Umpilehmille jotain parempaa

Suunnitteletko uutta osastoa umpilehmille? Uutta tilaa poikimista odottaville, poikineille ja vastapoikineille? Hyvä kohde, monella olisi tarvetta päivittää navetassa juuri nämä tilat.

Entäs jos ei pysty?

Jos uudet tilat eivät sovi budjettiin, voisi silti tehdä jotain pienempää ja jatkaa uuden hienon suunnittelua tai ainakin haaveilua. Jotta voisi tehdä edes jotain, pitäisi hahmottaa olosuhteiden kuristavin pullonkaula ja lähteä ratkomaan sitä.

 Kuva vasemmalla: “Tällä tilalla haluttiin parret myös umpiosastoon ja umpilehmät silmien alle. Lisäksi haluttiin kestokuivikkeella oleva erillinen poikimakarsina. Tämä umpiosasto yhdeksälle lehmälle plus poikimakarsina rakennettiin navetan päädyssä, saman katon alla olleeseen rehuvarastoon. Navetan lehmähallin ja rehuvaraston välinen seinä kaadettiin, ruokintapöytää jatkettiin tähän päähän, valettiin käytävät ja parret ja hommattiin pehmeät petit ja parsikalusteet ja kuivikepohja poikimakarsinaan. Ei umpiperiä ja ruokintapöytää 86 cm per pää vaikka osasto olisi täynnä. Sontakone oli olemassa ja siihen investoitiin vain lisää ketjua. Hinnaksi tälle projektille 15 000 plus alv. Omistajat olleet erittäin tyytyväisiä – osasto on rauhallinen ja toimiva ja umpilehmien pötsit ovat täynnä.”

Perisyntinä ahtaus

Ahtaus umpiosastossa helpottuu eläimiä vähentämällä. Väljimmässäkään osastossa ei saa olla lehmiä enemmän kuin makuuparsia. Mitä sokkeloisempi tila, mitä vähemmän ruokintatilaa tai väistötilaa käytävillä, sitä huonommin se kestää ahtautta.

Tasainen poikimarytmi olisi ihanne, mutta aina ei käy kuten suunnitellaan. Laskennallisesti 10 lypsävää kohden tarvitaan vähintään 2 umpilehmäpaikkaa (umpeenlaitosta poikimiseen), jos lehmät poikivat tasaisesti. Määrää lisää, jos hiehot ovat umpiosastossa. Tulevaa umpilehmien määrää kannattaa laskea ajoissa etukäteen ja tehdä suunnitelma miten mahdollisia ylitäyttöaikoja ehkäistään. Ruuhkaisista ryhmistä voi ajoissa laittaa teuraaksi sellaisia, joiden kanssa on muutenkin ongelmia vaikka utare- tai sorkkasairauksien takia. Ruuhka-aikoihin voi suunnitella tilan suurentamista tai etsiä lisätilaa jostain aivan muualta.

 Kuva vasemmalla: “Varsinaisuomalainen erittäin toimiva umpiosasto. Toteutettu vanhaan latoon.”

Löytyykö jostain 3 seinää ja katto?

Edulliset keksinnöt ovat yllättäneet tiloilla. Umpilehmien olojen väljentäminen voisi onnistua siirtämällä umpiosastosta vaikka vain pian poikivat ajoissa jonnekin, mikä ei ole eläintila alun perin ollutkaan. Voisiko poikivien käyttöön ottaa laakasiilon, tilaa rehuladosta, kuivikevaraston, konehallin tai -suojan tai tehdä ”lipan” jonkin rakennuksen seinustalle tai laajennusosan ulkotarhalla kesäaikaan? Koneille, kuivikkeille, väkirehusiiloille, rehuille tai muille varastoitaville voi löytyä siirtotila helpommin ja halvemmalla kuin rakentamalla uusi rakennus poikiville. Vai saisiko pressuhallista uuden osaston?

Eduksi tietenkin on mitä lähempää navettaa tila löytyy, sillä lehmän kävelyetäisyys on mitan maksimi. Mutta kyllä lehmät kävelevät! Ne oppivat siirrot nopeasti ja liikkuvat rauhallisesti, ellei ihminen hössötä. Poikimisen jälkeen on hyvä palata samaan paikkaan lypsyn jälkeen. Jälkeiset tulevat parhaiten, kun olotila on rauhallinen ja tuttu. Jos on riski halvaantua tai jos lehmä ontuu, kannattaa poikimapehkuille palauttaa useammankin lypsyn jälkeen. Lypsymahdollisuus siirrettävällä kannukoneella on eduksi.

