Kryptosporidioosi, Mycoplasma bovis, salmonella, DD – tässä muutamia esimerkkejä Suomessa tavatuista tarttuvista, naudoilla esiintyvistä eläintaudeista. Euroopassa yleisesti esiintyvien tarttuvien eläintautien listaan voi lisätä esimerkiksi naudan tarttuvan rinotrakeiitin (IBR-tauti), naudan virusripulin (BVD) sekä paratuberkuloosin.

Tarttuvalla eläintaudilla tarkoitetaan sairautta tai infektiota, joka välittyy sairaalta eläimeltä terveelle joko kosketuksen välityksellä tai epäsuorasti. Joissain tapauksissa tarttuva eläintauti voi välittyä sairaalta eläimeltä myös ihmiseen. Kryptosporidioosi on tästä hyvänä esimerkkinä.

Bioturvallisuus on laaja käsite, jolla tarkoitetaan tarttuvien eläintautien leviämisen ennaltaehkäisyksi tehtäviä toimenpiteitä tilatasolla, alueellisesti, kansallisesti sekä kansainvälisesti. Tilatasolla bioturvallisuus ilmenee eläinten terveyttä uhkaavien riskien kartoittamisena sekä riskejä ennaltaehkäisevän tautivastustussuunnitelman laatimisena. Tavoitteena on ylläpitää ja parantaa eläinten terveyttä.

 

Bioturvallisuuden periaatteet

Tartuntatautien leviämisen ennaltaehkäisyn perusperiaate on pitää sairaat = tartuttavat eläimet erillään terveistä = taudille alttiista eläimistä. Suora kosketus tartuttavien ja taudille alttiiden eläinten välillä tulee katkaista, mutta huomioon on otettava myös epäsuorat taudin välittäjät kuten esimerkiksi vaatteet, työvälineet, eläinten kuljetusvälineet, karsinat jne. Taudin leviämisen kannalta riskejä muodostavat niin ulkoiset (esim. ostoeläimet, vierailijat, rehukuljetukset) kuin myös tilan sisäiset tekijät (esim. eläinryhmien siirtely, työjärjestys, puhtaus). Ulkoisia riskitekijöitä ennaltaehkäisemällä pyritään estämään taudin pääsy karjaan ja sisäisiä riskitekijöitä minimoimalla ennaltaehkäisemään taudin leviäminen karjan sisällä, eri eläinryhmien välillä.

Eläinten hyvän vastustuskyvyn ylläpito muun muassa laadukkaan ruokinnan, yleisen puhtauden ja desinfioinnin sekä tarvittaessa rokotusohjelmien avulla vähentää yleistä tautipainetta. Näin ollen taudille alttiita eläimiä on karjassa vähemmän. Valitettavasti usein toistuvat riskitoiminnot, kuten esimerkiksi useamman kerran vuodessa vasikoita välitykseen hakeva kuljetuskalusto ja -henkilöstö, ovat koko vuotta silmällä pitäen suuren riskin toimintoja tartuntatautien leviämisessä. Riski tarttuvan eläintaudin leviämiselle niin sanotusti ”puhtaaseen” karjaan on entistä suurempi, jos vierailijat eivät käytä tilan omia suojavaatteita. Suojavaatetuksen tarjoaminen jokaiselle navetan ovesta astuvalle vieraalle onkin yksi bioturvallisuuden tärkeimmistä perusteista.

 

Miksi bioturvallisuuteen kannattaa panostaa?

Suomi on pitkään ollut tarttuville eläintaudeille epäsuotuisa maa – meillä tarttuvia eläintauteja kontrolloidaan kansallisesti erittäin tehokkaasti ja tarkasti. Siitä johtuen muualla Euroopassa yleiset tartuntataudit, kuten IBR, on Suomesta kokonaan hävitetty.

Kasvava tilakoko altistaa myös suomalaiset nautakarjat tarttuville eläintaudeille. Vierailijoita käy suurissa karjoissa keskimäärin enemmän verrattuna pienempiin karjoihin. Taudin levitessä uuteen karjaan, on suuressa karjassa enemmän taudille alttiita eläimiä. Vastustuskyvyn puuttuessa eläimiltä uusi tauti myös leviää suuressa karjassa nopeammin, sillä suora ja epäsuora kosketus tartuttajan ja taudille alttiin eläimen välillä on todennäköisempää. Ostoeläimet ovat aina riski tartuntatautien leviämiselle, mutta suunnittelemalla huolellisesti uusien eläinten tuonti karjaan voidaan riskejä minimoida. Myös vierailu ulkomaisilla nautatiloilla edistää tartuntatautien leviämistä suomalaisiin karjoihin. Suositeltavaa onkin käyttää ulkomaisilla tiloilla vieraillessa vain vierailutilan omia suojavaatteita ja -kenkiä sekä välttää vierailua suomalaisilla nautatiloilla 48 tuntia reissulta paluun jälkeen.

