään utaretulehduksia ja halvaantumisia esiintyy vain murto-osa aiemmasta.

    – Olen todella tyytyväinen työmme tuloksiin. Oma työni on helpottunut ja tulokset näkyvät maitotilissäkin, Uusitalo kertoo.

    Uusitalon ja Tuomisen mukaan Lehmälääkärit.com antoi uudenlaista ammattitaitoa ja lisäsi kaikkien tiimiläisten tietämystä.
    Eläinlääkäriyhteistyö koettiin toimivaksi ratkaisuksi.

    – Eläinlääkärinä ajattelen aina asiakkaiden parasta. Jos ulkopuolinen apu on tarpeen, suosittelen sitä. 

    Kunnaneläinlääkäri ja Lehmälääkärit.com eivät sulje toisiaan pois, vaan täydennämme toisiamme. 

    Siitä hyötyvät kaikki osapuolet, Tuominen sanoo.

    Lue lisää
  • Utaretulehdusnäytteiden tulkintaohje
    22/10/2020 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    CT-ARVOT NYT NASEVASSA PCR-TULKINNAN AVUKSI – ANTEEKSI KUINKA?

    Otetaan haaste vastaan ja kokeillaanpa avata teille mikä on CT-arvo, miten sitä tulkita ja mitä hyötyä siitä sinulle on?

    Lue lisää
  • Tilatiimi nautojen terveydenhuollossa
    16/10/2020 - Lehmälääkärit.com 0 Kommentit
    Eläinlääkärin uusi rooli? - Tilatiimin jäsen.

    Konsultti, psykologi, ekonomi, kapean alan asiantuntija,

    kaiken osaaja, velho kristallipallo takakontissa. Vai onko se edelleen
    kuitenkin eläinlääkäri? Eläinlääkärin ammattitaidon ydin on sairauksien ennaltaehkäisyssä,
    diagnosoimisessa ja parantamisessa. Tämän lisäksi se on myös kommunikointia
    eläinten ja vielä enemmän ihmisten kanssa. Taitoa auttaa heitä muuttamaan
    asioita, parantamaan eläinten hyvinvointia. Itseasiassa ammatin ydin ei ole
    muuttunut. Mutta asiakkaat ovat muuttuneet. Nyt asiakas on lehmän sijaan
    tilakokonaisuus ja sen hoitamiseen tarvitaan useampaa osaajaa, tiimiytymistä.
    Yksin kaiken tekeminen ei enää ole in.

    Lue lisää
  • 29/07/2020 0 Kommentit
    MYYTINMURTAJAT OSA 1: B-VITAMIINI-INJEKTIOT NAUTOJEN HOIDOSSA

    Lypsylehmän sairastaessa yksi yleisimmistä oireista on ruokahalun heikkeneminen. Se havaitaan nykyään helposti märehtimistä mittaavilla apuvälineillä, robotin tai rehukioskin tilastoja katsomalla tai itse lehmää tarkkailemalla. Vähentynyt ruokahalu ja siitä seuraava energianpuute myös vaikuttaa paljon lehmän paranemisennusteeseen. Tästä syystä on luonnollista, että ruokahalua parantavat ja lehmän terveyttä edistävät valmisteet herättävät kiinnostusta. Suomen markkinoilla on jo pitkään ollut varoajaton useita eri B-vitamiineja sisältävä valmiste, jota käytetään yleisesti sairaan lehmän tukihoitona ja ruokahaluttomuuden hoidossa. Valmiste on edullinen ja helppo annostella esimerkiksi halvaus- tai asetonitautihoidon yhteydessä. Se on myös helppo lääke annettavaksi ”kaiken varalta” tukemaan lehmän yleistä terveyttä, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Kysymys kuuluukin, onko valmiste tehokas ja onko siitä hyötyä vai haittaa?