Kylmyys ei ole ongelma. Pakkasjaksoilla joudutaan valppaammin siirtämään syntyviä vasikoita, mutta jaksot ovat viime vuosina olleet siedettävän lyhyitä verrattuina koko vuoden etuihin. Vesialtaita on saatavilla monenlaisia kylmään tilaan, mutta on myös huomioitava tulevan vesiputken suojaaminen jäätymiseltä.

Kuvat alla: “Poikimatilat tälle tilalle tehtiin kahdesta laakasiilosta. Toinen puoli toimii ruokailutilana. Ruokintapuolen käytävälle kertyy enemmän lantaa ja sitä puhdistetaan makuualuetta useammin. Tärkeää on, että poikiva lehmä voidaan ottaa helposti kiinni synnytysapua varten ja poikimisen jälkeen voidaan antaa toimiva kalsiumvalmiste tai tehdä muita toimenpiteitä.”

Vapaassa tilassa helpommat poikimiset

Kuivikepohjainen makuualue on helppo perustaa avoimeen tilaan. Kuivikepohjalla poikivan lehmän on mukava röhnöttäää ja hakea mukavin mahdollinen asento isolle mahalle ja vasikalle. Poikimiset sujuvat paremmin kuin ahtaudessa tai kovapohjaisissa, vain vähän kuivitetuissa poikimakarsinoissa. Kuivikepohjan onnistumisessa on oikeastaan vain yksi salaisuus – tilaa on oltava riittävästi. Toisin sanoen, eläimiä ei saa laittaa liikaa ja mitoitus on noin 10 neliötä lehmää kohden.

Kuivikepohjan hoito on myös oltava helppoa ja traktorilla tai pienkuormaajalla tehtävää. Kuiviketta lisätään lähes päivittäin ja tyhjennetään harvemmin. Puhtauden suhteen hyvä mittari on, että utare ei saa likaantua. Likaiset vetimet ovat utareterveysriski.

Ruokintatilan edessä oleva alue kuormittuu eniten ja siitä joudutaan puhdistamaan useammin. Jos mahdollista, ruokintatila voisi olla erikseen makuutilasta juuri käytävän siivouksen takia. Myös ruokinnan tulee olla helppoa ja rehun ja jätteiden konetyönä tehtävää.

 Kuva vasemmalla: “Väljä mitoitus rauhoittaa, vähentää stressiä ja pitää alustan kuivempana. Puhdas ja kuiva poikimatila on suorassa suhteessa poikivan utereterveyteen. Poikimisen hetkellä lehmän vastustuskyky on alhaisimmillaan ja se on erittäin herkkä kaikelle ulkopuolelta tulevalle tautipaineelle.”

Ryhmäjako

Jos koko umpilehmien ryhmälle tehdään kestokuivikepohjaiset tilat, olisi suositeltavaa jakaa ryhmä kahtia niin, että poikimassa olevat ovat omana ryhmänään. Näin saadaan rauha poikiville ja vastasyntyneille. Ryhmäjako on tarpeen myös tunnutusruokinnan onnistumisen takia. Umpeenlaitossa suositellaan vahatuubeja, jos umpiaika vietetään kestokuivikepohjalla.

 

Umpilehmän toivelista

  • Elintilaa! Väljä 130 cm leveä parsi, jossa ei rajoittavia putkia. Poikimisen lähestyessä kuivikepohjalle, jossa 10 neliötä lehmää kohden.
  • Reitti juomaan ja ruokintapöydälle lyhyt ja esteetön, mielellään ei umpiperiä.
  • Käytävillä tilaa väistää. Kapeikot avarammiksi.
  • Ruokintapöydällä tilaa syödä ilman kilpailua. Tuoretta rehua aina saatavilla. Suositus tilantarpeesta vaihtelee 70-90 cm/lehmä. Jos tilaa on niukasti, on vielä tärkeämpää tiheä ja riittävä rehunjako.
  • Raitista ilmaa ja ilmanvaihtoa, mutta ei suoraa auringonvaloa. Verhoseinät, kennoikkunat tai avattavat ikkunat päästävät ilman sisälle ja myös poistohormeja tarvitaan riittävästi. Tuulettajat viilentämään makuulla olevia lämpimillä ja sekoittamaan ilmaa raittiiksi kaikilla säillä.
  • Käytävät kuivia ja puhtaita. Tehokas lannanpoisto. Raappojen parkkipaikat siistiksi.
  • Ryhmänvaihdot stressaavat! Siirrot ryhminä, että tapahtumia harvemmin. Uuden suunnittelussa tavoite saada poikimaryhmät, jotka siirretään kerralla poikimista odottamaan. Tila tyhjenee poikimisten kautta.

Terveisin,

Terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä, Lehmälääkärit.com