Huolehtimalla bioturvallisuudesta ja ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä tartuntatautien välttämiseksi, saadaan luotua tehokas keino eläinten terveyden ylläpitämiseksi ja tuottavuuden takaamiseksi. Tartuntataudit aiheuttavat tuotoksen vähentymistä. Esimerkiksi oireettomana esiintyvä nautojen tarttuva rinotrakeiitti vähentää lehmän maitotuotosta keskimäärin 2.6 kg päivässä. Tartuntatauteja ennaltaehkäisemällä eläinten sairastuvuus vähenee ja siten myös lääkityskustannukset sekä tuotoksen menetys pienenevät. Bioturvallisuus-rutiinien luonti tilalle onkin osa kattavaa terveydenhuoltoa.

 

Bioturvallisuuden toteutus käytännössä

 

Olennainen osa bioturvallisuutta on estää asiattomien henkilöiden pääsy karjasuojaan sekä
tarjota vierailijoille suojavarustus ja käsien pesu ja desinfiointi mahdollisuus.
Kuva: http://www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/vet/facts/04-003.htm.

 

Kuten muissakin terveydenhuollon osa-alueissa, myös bioturvallisuudessa on tärkeässä roolissa rutiinien luonti ja toiminnan seuranta. Riskinhallintasuunnitelma auttaa jokapäiväisessä työssä vähentämään tilan ulkoisia ja sisäisiä uhkia tautien leviämiseksi. Jokainen voi omalla tilallaan vastustaa tartuntatauteja mm. tarjoamalla jokaiselle vierailijalle suojavaatteet – ja kengät, pyytämällä heitä pesemään kädet ennen karjasuojaan tuloa ja vierailun päätyttyä sekä karkottamalla lintuja ja jyrsijöitä navetasta. Nämä ovat esimerkkejä tilan ulkoisten tautiuhkien vastustuksesta. Tautien leviämisen välttämiseksi tilan eri eläinryhmien välillä, voi mm. eläinten hoidon aloittaa aina vasikoista, estää lemmikkieläinten pääsyn navettaan sekä eristää sairaan eläimen muista eläimistä.

Tieto tartuntataudeista lisääntyy jatkuvasti ja uusien tautien rantautumista Suomeen ei voida varmuudella poissulkea. Näin myös meidän eläinlääkärien täytyy kouluttautua, jotta osaamisemme bioturvallisuudesta ja tartuntatautien ennaltaehkäisystä olisi ajan tasalla. Tammikuussa kouluttauduimme bioturvallisuuteen ja tartuntatautien vastustukseen belgialaisen Jeroen Dewulfin pitämässä Biocheck.Nauta koulutuksessa. Biocheck.Nauta on nautatilojen tautivastustukseen keskittynyt käyntikokonaisuus, jossa kartoitetaan tilan ulkoisia ja sisäisiä riskejä tartuntatautien osalta. Riskikartoituksen perusteella pystymme luomaan tilakohtaisia riskinhallintasuunnitelmia tartuntatautien vastustamiseksi sekä edistämään eläinten terveyttä ja tuotosta.

 

Torjutaan tauteja yhdessä!
Anri

 

 

Lähteet:
Biosecurity in cattle production: from theory to practice and back. Jeroen Dewulf. Biocheck.Nauta-koulutus, 8.1.2020.
Nautojen sairaudet. Ruokavirasto. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/naudat/.
Raaperi, R., Orro, T., Viltrop, A. 2014. Epidemiology and control of bovine herpesvirus 1 infection in Europe. Vet. J. 201(3):249-256.
Statham. J.M., Randall, L.V., Archer, S.C. 2015. Reduction in daily milk yield associated with subclinical bovine herpesvirus 1 infection. Vet. Rec. 177(13):339.
Tarttuvien eläintautien torjunta Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriö. https://mmm.fi/elaimet-kasvit/tarttuvat-elaintaudit.