    B-vitamiinivalmisteiden tehosta naudan hoidossa on olemassa tieteellistä näyttöä. Tutkituimpia yhdisteitä ovat tiamiini ja B12-vitamiini (syanokobalamiini). Tiamiini annosteltuna suonensisäisesti on tehokas ja tärkeä hoito akuutin happaman pötsin hoidossa, ja tähän on Suomessa saatavana valmiste (Neuramin) joka korvaa tiamiinin määrää elimistössä pötsin toiminnan häiriintyessä. Akuutissa hapanpötsissä tiaminaasi-entsyymiä muodostuu pötsissä liikaa, ja entsyymi pilkkoo pötsin valmistaman tiamiinin siten, ettei sitä riitä lehmän tarpeisiin. Muodostuu siis akuutti puutos, jonka tuloksena on aivokuoren kuoliotauti (CCN), ja joka vaatii hoitoa. Tiamiinia annostellaan hoidossa 10 mg/kg 2-3 krt vuorokaudessa, eli aikuiselle eläimelle noin 2,5 pullollista per hoitokerta. Valmiste on kuitenkin kallis ja yhden lehmän kerta-annos maksaa useita kymmeniä euroja. B-vitamiinivalmisteiden tehokkuutta piilevien pötsihäiriöiden yhteydessä ei ole tutkittu, mutta kanadalaisen ohjeen mukaan silloinkin tiamiinin annostus olisi useita grammoja / eläin. Jos artikkelin aiheena olevalla B-vitamiinivalmisteella halutaan hoitaa tiaminiininpuutosta 600 kilon eläimellä, hoitoannos on 15 pulloa.


    Jos lehmä sairastuu ketoosiin eli asetonitautiin, ruokahaluttomuus ei johdu pötsin toiminnan häiriöstä vaan veren ketoaineiden noususta. Tiamiininpuutteesta ei silloin ole siis kyse. B12-vitamiinia on tutkittu runsaasti liittyen lehmän energianpuutteeseen, ja osassa tutkimuksia on saatu tuloksia siitä, että B12-vitamiinilisäys injektiona parantaisi tuotosta ja ennustetta ketoosiin sairastuneilla eläimillä. Osassa tutkimuksista yhteyttä ei ole kuitenkaan löydetty. Periaatteena taustalla on, että B12 tehostaa glukoneogeneesiä eli rasvojen pilkkomista glukoosiksi, edesauttaa rasvamaksan ehkäisemistä ja auttaa eläintä parantumaan, mikäli sille on jo kehittynyt rasvamaksa. Maailmalla tähän käytetään lääkevalmisteita joissa vitamiinien määrät ja eräät muut ainesosat lääkkeessä (etenkin butafosfaani) ovat osoittautuneet jossain määrin tehokkaaksi ketoosin hoidossa, etenkin jos kyseessä on energianpuutteesta kehittynyt ketoosi, ei rasvamaksan ja insuliiniresistenssin tuloksena kehittynyt ketoosi. Ensimmäisten laktaatiopäivien aikana lihaksensisäisesti annosteltu B-vitamiini ja butafosfaani vähentävät myös erään tutkimuksen mukaan ketoaineiden pitoisuuksia veressä. Tutkimuksissa käytetyt annokset B12-vitamiinille olivat väliltä 0,71 (vaikkakin tämä annos todettiin tehottomaksi) – 10 mg per eläin, ja kaikissa tutkimuksissa annokset toistettiin useaan kertaan.


    Suomessa käytettävän valmisteen annosohjeessa mainitaan aikuisen naudan annokseksi 20-40 ml valmistetta. Käytettäessä valmisteyhteenvedin maksimiannosta saadaan B12-vitamiinin kerta-annokseksi 0,2 mg ja tiamiinin kerta-annokseksi 160 mg. B12-vitamiinin saannin tulisi siis olla moninkertainen jotta päästäisiin edes tutkimuksissa saavutettuihin lukemiin. Lisäksi eniten tutkittua butafosfaania lääkkeessä ei ole ollenkaan. Muista lääkkeen sisältämistä B-ryhmän vitamiineista ei ole saatavilla tutkimusta eikä näin myöskään tehokkaita annoksia. Vaikuttavien aineiden osalta lääkkeessä on siis perää, mutta valmiste on kaikilla mittareilla katsottuna liian laimeaa tarjotakseen minkäänlaista tutkimuksissa todettua hyötyä. Jos halutaan antaa B12-vitamiinia ruokahalunsa menettäneen eläimen tukihoitoon, suomalaista valmistetta tulee annostella hieman yli 6 pulloa (annos laskettu ulkomailla ja tutkimuksissa käytetyn lääkkeen ohjeilla) / eläin. Ruokahaluttoman eläimen hoidossa on ensisijaisesti kyse kahdesta asiasta: pötsin tasapainon palauttamisesta ja ruokahaluttomuutta aiheuttavan sairauden hoitamisesta. Vaikkakin injektoitavat valmisteet tuntuvat hyvältä vaihtoehdolta ”varmuuden vuoksi”, niiden teho – ja tässä tapauksessa tehottomuus – on varmistettava. Työnkuvaamme kuuluu kuitenkin eläinten hoito tieteeseen ja luotettaviin hoitomuotoihin perustuen.

