Jos haluat parantaa lehmiesi terveyttä ja hyvinvointia, on makuumukavuuden maksimoinnista hyvä lähteä liikkeelle.

 

Lehmä viettää makuulla suurimman osan vuorokaudesta ja makuupaikalla voidaankin  vaikuttaa merkittävästi lehmän päivän kulkuun. ”Makuulla maito tulee”, tiesi jo vanha kansa. Levossa lehmä märehtii jalkeilla keräämänsä rehut ja verenkierto kuljettaa raaka-aineet utareeseen maidonmuodostusta varten. Kun nauta saa maata vähintään 14 tuntia vuorokaudessa, parannetaan myös jalkaterveyttä. Sorkan painorasitus on suuri erityisesti painavalla, aikuisella naudalla. Levossa sorkka on myös suojassa likaantumiselta ja kosteudelta. Sorkka on kuin pesusieni ja imee kävelyalueiden kosteutta ja lantaisuutta jalkeilla ollessa.

Onnistuneessa parressa tai makuupaikassa eläin menee makuulle nopeasti ja notkeasti. Parressa seistessään lehmän pitäisi seisoa kaikki neljä jalkaa parren puolella ja seisoskella vain lyhyen aikaa. Jos lehmät seisovat takasorkat käytävällä, on parressa jotain rajoittavaa. Oikein mitoitetussa parressa sekä seisovan, että makaavan lehmät lannat osuvat pääosin lantakäytävälle.

Hyvässä parressa naudan on vaivatonta vaihtaa asentoa ja kääntää kylkeä. Terve lehmä makaa yli 14 tuntia vuorokaudessa, mutta ei yhtäjaksoisesti. Kun parresta on helppo nousta, voi se käydä usein syömässä, juomassa ja mahdollisesti lypsyllä. Terve lehmä vaihtaa makuulla asentoaan nousemalla ylös 1-1,5 tunnin välein.

Sairas tai kipeäjalkainen lehmä makaa myös ison osan vuorokaudesta, mutta ei vaihda kylkeä nousemalla välillä ylös kuten terveet. Sorkka- tai jalkakipu makuuttaa usein lehmää vain toisella kyljellä, jolloin alimmaiseen kintereeseen muodostuu hiertymiä ja turvotuksia. Automaattilypsyssä kipeäjalkaisten lypsyvälit venyvät vaihteleviksi, mikä altistaa utaretulehdukselle. Utaretulehduslehmät taas varovat makaamista kipeän utarelohkon päällä ja voivat seisoskella pitkiä aikoja. Muita makuuaikaan vaikuttavia tekijöitä ovat makuualustan pehmeys, kuivuus, parsipaikkojen määrä/lehmä, ruokinta ja lypsykauden vaihe. Myös kuumuus navetassa sekä kiimaiset eläimet häiritsevät lehmän makaamista.

Seuraa seisoskelua ja liikeratoja

Parren arviointi perustuu lehmien tarkkailuun. Helpointa on, kun lehmät ovat keskenään samankokoisia ja parret koko navetassa samanlaisia. Tarkista seisovat lehmät eli onko niitä, miten paljon ja miten ne seisovat. Jos havaitset takajalat käytävällä seisovia, yritä selvittää mikä niitä rajoittaa menemästä kokonaan parteen. Usein se on niskaputki, joka painaa niskaa ja pakottaa seisomaan tietyllä kohtaa. Niskaputki voi olla liian matalalla tai liian takana. Niskaputken tarkoitus on pakottaa lehmä seisomaan niin, että seisaallaan tulevat lannat osuvat lantakäytävälle. Sen ei tarvitse rajoittaa yhtään enempää. Jos todetaan niskaputken rajoittavan lehmää, katsotaan, voidaanko sitä nostaa tai siirtää eteenpäin tai molempia. Usein olemassa olevissa navetoissa optimimittoja voi olla vaikea saavuttaa, mutta voidaan silti tehdä jotain. Jos kaluste on matala lehmän kokoon nähden, voidaan niskaputkea nostaa korokepaloilla. Jos vain kaluste pysyy koossa, voidaan pienissä parsissa viedä niskaputki aivan eteen.

Este voi olla myös parren edessä oleva putki tai rakenne tai seinä, jota lehmä väistää. Sama este voi laittaa lehmän makaamaan vinossa. Seuraa makaavien lehmien sekä nousevien ja makuulle menevien lehmien pään liikkeitä. Onnistuneessa parressa lehmä tekee liikkeet suoraan eteen. Jos se joutuu väistämään siirtämällä päätä sivulle, katsotaan mikä väistettävä este on. Pahin este on kiviseinä, mutta putkia yleensä voidaan nostaa ylemmäksi nousun ja laskun liikeradan tieltä.

Pehmeys ja pito

Mitä isompi ja painavampi nauta on, sitä enemmän se tarvitsee pehmeyttä ja joustoa makuualustaltaan. Parsi- ja kuivikepedit ovat tulleet jäädäkseen ja kumimattoja käytetään vain kompromissiratkaisuissa, käytävillä ja kevyillä eläimillä. Makuupaikan pehmeys ei riitä, vaan sen on oltava myös pitävä, sillä noustessa sorkka tarvitsee kunnon otteen alustasta liukastumisen estämiseksi. Pitoa tarvitaan myös kävelyalueilla. Lehmän makuupaikan vaatimuksiin kuuluu myös erittäin tärkeänä puhtaus, sillä utare niin lypsykaudella kuin ummessa ollessakin on herkkä imuroimaan infektioita likaantuessaan. Kuivikkeita tarvitaan ja niiden määrä ja laatu ovat ratkaisevia onnistumisessa.

Parannuksia etsimässä

Kalusteista ja eläimistä voidaan tehdä havaintoja kolhuista. Jos putket ovat kiillotetut, ovat lehmät hinkanneet niitä. Jos lehmissä on samoissa paikoissa kolhuja tai turvotuksia, kannattaa etsiä mikä kohta kalusteista niitä kolhii. Ratkaisut kalusteiden väljentämiseen ovat aina navettakohtaisia ja vaativat ideointia. Useimmiten on kuitenkin jotain keksittävissä. Pyydä Lehmälääkäriäsi mukaan havainnoimaan ja ideoimaan! Lehmälääkärit.com:n verkkokaupasta voit myös ostaa webinaarin parrenmitoituksesta; parsinavettaan sekä pihattoon omansa!

https://kauppa.lehmalaakarit.com/tuote-osasto/webinaarit/