    -Noora-


    Lähteet:
    Akins et al. Effects of cobalt supplementation and vitamin B12 injections on lactation performance and metabolism of Holstein dairy cows.Journal of Dairy Science 2013
    Beviplex – valmisteyhteenveto. Pharmaca Fennica Veterinaria 2020
    Duplessis M et al. Effects of intramuscular injections of folic acid, vitamin B12, or both, on lactational performance and energy status of multiparous dairy cows. Journal of Dairy Science 2017.
    Duplessis et al. Effects of folic acid and vitamin B12 supplementation on culling rate, diseases, and reproduction in commercial dairy herds. Journal of Dairy Science 2014
    Fürll et al. Effect of multiple intravenous injections of butaphosphan and cyanocobalamin on the metabolism of periparturient dairy cows. Journal of Dairy Science 2010
    Gordon et al. 2012. Effects of a combination butaphosphan and cyanocobalamin product and insulin on ketosis resolution and milk production.
    Nuber et al. Effects of butafosfan with or without cyanocobalamin on the metabolism of early lactating cows with subclinical ketosis. 2016.
    Pyörälä, Satu. Nautojen sairaudet 2015.
    Weerathilake et al. Added dietary cobalt or vitamin B12, or injecting vitamin B12 does not improve performance or indicators of ketosis in pre- and post-partum Holstein-Friesian dairy cows. Animal 2019.

    Lue lisää
  • Lehmiä navetassa
    25/03/2020 0 Kommentit
    LOISTETTA LEHMILLE – NAVETAN VALAISTUKSEN OPTIMOINTI

    Navetan valaistuksella on suuri vaikutus lehmien hyvinvointiin ja tuotokseen. Jos nauta saa päiväsaikaan 200 luksia silmän verkkokalvoille, melatoniinin erittyminen aivojen käpyrauhasesta vähenee ja naudan aktiivisuus kasvaa. Tällöin lehmä myös syö enemmän karkearehua. Lisäksi melatoniinin väheneminen elimistössä aktivoi IGF-1-kasvuhormoonin tuotannon, joka lisää lehmän maidontuotantoa. Yöllä sitä vastoin melatoniinin määrää naudan elimistössä halutaan lisätä ja valon tulee olla himmeämpää. Häiriötön valo yöaikaan antaa lehmälle mahdollisuuden levätä – lepo edistää munasolujen kypsymistä sekä vapautumista ja siten hedelmällisyyttä. 


    Eläinsuojelulain (4.4.1996/247) ja eläinsuojeluasetuksen (7.6.1996/396) mukaan eläimen pitopaikan valaistuksen tulee olla riittävä eläimen fysiologisten- ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen sekä eläimen hyvinvoinnin tarkastamiseen ja hoitotoimenpiteiden suorittamiseen. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (405/2017) on myös säädetty valaistuksen vähimmäisvoimakkuuksista:


    Taulukko 9. Lypsykarjarakennusten eläin- ja lypsyosastojen valaistuksen vähimmäisvoimakkuus (MMM 405/2017)


    Kohde: Lux[Lx]

    Eläintilan yleisvalaistus: 150 1)

    Lypsyasema ja -robotti: 250 2)
    Nuoren karjan tila: 100 1)

    1) 2 metrin korkeudella
    2) utarekorkeudella


    Valaistusohjelmat
    Valaistusohjelmalla määritellään valoisan ajan pituus vuorokaudessa. Lypsylehmillä käytettäviä valaistusohjelmia on kaksi; pitkänpäivän valaistus ja lyhyenpäivän valaistus.


    1) Pitkänpäivän valaistus: 16 tuntia päivävalaistus ja 8 tuntia yövalaistus.
    Pitkänpäivän valaistus sopii erityisesti lypsylehmille, vasikoille ja nuorkarjalle. Pitkän päivän valaistuksen on todettu parantavan sekä nuorkarjan kasvua että lypsylehmien syöntikykyä. Pitkänpäivän valaistus lisää kasvavien hiehojen päiväkasvua jopa 10 %. Lisäksi pitkänpäivän valaistus edistää hiehoilla utarekudoksen kehitystä ja ensikkokauden maitotuotosta. Lypsylehmillä pitkänpäivän valaistuksen positiiviset vaikutukset näkyvät maitotuotoksessa. Pitkänpäivän valaistuksessa eli 16 tuntia valoisassa viettävien lehmien maitotuotos voi olla jopa 5-15% korkeampi verrattuna alle 13,5 tuntia valoisassa viettävien lehmien tuotokseen. Päivätuotoksena tämä tarkoittaa 2 kg enemmän maitoa verrattuna luonnonvalossa oleviin lehmiin. Liiallisella valaistuksella voi saada kuitenkin hallaa aikaan, sillä lehmällä täytyy myös olla mahdollisuus levätä hämärässä. Valon lisäämisen positiiviset vaikutukset häviävätkin, jos lehmä on yli 16 tuntia valoisassa ympäristössä. Lisäksi yli 16 tunnin valoisa jakso voi vaikuttaa negatiivisesti lehmän hedelmällisyyteen.


    2) Lyhyenpäivän valaistus: 8 tuntia päivävalaistus ja 16 tuntia yövalaistus.
    Lyhyenpäivän valaistus sopii erityisesti umpilehmille ja lopputiineille hiehoille. Lyhyenpäivän valaistuksessa olevat umpilehmät syövät noin 12% enemmän kuiva-ainetta poikimisen jälkeen verrattuna pitkänpäivän valaistuksessa oleviin umpilehmiin. Lisäksi seuraavan lypsykauden päivämaitotuotos on suurempi (jopa 3,08 kg) lyhyen päivän valaistuksessa olevilla umpilehmillä.



    Valaistuksen voimakkuus
    Navetan päivävalaistukseksi suositellaan lehmän silmän korkeudella yli 200 luksia, joka lisää lehmän aktiivisuutta ja karkearehun syöntiä. Robotilla ja hoitokarsinassa valo voi olla voimakkaampaakin (>250 luksia), jotta lypsykoneen huolto ja hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta. Lehmät kulkevat mielellään kohti valoa, joten voimakkaampi valo myös ruokintapöydällä voi houkutella lehmiä syömään. Osastointi helpottaa valaistusohjelmien suunnittelua ja toteutusta, jotta eri eläinryhmille voidaan mahdollistaa paras valaistusrytmi. Varsinkin kevät- ja kesäaikaan kannattaa hyödyntää luonnonvaloa mahdollisimman paljon, sillä luonnonvalo on hämärässäkin tehokkaampaa (jopa 1000 luksia) verrattuna keinovaloon. 


    Yövalaistukseksi suositellaan alle 50 luksia lehmän silmän korkeudella, sillä tällöin lehmä tunnistaa päivän ja yön eron. Yöllä valaistus voi olla sävyltään punainen, joka ei stimuloi aivoja. Lehmien ja ihmisten on kuitenkin helppo nähdä punaisessa yövalaistuksessa – näin ollen muita valoja ei välttämättä tarvitse sytyttää, jos menet yöllä navettaan. Robotilla ja ruokintapöydällä voi kuitenkin olla kirkkaampi valo koko yön – tällöin lehmät kiertävät lypsyllä ja syömässä myös yöllä halutessaan. Huomiota täytyy kuitenkin kiinnittää siihen, ettei ruokintapöydälle tai robotin ympäristöön kehity heijastuksia tai varjoja.


    Huomioitavaa valaistuksen toteutuksessa

    Lehmällä vie aikaa tottua kaikenlaisiin muutoksiin elämässään, myös valaistuksen muutokseen. Uuden valaistusohjelman vaikutukset alkavat näkyä lehmän käytöksessä ja tuotoksessa kolmen- neljän viikon päästä valaistuksen muutoksesta. Valaistuksen muutosta suunniteltaessa on hyvä miettiä eläinten ryhmittelyä – pystytäänkö eläimet ryhmittelemään niin, että kullekin eläinryhmälle voidaan säätää optimaalinen valaistus. Katonrajassa loistavien lamppujen valon voimakkuus vähenee kohti lattiapintaa. Siksi valaistuksen voimakkuus tulee säätää oikeaksi juuri lehmän silmän korkeudelle. Valon tulee myös jakautua tasaisesti ruokintapöydälle, käytäville ja makuuparsiin. Valaisimia asennettaessa kannattaa katsoa navettaa lehmän silmin. Tuleeko johonkin varjoja tai heijastuksia? Lehmät pelkäävät näitä, joten heijastukset ja varjot robotilla tai ruokintapöydällä voivat aiheuttaa ongelmia lehmien kierrossa. Valaistus tuleekin säätä niin, ettei varjoja tai heijastuksia muodostu. 


    Ajastimien käyttö valaisimissa helpottaa valojaksojen säätelyä. Lisäksi ne mahdollistavat valaisimien kytkeytymisen päälle noin puoli tuntia ennen aamunavetan aloittamista. Tänä aikana lehmät ovat saavuttaneet päivärytmin ja kiimaiset lehmät on helppo havaita aamunavettaan mentäessä.
    Navetan puhtauteen kannattaa myös panostaa – puhtaat pinnat heijastavat valoa paremmin, jolloin keinovalojen hyöty on suurempi. Likaisten lamppujen läpi ei pääse valo ja ne ovat lisäksi paloturvallisuusriski. Navetan valaisimet kannattaakin puhdistaa vähintään kaksi kertaa vuodessa.


    Täällä meillä pimeässä Pohjolassa pitkä talvikausi ja luonnonvalon vähyys aiheuttavat haasteita riittävän valaistuksen järjestämiseen talvikuukausina. Onneksi nykyaikana markkinoilla olevat pitkäikäiset led-valot mahdollistavat energiatehokkaan ja laadukkaan valaistuksen myös talvisaikaan. Led-valojen hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös eri valaistusohjelmien ohjelmoinnin ja säätelyn helppous. Led-valojen ohjausjärjestelmän ansiosta valaistusta voidaan säädellä eri osastoille sopivaksi joko digitaalisesti kelloon perustuvalla rytmityksellä, manuaalisesti tai liiketunnistimen ja jopa luonnonvalon mukaan. Kesällä, kun valoa on yllin kyllin, ei keinovaloja niin kipeästi tarvita ja led-valotkin voidaan säätää pienemmälle teholle. 


    Aurinkoa, kesää ja kärpäsiä siis odotellessa.
    Anri

    Lähteet

    Dahl, G.E. 2003. Photoperiod Management of Dairy Cattle for Performance and Health. Advances in Dairy Technology, 15, 347.
    Eläinsuojeluasetus (7.6.1996/396) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/199603...
    Eläinsuojelulaki (4.4.1996/247) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/199602...
    Hakanpää, S. 2019. Led-valaistukseen siirtyminen Seppälän lypsykarjatilalla. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö.
    Lautiainen, J. ja Lotvone, H. 2016. Led-valaistuksella valoa navettaan. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö.
    Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista (405/2017) https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170405?...
    Nolan, D., Amaral-Phillips, D, Bewley, J. The Effects of Lighting Manipulation on Dairy Cattle Management. https://afs.ca.uky.edu/dairy/effects-lighting-mani...
    Roy, A.K., Singh, M., Kumar, P., Kumas, B.S.B. 2016. Effect of extended photoperiod during winter on growth and onset of puberty in Murrah buffalo heifers. Veterinary World, 9, 216-221.
    Taavila, M. 2019. Energiatehokasta valaistusta navettaan – valaistus eläinten ehdoilla. https://www.koneviesti.fi/rakentaminen-energia/art...

    Lue lisää
  • Vasikka navetassa
    09/03/2020 0 Kommentit
    TERNIMAITO – TUHTI TERVEYSJUOMA VASIKOILLE

    Yskiviä vasikoita, likaisia takapuolia, päiväkasvuissa parantamisen varaa?
    Vasikat saattavat kärsiä ternimaidosta saatavien vasta-aineiden puutoksesta (failure of passive transfer), joka vaikuttaa niiden terveyteen ja tuotokseen vielä pitkään vasikkaiän jälkeenkin. Panostus poikimahetkeen ja ternimaidon juottorutiineihin onkin panostusta tuottaviin tulevaisuuden lypsylehmiin!
    Miksi vasikka tarvitsee ternimaitoa?


    Lehmän kohdussa kasvavan vasikan ja emän verenkierto on erotettu toisistaan istukan avulla, joka estää suurikokoisten vasta-aine molekyylien siirtymisen emän verenkierrosta syntymättömälle vasikalle. Vasikka siis syntyy vailla minkäänlaista suojaa sen ympäristössä vaaniville taudinaiheuttajille. Emän ternimaidossa olevat vasta-aineet ovatkin vastasyntyneen vasikan ainoa toivo ympäristön taudinaiheuttajilta suojautumiseksi. Vasta-aineet eli immunoglobuliinit, ovat tärkeä osa elimistön puolustusjärjestelmää. Rajusti yksinkertaistettuna niiden tehtävä on tunnistaa elimistölle vieraita aineita (antigeeneja), jotka aktivoivat elimistön puolustusjärjestelmän. Näitä aineita esiintyy esim. virusten ja bakteerien pintarakenteissa. Lisäksi ternimaidossa on liuta muita aineita, jotka mm. muokkaavat vasikan immuunivasteita (valkosolut), stimuloivat vastasyntyneen ruuansulatuskanavan kypsymistä ja toimintaa, suojaavat vasta-aineita tuhoutumiselta vasikan suolistossa sekä kiinnittyvät suolistossa taudinaiheuttajien sitoutumispaikkaan. Ternimaidossa on myös runsaasti energiaa vastasyntyneen kehon lämmönsäätelyyn.


    Vasikan oman vasta-ainetuotannon kehittäminen riittävälle tasolle lähtötasosta, joka oli se pyöreä nolla, kestää 3-4 viikkoa! Hyvälaatuisen ternimaidon onkin todettu olevan vasikan eloonjäämisen ja terveenä pysymisen kannalta tärkein tekijä. Mikäli vasikka saa ternimaidosta tarpeeksi vasta-aineita, on sillä pienempi riski sairastua tai kuolla vieroituksen jälkeen ja sen päiväkasvu on parempi verrattuna liian vähän vasta-aineita saaneisiin vasikoihin. Lisäksi tarpeeksi vasta-aineita saaneilla vasikoilla poikimaikä saavutetaan aikaisemmin sekä päästään parempiin maitotuotoksiin eläimen ensimmäisellä ja toisella lypsykaudella. Siitä huolimatta 15,6 % tutkituista vasikoista ei ollut saanut tarpeeksi vasta-aineita amerikkalaisessa tutkimuksessa. Suomessa tilanne ei ole sen parempi viime vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan. Lypsykarjatiloilla alle 11 päivän ikäisten vasikoitten vastustuskyky oli puutteellinen 29 %:lla vasikoista ja vasikkakasvattamoissa tutkituista 17 vrk:n ikäisistä vasikoista noin puolella vastustuskyky oli puutteellinen.


    Tarpeeksi laadukasta ternimaitoa mahdollisimman pian
    Jotta vasta-aineet päätyvät vasikan elimistöön, täytyy sen saada tarpeeksi laadukasta ternimaitoa riittävän pian syntymän jälkeen. Ternimaidon vasta-aineet imeytyvät vasikan ohutsuolesta vain 24 tuntia syntymästä ja sinäkin aikana niiden imeytyminen suolistosta vähenee tunti tunnilta. Nopeus on siis valttia – paras vasta-aine pitoisuus vasikan elimistössä saavutetaan, jos vasikka juotetaan syntymän jälkeen yhden – kahden tunnin sisään!


    Kuva 1. Vasta-aineiden (immunoglobuliinit) imeytyminen vasikan elimistöön syntymän jälkeen. Vasta-aineet imeytyvät vasikan suolistosta ensimmäisten 24 tunnin aikana syntymän jälkeen, mutta imeytyminen heikkenee tunti tunnilta. Kuusi tuntia syntymän jälkeen vain 10% vasta-aineista imeytyy vasikan elimistöön. Lähde: http://www.thedairysite.com/articles/1729/colostrum-for-the-dairy-calf/.
    Perinteisesti on ajateltu hyväksyttävän vasta-aineiden määrän vasikan verenkierrossa olevan saavutettu, jos vasikka pian syntymän jälkeen saa 150 – 200 g ternimaidon vasta-aineita. Nykyinen suositus on taata vasikalle vähintään 250-300 g ternimaidon vasta-aineita heti syntymän jälkeen. Ternimaidon laatu ja vasikalle juotettu määrä vaikuttavat imeytyvien vasta-aineiden määrään. Ternimaidon laatu eli sen sisältämä vasta-aineiden määrä vaihtelee rajusti lehmien välillä. Laadukkaassa ternimaidossa on vasta-aineita vähintään 50 g/l (Brix-arvo 22%). Mitä huonompi laatuista ternimaito on, sitä enemmän sitä tulee vasikalle juottaa. Ternimaidon juottotapaan kannattaa myös kiinnittää huomiota – emästä imetyn ternimaidon määrästä ei voida mennä takuuseen ja tuttiämpäristä vasikat juovat vain keskimäärin 2,2 litraa (vaihteluväli 1-4 l) kerralla. Riippuen ternimaidon laadusta, tämä määrä ei välttämättä riitä takaamaan vasta-aineiden riittävää pitoisuutta vasikan elimistössä.


    Käytännön toimet vasikoiden hyvän vastustuskyvyn takaamiseksi
    Vasikan ensimmäiset elintunnit ovat kilpajuoksua vastustuskyvyn saavuttamisen ja taudinaiheuttajien välillä. Taudinaiheuttajat sitoutuvat vasikan suolistossa vasta-aineiden imeytymiskohtiin estäen näin ternimaidon vasta-aineitten imeytymistä. Lisäksi ternimaidon vasta-aineet myös sitoutuvat itse taudinaiheuttajiin, jolloin niiden imeytyminen verenkiertoon estyy. Likaisessa syntymäympäristössä taudinaiheuttajat vievät varmasti voiton. Puhdas, hyvin kuivitettu poikimakarsina sekä puhdas lehmä takaavat hyvän poikimahygienian ja tautipaine vasikalle on ympäristöstä pienempi. Valvotut poikimiset takaavat ternimaidon oikea-aikaisen lypsyn ja juoton vasikalle.
    Jotta ternimaidon laadusta voidaan mennä takuuseen, on sen vasta-ainepitoisuus mitattava. Tähän tarkoitukseen markkinoilla on olemassa Brix-refraktometri, jonka käyttö navetassa on nopeaa ja helppoa. Uutuutena on kehitelty myös digitaalinen ternimaitomittari. Muistathan että ternimaidon väri ei kerro laadusta mitään. Kellertävä väri on peräisin karotenoidista, punertava taas verisoluista. Paras ternimaidon laatu saadaan lypsämällä lehmä mahdollisimman pian poikimisen jälkeen. Ternimaidoksi voi kutsua vain ensimmäisen lypsyn maitoa.



    Kuva 2. Kuvassa on Godden ym. 2019 artikkelissa julkaistu koostekuva, miten ternimaidon pitoisuudet ja tärkeiden aineiden määrät muuttuvat lypsykertojen mukaan!


    Ternimaidon laatu tulee mitata, jotta tiedetään sen todellisuus. Tulokset kannattaa myös kirjata ylös, jotta kokonaisuuden perusteella voidaan reagoida mataliin Brix-arvoihin esim. umpilehmien ruokintaa muuttamalla. Tällaisessa tapauksessa ensimmäisenä kannattaa tarkistaa seleenin ja valkuaisen määrä, sillä näillä on vaikutusta ternimaidon laatuun. Muita ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat lehmän hellestressi, umpikauden pituus, lypsytapa (sekoittuuko ternimaitoon lypsyrobotin putkistoissa huuhteluvesiä?), maidon solupitoisuus, ternimaidon keruun ajankohta, ternimaidon määrä ensimmäisellä lypsykerralla sekä maidon valutus ennen lypsyä. Tilatasolla vähintään 90% lehmistä tulisi tuottaa laadukasta ternimaitoa (Brix% ≥22% = 50 g IgG/l). Hyvälaatuista ternimaitoa voi pakastaa ½ – 1 litran minigrip pusseihin tai kaupallisiin tutilla ja letkulla varustettuihin ternimaitopusseihin. ColoQuick-järjestelmä helpottaa suurella tilalla ternimaidon pakastusta. Ternimaidon sulatuksen pitää olla maltillista ja tapahtua vesihauteessa, jonka lämpötilan pitää pysyä alle 60 asteen etteivät vasta-aineet tuhoudu.


    Vasikalle juotettavan ternimaidon määrä tulee suhteuttaa ternimaidon laatuun, vaikka yleinen ohje on juottaa hyvälaatuista ternimaitoa 10-12% vasikan elopainosta. Tämä vastaa 3-4 litraa ternimaitoa holstein-rotuiselle vasikalle. Jotta vasikka saisi 250 g vasta-aineita, se tarvitsee n. 5 l ternimaitoa, jonka Brix on 22 % (vasta-aineita 50 g/l), n. 3 l ternimaitoa, jonka Brix on 26 % (vasta-aineita 85 g/l) tai n. 2 l ternimaitoa, jonka Brix on 30 % (vasta-aineita 125 g/l). Tämä annos tulee antaa vasikalle mahdollisimman pian syntymän jälkeen eli 1-2 tunnin kuluttua syntymästä. Jos vasikka ei jaksa juoda tarvitsemaansa ternimaitoannosta saadakseen riittävästi vasta-aineita heti syntymän jälkeen, tulee loput annoksesta juottaa vasikalle pian uudelleen, 3-6 tunnin kuluttua vasikan syntymästä. Jos vasikka ei jostain syystä kuitenkaan juo, varmistetaan riittävän ternimaidon saanti letkuttamalla (max. 4 litraa kerralla). Katso Youtube-kanavaltamme letkutusvideo! Markkinoilla olevat keinotekoiset ternimaidon korvikkeet eivät tuota yksinään vasikalle riittäviä vasta-ainepitoisuuksia, sillä niissä olevat vasta-ainemäärät vaihtelevat 0,5 g – 30 g välillä.


    Vasikan letkutusvideo!


    Taulukko 1: Taulukossa on kerrottu, mitä vasta-ainepitoisuutta mikäkin Brixin %-lukema vastaa (noin) ja minkä verran minimissään vasikka tarvitse saadakseen a) 250g ja b) 300g vasta-aineita. Tämä määrä ternimaitoa tulisi siis saada vasikkaan 1-2 tunnin kuluttua, mutta viimeistään 6 tunnin sisällä syntymästä!




    Vasikoiden suuri sairastuvuus joko hengitystietulehduksiin tai ripuliin sekä pieni päiväkasvu voivat olla merkki huonosta vastustuskyvystä ja vasta-aineiden puutoksesta. Tämän varmistamiseksi voi vasikoiden verestä mitata vasta-aineiden määrän mieluiten 48 tunnin ikäisiltä vasikoilta. Näytteet voidaan toimittaa joko laboratorioon (esim. Movet) tutkittavaksi tai tutkia optisella refraktometrillä jo tilalla tai eläinlääkärin vastaanotolla. Erinomainen vasikan veren vasta-ainepitoisuus on vähintään 25 g/l, joka vastaa seerumin proteiinien määrää 62 g/l. Mittaamalla säännöllisesti vasikoiden veren vasta-ainepitoisuuksia voidaan ennustaa vasikoiden riskiä sairastua joko yksilönä tai ryhmänä sekä optimoida ternimaidonjuotto-rutiineja vasikoiden terveyden takaamiseksi Seuraavassa taulukossa on esitetty, miten tuloksia voidaan tulkita (taulukko Godden ym. 2019).


    Taulukko 2. Vasikoiden vastustuskyvyn luokittelu tilatasolla perustuen alle 10 päivän ikäisten vasikoiden veren seerumista mitattujen vasta-aineiden ja seerumin totaaliproteiinien pitoisuuksiin (Godden ym. 2019).




    Ternimaito- ja vasikkaripuliasiaa sekä paljon muuta on tarjolla tulevana syksynä Ripuliretki Vasikkaripulit VEKS! 20.20 koulutuskiertueella.Kevään Ripuliretkikiertue on siirretty syksylle 2020. Paikkakunnat ja ajat ilmoitetaan myöhemmin.
    Anri, Heidi ja Virve

    Lähteet:
    Cabral R.G., Chapman C.E., Aragona K.M., Clark E., Lunak M., Erickson P.S 2016. Predicting colostrum quality from performance in the previous lactation and environmental changes. J. Dairy Sci. 99, 4048-4055.
    Godden S.M., Lombard J.E., Woolums A.R. 2019. Colostrum management for dairy calves. Vet. Clin. Food Anim. 35, 535–556.
    Godden S.M., Haines D.M., Hagman D. 2009. Improving passive transfer of immunoglobulins in calves. I: Dose effect of feeding a commercial colostrum replacer. J. Dairy Sci. 92, 1750–1757.
    Viitala, M. & Kananen, E. Ternimaidon laatu ja laatuun vaikuttavat tekijät itäsuomalaisilla lypsykarjatiloilla. Opinnäytetyö, 2015, Savonia-Ammattikorkeakoulu.
    Sandelin A. & Simojoki H. Vasikoiden sairastuvuuteen ja kuolleisuuten vaikuttavat tekijät, onko niihin ratkaisua? Eläinlääkäripäivät 2019 luentokokoelma.
    Tenhunen M., Sarjokari K., Kujala T., Utriainen M., Hovinen M., Norring M., Hartikainen K., Soveri T ja Seppä-Lassila L. Vasikoiden kasvatusolosuhteet, hoito ja terveys suurissa suomalaisissa lypsykarjapihatoissa. Suomen Eläinlääkärilehti 2015, 121, 6:311-319.


    The Dairy Site. Colostrum for the dairy calf. http://www.thedairysite.com/articles/1729/colostru...

    Lue lisää